Miten lähipiirisi reagoi kun saivat tietää pääsystäsi yliopistoon?
Minä ja serkku päästiin samana vuonnna sisään. Hän kun kertoi kotonaan, äitinsä pillahti ilosta itkuun, soitti lähisuvulle ja juotiin kakkukahvit.
Kun minä kerroin kotona, äiti sanoi 'aha', isä ei sanonut mitään, ei se varmaan edes kuunnellut. Poikaystävä ei sanonut mitään, mökötti 2 viikkoa ja sitten jätti.
Kommentit (7)
Ei nyt kuitenkaan hyvänen aika mitään kakkukahveja :D
Nyt paljon myöhemmin, kun pyrin ja pääsin oikikseen, oltiin ehkä hämmästyneempiä, että vielä jaksan aloittaa alusta. Mutta ovat olleet iloisia puolestani, olleet kiinnostuneita myös opiskelujen edetessä.
Mies, jonka tapasin vasta kun olin jo TKK:lta valmistunut, melkein repesi onnesta liitoksistaan, kun oikiksesta tuli hyväksymistieto.
Miksi kukaan olisi pahoillaan toisen onnistumisesta, en tajua.
ja kysyivät, kumman paikan aion ottaa. Pääsin kahteen eri yliopistoon ja eri koulutusohjelmiin, piti tehdä ammatinvalintaa vielä siinä samalla. Toisen aloitin ja sillä tiellä edelleen.
En nyt voi enää sanavalintoja muistaa, mutta jotain tyyliin "Onnea" tai "Hienoa", siis samoin kuin muihinkin tavoittelemiinsa opintoihin tai työpaikkoihin päässeitä sisaruksia tai tuttavia, tai kuten minua on onniteltu AMK-opintoihin pääsemisestäni.
Kokisin tilanteen olevan suuren juhlan arvoinen sitten, jos tietäisin että valituksi tuleminen on ollut hakijalle suuren työn takana ja erityisen suuri asia. Mutta toki toisen tavoitteisiinsa pääseminen on aidon onnittelun ja puolesta iloitsemisen arvoista, en kyllä ymmärrä myöskään tylyjä "jaha" kommentteja.
Lähipiirissäni yliopistoon pääsy on itsestäänselvyys.
ja kannustusta sain lähipiiriltäni. Mutta en sentään kakkukahveja enkä muitakaan seremonioita.
Ihan tyytyväisiä toki vanhemmat olivat, mutta ei asiaa todellakaan erityisesti juhlistettukaan. Poikaystävä opiskeli jo yliopistolla, joten eipä tuokaan mitenkään erityisesti reagoinut suuntaan tai toiseen, opiskelemaan pääsy oli pikemminkin odotusarvojen mukaista.