2 vuotias. ad/hd laps
Alan oleen loppu kun mikään ei auta. Teit niin tai näin kaikki aina väärinpäin. Lapsi ei usko yhtään puhetta ei siis yhtään. Kielot kaikuu kuuroille korville. Silmät vain kiiluu kun miettii mitä seuraavaks hajoittais tai repis lattialle. Arestit, pois hakemiset ja leluvarikot kokeiltu, ei mitään apua. Laps on meinnnut jo 2 kertaa jäädä auton alle kun on juossut tielle pihasta. Pelkää lapsen hengenpuolesta, kertokaa rakkaat äidit miten saan lapsen kuuntelemaan?
Kommentit (8)
Tarpeeksi omaa virkistävää aikaa vastapainoksi hyvin intensiiviselle lapsiajalle.
Tarvitset voimia, että jaksat vilkkaan lapsesi kanssa. Voimia tarvitset myös siihen, että jaksat kiinnittää huomion lapsen hyviin puoliin ja hyvin sujuneisiin asioihin. Niitä pitää tuoda esille, jotta lapsen itsetunto vahvistuisi ja hän saisi palautetta myös hyvästä käytöksestään. Muuten voi negatiivisuuden kierre alkaa ja olla tuhoisa.
Tarvitset voimia myös siihen, että jaksat rauhallisesti estää lasta tekemästä vahinkoa, poistamaan huonosta tilanteesta, pitämään ulkona jatkuvasti kädestä kiinni tai olla muuten ohjaamassa, mitä saa tehdä.
Ja aina pitäisi jaksaa myös selittää, miksi jotain ei tehdä ja miksi toista asiaa kannattaa tehdä. Eli voimia!
Etsi neuvoja ja apua, miten tulla toimeen ehkä tavallista vaativamman lapsen kanssa.
Kuulostat huonolle äidille. Tarvitset selkeästi kasavtusasioissa ohjausta. Myös asenteessa parantamisen varaa. Tuolla tyylillä tulee menemään kaikki pieleen.
Rajoja vaan. Pakko uskoa, että palkinto seuraa ja saat toimeliaan ja energisen lapsen, joka osaa kuitenkin käyttäytyä. 2-vuotiaalla sinänsä ei ADHD:ta voida diagnosoida,koska hän ei neurologisesti ole valmis sellaiseen käytökseen, joka erottaa ADHD:n ja tavislapsen.
Meillä on tämä nuorempi kanssa ihan hulina. Olen ajatellut sen, että lapsella on energiaa ja uteliaisuutta. Oikein jalostettuna nuo pirteet on hyvät elämässä!
ei-toivottava käytös täysin huomiotta niin pitkälti kuin mahdollista ja muista kehua lastasi ylitsevuotavasti heti kun pientäkin aihetta ilmenee. Palkitse hyvästä käytöksestä huomiolla ja joskus aineellisestikin. Näin saat omankin huomiosi suunnattua lapsessa olevaan positiiviseen negatiivisesten puolien sijasta. Harhauta, suuntaa lapsen huomio johonkin järkevämpään tekemiseen. Tämä toimii noin pienellä lapsella. Tietysti lapsen turvallisuudesta täytyy huolehtia ja tuhoavaan ja agressiiviseen käytökseen pitää puuttua. Kieltojen sijaan kannattaa antaa lyhyitä positiivisessa muodossa olevia käskyjä: vältä ei -sanaa ja ympäripyöreitä komentoja, sano lapselle yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi mitä haluat tämän tekevän. Ts. sanoen älä sano "Älä hypi" vaan "Istu paikallasi". Vältä sarjakomentoja, sano yksi komento kerrallaan ja karsi turhat käskyt. Yksinkertaista mutta toimivaa psykologiaa. Suosittelen lämpimästi Carolyn Webster-Strattonin kirjaa "Ihmeelliset vuodet". Lapsesi on vielä tosi pieni ja muuttamalla pieniä asioita voit saavuttaa nopeasti paljon hyvää!
se lapsi uhmaa. Otat syliin, jos meinaa karata tielle.
Kuulostat huonolle äidille. Tarvitset selkeästi kasavtusasioissa ohjausta. Myös asenteessa parantamisen varaa. Tuolla tyylillä tulee menemään kaikki pieleen.
Hei, haloo lapsi on 2v. lelutakavarikot, voi kyynel...
Syli, suukkoja ja haleja, siinä keinot.