Kerro elämäsi 3 surullisinta tapahtumaa...
1) Isoisäni kuolema
2) ystävän itsemurha
3) äidin sairastuminen ja siihen liityvät toimenpiteet
Kommentit (31)
2. Isän sairastuminen ja kuolema.
3. Ystäväperheen lapsen kuolema.
2. Isoisän kuolema
3. Mummon kuolema
Lapsen kuolema, 2 h synnytyksestä, 2x keskenmeno, leskeksi jääminen.
1) lapsen kohtaama rikos
2) erään miehen kuolema
3) erään miehen väkivaltaisuus (minua kohtaan9.
Neljäntenä koko lapsuuteni. Mutta olen näistä huolimatta onnellinen ja hyväntuulinen, vahva ihminen.
1.isän kuolema
2.2x keskenmeno
3.miehen sairastuminen,mutta selvisi
Ukin kuolema syöpään, parhaan ystävän kuolema (auto-onnettomuus) ja avomies löysi uuden naisen ja jätti minut.
2. Lihomiseni vuoksi rakkaani ei enää halua minua eikä meillä harrasteta seksiä. Ikinä. Minä haluan häntä palavasti, mutta hän ei enää minua mikä on äärettömän surullista.
3. Masentuminen 2 kohdan vuoksi etten saa laihdutettua. Heikko ihminen... =(
1. Koiran kuolema. Se oli ensimmäinen lemmikki jonka menetin. Enkä ole ketään yhtä rakasta ihmistäkään menettänyt ikinä.
2. Äitini reaktio, kun kerroin suunnittelevani itsemurhaa.
Kolmatta en keksi... Tai tää on vähän 'pinnallista' itsemurhien ja kuolemien ohella, mutta olin monta viikkoa hajalla kun ensirakkauteni löysi toisen. Vieläkään en ole päässyt yli vaan haikailen miehen perään. Ei meidän "erosta" tosin ole kun 4 kk.
2. Pettäjämies. 3. Oma huono äitiys ja jaksamattomuus
-mummoni kuolema
-se että mieheni petti mua
-se hetki kun tajusin ajaneeni elämäni päin helvettiä
Oman vakavan sairastumiseni olisin kai voinut myös listata, mutta lopulta se antoi mulle hetkeksi toivoa ja halua kääntää elämäni suunnan.
1. äidin kuolema (olin teini-ikäinen)
2. alisteinen, riitainen parisuhde, johon myös lapset tein (äidin kuolema rikkoi, halusin kovasti oman perheen ja itsetunto pehmeä, olin hyvä kohde tuollaiselle..)
3. kolmatta mitään noin suurta ei tule mieleen, pienempiä kyllä: väärän opiskelualan valinta, avioliitto rakkauden huumassa (ja ero, tämän miehen uskottomuus), sen tajuaminen että nyt keski-iässä elämä on takana, ja olen jättänyt monta hyvää mahdollisuutta kokeilematta rohkeuden ja itsetunnon puutteen vuoksi.
2) äitini yllättävä sairastuminen ja kuolema
3) uupumus ja masennus itselläni
1) Ensimmäisenä tulleen kanin kuolema
2) Toisen kanin kuolema
3) Äidin näkövamma
1) lapsen kohtaama rikos
...vaikka olisikin "vain" varkaus, niin saa yllättävän surulliseksi.
Sitä on niin monesta surusta päässyt yli ja tajuaa olla kiitollinen ettei omalle perheelle ole sattunut mitään todella pahaa. Suurimmat järkytykset ovat olleet
- isovanhempien kuolemat
- ystäväpariskunnan kuolema Konginkankaalla (olisin hyvin voinut olla itsekin mukana, siellä meni 4 mun kaveria)
- ekan suhteen päättyminen 7v jälkeen poikaystävän pettämiseen
- rakkaussuhteen päättyminen ilman selityksiä
- yhteys vuosien jälkeen tähän henkilöön ja totuuden selviäminen - menetyksen suuruuden tajuaminen
- yritys hyväksyä että tämä on vain ystävyyttä nykyisin koska meillä ei ole lupaa tunteisiin enää
Sukulaisten kuolemat ja keskenmenot on vain elämää tuohon kolmikkoon verrattuna...
1. Lemmikkikoirani kuolema (itkin kokonaisen päivän yliopistolla ja kaupungilla aivan valtoimenaan)
2. Lemmikkikanieni kuolema
3. Kaiketi tähän pitäisi myös mainita isovanhempieni kuolema (kaikki ovat edesmenneitä), mutta en kokenut näitä niin surullisina, pikemminkin helpotus kaikille.
Työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia yms. en ole kokenut niinkään surullisina, vaan stressaavina, ahdistavina tai masentavina.
Keskenmenot, masennukseen sairastuminen ja ehdottomasti pahimpana se, kun mieheni yhdenillanpano tuli raskaaksi. Ehkä pahin onkin ollut tuo viimeinen eli elämäni surullisimmat uutiset ovat ilmoitus siitä, että vieras nainen on raskaana, se kun nainen kertoi pitävänsä lapsen ja sitten se, kun lapsi syntyi. Ei keskenmenoista johtuva surukaan ole ollut yhtä vammauttavaa kuin suru, pelko ja viha, jota olen tuntenut ja tunnen yhä.
1. isoveljen itsemurha
2. abortti
3. opintojen jättäminen kesken