Opettajan toivon, että lapset eivät toisi lahjoja päättöpäivänä.

Ap:n lisäys.

Opettajanhuoneessa vallitsee kyttäyksen ilmapiiri. Vahditaan, kuka sai eniten ja arvokkaampia lahjoja.

Minulla on loistavan yhteishengen omaava luokka innokkaine vanhempineen. He kehittelevät toinen toistaan kivempia yllätyksiä jouluna ja keväällä. Kollegat eivät sitä hyvällä silmällä katso.

Viime keväänä luokka (lue: vanhemmat) oli kerännyt rahaa ja sain omenapuun taimen. Mukana oli kortti: "Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa omenapuuta". Minulta oli juuri läheinen kuollut (tämä oli tiedossa) ja itkulle ei meinannut tulla loppua. Se kosketti niin syvältä. Tästäkin sain kautta rantain kuulla ikävää kommenttia opettajatovereilta.

Toisekseen ison koulumme todella ammattitaitoinen ja oppilaiden suosima erityisopettaja ei ole koskaan saanut keneltäkään yhtään mitään, vaikka on koulun arjessa aina vahvasti läsnä. Hän vain ei satu olemaan minkään luokan "oma" opettaja, joten kukaan ei huomioi häntä päättöpäivinä. Hän on joskus heikkona hetkenään myöntänyt sen olevan surullista.

Minusta olisi parempi, jos kukaan ei toisi kenellekään mitään. Ainakin olen huomannut pienten koriste-esineiden "unohtuvan" kesäksi koululle ja joutuvan syksyllä vähin äänin roskikseen. Sääli, jos lapsi on sen pienillä säästöillään hankkinut.

Kamalan kuuloista, kadehtia nyt toisen saamia lahjoja. Meidän koulussa niitä ihaillaan yhdessä, vaikkei itse olisi mitään saanutkaan (kuten minä usein, jos ei ole valvontaluokkaa). Ja ihan kaikkia koriste-esineitä kunnioitetaan, mitään ei varmasti heitetä roskiin. Ihmeellistä menoa teillä.

Ollut tapana boikotoida krääsäkulttuuria.

kunnioittaa jokaista kivaa pikku esinettä, jos niitä tulee lahjaksi joka kevät ja joulu 25 kpl vuosi toisensa jälkeen?

erikoisen kuuloinen työpaikka.



Vanhemmat, minä otan kiitollisena, iloisena ja onnellisena vastaan jokaisen kättelyn, hyvän kesän toivotuksen, kortin, voikukkakimpun ja myös antamisen ilosta annetut lahjat.



Samalla tavoin haluan itse kiittää ja toivottaa kesäiloa omien lasteni hoitajille, opettajille, harrastusohjaajille jne. tärkeille ihmisille.

Se teidän koulun erityisopehan voisi tehdä joskus luokanopettajan tai erityisluokanopen hommia vaikka vuoden, niin saisi nauttia sekä lahjoista että "pysyvistä" oppilaista. Laaja-alaisen eo:n työn yksi hyvä puolihan on se, että materiaali vaihtuu usein.

En aio viedä mitään päiväkotiin, enkä opettajille. enkä anna lapsen ostaa myöskään lahjoja. En halua mitään stressiä "sopivasta" lahjasta itselleni enkä lapselle. Krääsä joutunee roskiin, itse tehdyt syötävät toisinaan myös, limupullo olisi hölmöä, viiniä en anna tuntemattomille jne. Ehkä halutessaan lapsi voisi poimia luonnonkukkia, mutta mitäpä se opettaja niilläkään tekee? 30 kukkakimppua samana päivänä, en ainakan itse kaikkia pitäisi.

En aio viedä mitään päiväkotiin, enkä opettajille. enkä anna lapsen ostaa myöskään lahjoja. En halua mitään stressiä "sopivasta" lahjasta itselleni enkä lapselle. Krääsä joutunee roskiin, itse tehdyt syötävät toisinaan myös, limupullo olisi hölmöä, viiniä en anna tuntemattomille jne. Ehkä halutessaan lapsi voisi poimia luonnonkukkia, mutta mitäpä se opettaja niilläkään tekee? 30 kukkakimppua samana päivänä, en ainakan itse kaikkia pitäisi.

Ei kai kukaan vie opettajalle itse tekemiään syötäviä? Hyi hemmetti, ainakaan minä en koskisi tikullakaan lapsen räkäisillä käsillään lääppimiin leipomuksiin! Vaikka äiti olisi tehnyt ne.

erittäin toimivaa ja kätevää ja aina ope saa kivan lahjan, eikä monta pientä. Meillä lapset 2lk ja 5lk ja molemmilla luokilla tehty aina näin. Helppoa kaikille ja toimimme samalla periaatteella, että jos joku perhe ei osallistu (ts. laita rahaa luokan tilille), lahja on silti kaikilta. Suosittelen.

En aio viedä mitään päiväkotiin, enkä opettajille. enkä anna lapsen ostaa myöskään lahjoja. En halua mitään stressiä "sopivasta" lahjasta itselleni enkä lapselle. Krääsä joutunee roskiin, itse tehdyt syötävät toisinaan myös, limupullo olisi hölmöä, viiniä en anna tuntemattomille jne. Ehkä halutessaan lapsi voisi poimia luonnonkukkia, mutta mitäpä se opettaja niilläkään tekee? 30 kukkakimppua samana päivänä, en ainakan itse kaikkia pitäisi.

Ei kai kukaan vie opettajalle itse tekemiään syötäviä? Hyi hemmetti, ainakaan minä en koskisi tikullakaan lapsen räkäisillä käsillään lääppimiin leipomuksiin! Vaikka äiti olisi tehnyt ne.

on ihan turvallisuusohjeissa kerrottu, että mitään oppilaiden tarjoamia syötäviä ei pidä syödä. Vanhemmat tai joku muu on voinut leipoa niihin jotain ylimääräistä. Vähimmillään hiuksia, sylkeä tms, pahimmillaan myrkkyä, pesuainetta tms.

Koulusurmat ovat niin lähellä.

Vanhemman lapsemme opettaja kertonut myös toiveen ettei kukaan ostaisi lahjoja eikä kukkia. Suuri helpotus ettei tarvitse asiaa miettiä. Hänelläkin varmasti kertynyt kaikkea turhaa eikä enää lisää halua.

Kommentoin jo toiseen viestiketjuun, mutta ajattelin laittaa tännekin kommenttini, kun asia tuntuu mietityttävän vanhempia kovasti.



Näin luokanopettajana voin sanoa, että eniten kaikista saamistani lahjoista minua on ilahduttanut vanhempien ja oppilaiden kortteihin kirjoittamat kiitokset. Parasta on, jos kortissa on kerrottu, miten olen vaikuttanut oppilaan elämään tai mitä asioita tekemässäni työssä oppilas ja vanhemmat arvostavat. Tällainen kiitos ilahduttaa vielä vuosien jälkeenkin.



Kahvimukit, kynttiläkupit ja muut tavaralahjat täyttävät kaikki kaapit, kun niitä saa vuosi toisensa perään. Muistan oppilaitani lämmöllä, vaikka minulla ei olekaan tavaroita heistä muistuttamassa. Jos kortin lisäksi haluaa jotain muutakin antaa, niin syötävät tai juotavat lahjat, kukat tai lahjakortit ovat ainakin minulle kaikkein mieluisimpia.



Ketään en arvota sen mukaan, saanko heiltä lahjoja vai en. Mukavaa on kuitenkin, että jollakin tavalla kiitetään yhteistyöstä. Sekin ilahduttaa, jos kevätjuhlan jälkeen käydään kättelemässä ja toivottamassa hyvää kesää.

tärkeintä on palaute. Kättely hyvän kesän toivotuksineen on jo ihan luksusta. Jotkut harvat vanhemmat patistavat lapsiaan sen tekemään ja tekevät itsekin, mutta oma-aloitteisesti alakoululainen ei sitä osaa tehdä.



Vanhempien hymy antaa tosi paljon.



Ja kaikkein hienointa: äitienpäivälounaalla ravintolassa tuli erään vaikean ongelmapojan isä kysymään, ehdinko hetken jutella. Poika oli jo siirtynyt toiseen kouluun, mutta tuo isä halusi kiittää minua siitä työstä, jonka pojan kanssa tein hankkimalla pojalle kaiken mahdollisen saatavissa olevan avun kuraattoreineen ja erityisopettajineen, puhumattakaan siitä, miten itse yritin venyä ja ymmärtää pojan oireilua. Perheessä oli paha kriisi (mm. äidin alkoholismi) eivätkä vanhemmat jaksaneet tukea pojan psyykkistä kasvua itse. Tuo kaikki oli minulle suuri ponnistus silloin, kun tilanne oli akuutti (omassakin perheessä vakava sairaus), mutta tuon jäyhän isän vilpitön kiitos kuittasi kaiken. Olin luullut, että isä viis veisasi pesueestaan :)

Joo, en tuo. Hyvä kun kerroit, että heität ne roskikseen.

Tässä on selkeästi tuotu esille se, että lahjominen ei ole pelkästään hyvä asia.



Saanko vielä vanhempana täydentää kertomalla perheen näkökulman?

Lahjan antaminen ei todellakaan tuota mitään iloa kummallekaan osapuolelle, jos se on väkinäistä ja pakollista. Ei varsinkaan siinä tapauksessa että joko kokonaiset luokat eli lasten vanhemmat, tai oppilaat keskenään ryhtyvät kilpavarusteluun lahjomisessa.

Se voi mennä yli äyräittensä, kun pitää pyrkiä antamaan vähän parempaa ja arvokkaampaa kuin joku muu.



Olen vilpittömän iloinen oppilaani koulun pihalta opettajalleen poimimasta kevään ensimmäisestä voikukasta. Upea kukkapuska tai arvokas taimi olisi pikemminkin kiusallista kuin mukavaa.

Jos vaikka sanoisit niille lapsille tai jopa vanhemmille esim. vanhempainillassa asiasta? Jos minulle olisi yksikin päiväkodin täti tai opettaja ilmoittanut toivovansa ettei lahjoja tuoda, en varmasti olisi niitä tuonut. On vaan ollut paineita osallistua, kun niin on tapana.

Jos vaikka sanoisit niille lapsille tai jopa vanhemmille esim. vanhempainillassa asiasta? Jos minulle olisi yksikin päiväkodin täti tai opettaja ilmoittanut toivovansa ettei lahjoja tuoda, en varmasti olisi niitä tuonut. On vaan ollut paineita osallistua, kun niin on tapana.

Asiasta on keskusteltu vanhempainilloissa. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että _lapsi_ on se, joka haluaa opettajalle lahjan antaa ja lapsi loukkaantuu, jos ei tuota mahdollisuutta saa.

ne lapset jotka lahjoja tuovat, saavat myös parempia numeroita. Eli vanhemmmat rasvaavat opettajia. Ja opet menevät siihen halpaan :D

ne lapset jotka lahjoja tuovat, saavat myös parempia numeroita. Eli vanhemmmat rasvaavat opettajia. Ja opet menevät siihen halpaan :D

onko tullut mieleen, että lapset, jotka ovat huomaavaisia ja kohteliaita, ovat myös hyviä koulussa ja siten saavat parempia numeroita?

Lahjonta paistaa törkeästi läpi pentujen kukkapuskista ja posliinienkeleistä! Äidit hymyilee opelle maireasti ja sit haukkuu sen open naapurille ulos päästyään! Ja tyhmä ope nostaa pennun numeroita kun tuli taas lahjuksia!