Lasteni kaverit syövät melkein päivittäin meillä
Hei!
Mulla on alkanut pikku hiljaa korpeamaan, kun kouluikäisten (9- ja 11 v) lapsieni kaverit syövät päivällistä useita kertoja viikossa meillä. Eikä heitä juurikaan kysellä kotiin iltasella. Kaverit tulevat meille koulun jälkeen ja lähtevät meiltä iltaisin. Yleensä meidän kehoituksesta. Sinäänsä on kiva, että lapsillani on kavereita eikä heidän tarvitse olla koulupäivien jälkeen yksin. Mutta nyt ollaan ajauduttu siihen, että päivällispöydässämme on usein pari ylimääräistä suuta syömässä.
Alkuun en hennonnut kieltää heitä tulemasta syömään kanssamme, sillä kaverit usein kertoivat ettei heillä ole ketään kotona ja kotona ei ole ruokaa vasta kuin myöhään illalla, kun vanhemmat tulee töistään kotiin. Nyt vaan ruokailusta meillä on muodostumassa tapa.
Neuvokaa nyt viisaammat mitä teen ongelmamme kanssa. En hentoisi olla antamatta ruokaa lapsille, mutta päivällinen on meillä ollut ns. päivän yhteinen hetki, jossa olemme kaikki koolla.
Ps. kyseessä ei ole heikkotuloisten perheiden lapsista vaan tuloiltaan meidän perhettä varakkaampien perheiden lapsista.
Kommentit (24)
ongelmaa tästä, tai ei olla älytty tehdä sitä. Tottakai kun lapsilla on kavereita ja meillä syödään niin tarjoan heillekkin, ihan samanarvoisia on meillä lapsivieraat kun muutkin. Omani ovat 9 ja 12v. Meillä käy molempmpien kavereita. Ei tulisi mieleenikään sanoa jollekkin että odota lastenhuoneessa kun meidän perhe syö, jopa olisi tökeröä? Arkena meillä syödään aika tavllista ruokaa ja viikonloppuisin lasten kaverit on yleensä kylässä jos on kutsuttu ja varmasti saavat ruokaa. Haluan että meillä viihdytään. Ja tottakai niillä on nälkäkin koulupäivän jälkeen. Ja ei olla isotuloisia, usein on tiukkaa, mutta kyllä,meillä saavat aina kaikki ruokaa ja välipalaa. Musta on outoa suurimman osan vastaukset.
Meillä suurin osa päiväkoti- ja koulukavereista asuu ihan lähellä, muutaman sadan metrin tai kilometrin päässä. Koulukavereita saattaa olla meillä koulun jälkeen, mutta yleensä kaikki käyvät kotonaan syömässä välipalan ja sitten leikkivät jonkun luona. Tai sitten syövät jonkun luona. Mutta kun tullaan töistä kotiin ja on ruoka-aika, niin ei kyllä tule mieleenkään tarjota ruokaa näille lähellä asuville. Joskus joku on pyytänyt ruokaa, ja ollaan sanottu että käypä kotona syömässä. Yksi kaveri on meillä aina tosi pitkiä aikoja ja ihmettelen välillä, että eikö kotona tehdä ruokaa ollenkaan kun ei mene välillä syömään eikö perään soitella. Mutta kun kotiin on matkaa 200 m niin en periaatteessa ala ruokkimaan, siitä tulee juuri tuollainen tapa josta on vaikea päästä eroon. Tietysti jos teen vaikka pannaria tms. niin kutstun kylässä olevat kaveritkin syömään, joidenkin kohdalla soitan kotiin onko ok jos syövät kun tiedän että vanhemmat saattaa justiin tehdä iltapalaa, meillä samaan aikaan iltapalat.
Jos kavereita tulee kauempaa, eli tarvitsee kyytiäkin, niin on itsestään selvää, että ruoka tarjotaan ja tämä toimii puolin ja toisin. Välillä leikkivät meillä, välillä toisen kotona. Ei viitsi kyyditä ees taas kun harvoin, kerran, kaksi kuukaudessa saadaan sovittua leikit, niin sitten tietysti syödään siellä missä ollaan.
Mutta jos lapsilla on lyhyt matka kotiin, ei minusta voi vanhemmat olettaa, että saavat kyllä ruokaa kylässä. Minusta on jo huonoa käytöstä vanhemmilta, jos tätä jatkuu kuukausikaupalla eivätkä itse ota yhteyttä ja kysy, että onko ok jos lapsi syö teillä monta kertaa viikossa. Lapsihan ei sinänsä ehkä osaa pitää sitä outona, kun on tottunut siihen. Välittääkö nämä vanhemmat lapsistaan ollenkaan, kun eivät ole kiinnostuneita
Sinuna soittaisin reilusti vanhemmille ja kysyisin, että onko tosiaan niin, että teillä ei ole iltaisin ketään kotona eikä mitään ruokaa, kun lapsi sanoo niin ja on jo pitemmän aikaa syönyt meillä. Jotkut vanhemmat eivät kai vain osaa ajatella niin pitkälle, kuvittelevat vain että lapsi pärjää välipalalla tms. kun ei kerran tule kotiin syömään ja sitten voi tuntua nololta kun paljastuu että lapsi kertoo tällaisia kylässä. Tai jos tosiaa on niin, että ketään ei ole kotona eikä ruokaa tarjolla, on se tämän vieraan lapsen vanhempien ongelma, ei sinun, miettiä miten tämä dilemma ratkaistaan. Tarvittaessa vaikka yhteyttä sinne paljon parjattuun lastensuojeluun, jos et saa tätä asiaa aisoihin ja lapset jatkaa teillä syömistä ja ruuan pyytämistä. Mutta ensin soitat vanhemmille ja kysyt miten tämä asia on, näin ei voi jatkua että teillä on jatkuvasti ylimääräisiä suita ruokittavana, kun vastavuoroisuutta ei ole.
Välillä palstalla pitäisi ruokkia kaikki lapset, tutut sekä tuntemattomat ja välillä ei ruokita ketään. Metka paikka tämä av. Vai onko se niin et mamut ruokittava ja muita ei?
että ajankohdasta riippuen täällä saattaa katsos olla ihan Eri Ihmisiä vastaamassa...? Emme ole mikään yksi yhtenäinen AV-rintama, joka on Aina Yhtä ja Samaa Mieltä kaikista asioista ja sitten jakelemme niitä kannanottoja suureen ääneen... Vaan ihan itsenäisiä ihmisiä, jotka täällä ajoittain aikaansa viettää ja mielenkiinnon kohteesta riippuen vastaa mihin vastaa ja mitä vastaa...
Hmm, siinä sulle pulma.
jos ruokaa ei ole tarjolla? Eli tuon otsikkosi voisi muotoilla: tarjoan lasteni kavereille ruuan melkein päivittäin.
Ratkaisu: älä tarjoa ruokaa. Ehdota, että lapset käyvät kotona syömässä, ja tulevat sitten takaisin. Tai että odottavat teidän ruokailunne ajan vaikka toisessa huoneessa, ja menevät sitten kotiinsa syömään kun heillä on ruoka-aika.
Aikuisistahan tämä homma on kiinni, lapset eivät varmaan pidä mitenkään kummallisena teillä syömistä, jos ovat siihen tottuneet.
Meillä syödään monnesti vain valmista ruokaa ja nolottaisi tarjota sitä lasten kavereille. Olen muutenkin huono kokki.
Lapsille voi sanoa ihan rauhallisesti ja kiltillä äänellä, että sovitaanko, että kaikki syö kotonansa.
Näin tein minä, kun olin samassa tilanteessa kuin ap.
Samoin voi sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin välillä.
Annan ruokaa vain niille joiden kotona lapseni saa syödä.
Kyläilyltä vaadin vastavuoroisuutta.
Vasta 3 vuoden harjoittelun jälkeen ole rohkaistunut puhumaan asioista myös lasten kavereiden kanssa.
Helppoa kun sen osaa.
ruoka-aikaan lasten kavereita, ja ihan riippuu ruuasta, kutsutaanko muita syömään. Kaikkea ruokaa ei ole niin, että siitä riittää, silloin odottelevat sen aikaa lasten huoneissa, jos on sellaista ruokaa, että riittää, niin tervetuloa vaan syömään.
Eli minä päätän, eivät lapsen kaverit tai niiden vanhemmat.
siinä muu auta kun sanoa että nyt voisitte lähteä koteihinne syömään...olet kai aikuinen...
siinä muu auta kun sanoa että nyt voisitte lähteä koteihinne syömään...olet kai aikuinen...
peesi ja sano vaikka, että leikit voi jatkua sitten, kun jokainen on käynyt kotonaan syömässä.
Jos et voi ohjata kakaroita kotiinsa syömään jos siellä ei ketään ole, käsket jäämään lastesi huoneeseen odottamaan kun olette ruokailleet. Oikein mukava ruokailuhetki paitsi teidän perheelle, myös tuolle yksinään leikkijälle :)
Noin mun lapsuudessa tehtiin. Meillä kaverit kutsuttiin aina ruokapöytään mutta muualla mut jätettiin kaverin huoneeseen. Sinänsä se ei kyllä haitannut sillä vain yhden toisen kaverini äiti (myös heillä kaikki kyllä saivat ruokaa) oli kokki, jälkeenpäin ajatellen kaikkialla en olisi halunnut syödäkään :D
Mutta joo. Käsittääkseni on ihan ok tehdä noin ja teidän ihanan ruokailuhetken sitten pilaa vain se oma lapsenne, jolla on kiire kaverin luo. Eli jos todella sen päivällisen haluat pelastaa, kotiinsa lähetä ne kaverit ennen teidän ruokaa jotta saatte kunnolla olla yhdessä.
Joko annat lasten syödä tai ajat heidät kotiinsa.
Päätös on sinun.
Keksiikö joku kolmannen ratkaisun?
ollaan itse aika pieniruokaisia enkä tee kauhean isoja määriä ruokaa. Muutaman kerran on nyt käynyt niin, että minä tia mies ollaankin jääty ilman sapuskaa, kun lapsen kaveri onkin syönyt aika ison annoksen. Olen alaknau kasvattaa kokkausmäärää ja alkanut tekemään laatikkoruokia, ne riittää helpommin.
hyvin soittaa näiden lasten vanhemmille ja ottaa asian esille. Sanoa että kuule, lapsenne ovat nyt syöneet meillä 2-3 iltana jo usean kuukauden ajan, syynä että teillä ei kuulemma ole iltaruokaa. Kysyt onko asia todella näin, ja kysy myös mitä tuo vanhempi haluaisi sinun tekevän. Ehdota että jos jatkatte ruokailuja niin he korvaavat teille osan kuluista, tai laittavat lapsilleen kotiintuloajan teidän päivällisaikanne kohdille. Minusta noista asioista voi hyvin sopia vanhempien kesken jos siis kyseessä aina samat tenavat. Minä ainakin haluaisin tietää jos lapseni olisi usean kerran viikossa tietyn porukan vaivoina.
Miksi tehdä asiasta ongelma? Kun voi joko pyytää lapsen syömään tai sitten odottamaan tai lähtemään kotiin.
Meillä oli esimerkiksi kotona eri tavat eri lapsien kohdalla:
Yksi sai aina syödä jos oli meillä, koska vastavuoroisesti minutkin kutsuttiin aina syömään. Vanhempamme olivat myös hyviä tuttuja, joten asiassa ei ollut ongelmaa.
Toiselle tarjottiin aina joskus ruokaa, mutta tämän piti aina ensin kysyä kotoa lupa syömiselle, koska vanhemmat usein myös halusivat, että lapsi tulee kotiin syömään.
Kolmannelle tarjottiin vain ääritapauksissa, muuten pyydettiin odottamaan. Koska tämä kaveri tuppautui meille aina ruoka-aikaan, ja toisaalta siellä kylässä ollessani en koskaan saanut ruokaa. Söi myös muidenkin edestä, joten tämän ruokailua piti rajoittaa.
Kukaan ei loukkaantunut, koska jokaisen kuuluu ensisijaisesti ruokailla kotona. Ei meillä nytkään varauduta siihen, että onko ruokaa tehty satunnaisia vieraita varten, jos ruokavieraista ei ole puhuttu. Eihän siinä ole mitään järkeä.
että viikossa on yksi tietty päivä, jolloin kaverit saavat olla mukana syömässä. Lapset saavat itse sumplia, miten tekevät niinä päivänä, kun kavereita on, muttei yhteistä ruokailua.
Kaverien syöttöpäivänä teet jotain riittoisaa ja ehkä vähän pienemmän budjetin ruokaa. Onhan sekin toisaalta erityinen yhteinen hetki, kun pöydässä on vieraita, ja lapsesi ja heidän kaverinsa muistelevat niitä varmaan myöhemmin mieluisina.
Tää on sit varmaan kulttuuriero..maassa josta tulen riittää ruokaa vaikka JOKA päivä vieraille, lasten kavereille jne. Ei siellä edes kenellekään tule mieleen et se on ongelma. Ja on vastavuoroista. No, onneksi täällä aina annan ruoan lapsille ennenkuin menevät kavereille, tiedän että useille tuo ruoan tarjoaminen lapsen kaverille on ongelma,eikä kuulu tapoihin.
siinä muu auta kun sanoa että nyt voisitte lähteä koteihinne syömään...olet kai aikuinen...
peesi ja sano vaikka, että leikit voi jatkua sitten, kun jokainen on käynyt kotonaan syömässä.
Tää on sit varmaan kulttuuriero..maassa josta tulen riittää ruokaa vaikka JOKA päivä vieraille, lasten kavereille jne. Ei siellä edes kenellekään tule mieleen et se on ongelma. Ja on vastavuoroista. No, onneksi täällä aina annan ruoan lapsille ennenkuin menevät kavereille, tiedän että useille tuo ruoan tarjoaminen lapsen kaverille on ongelma,eikä kuulu tapoihin.
eli täällä kun sitä EI OLE !
eli kalliiksi tulee pienestä tulosta syöttää SÄÄNNÖLLISESTI toisia lapsia, jopa monta esimurkku poikaa
Lapsen voi laittaa aina kotiinsa, vaikka vanhemmat ei olisi kotona.
Niin muutkin tekee.
Jos joku soittaisi mulle kotiin jostain ruokailusta, niin sanoisin kyllä ettei olla pyydetty ruokaa ja ei tarvi mitään antaa.