Kumpi ihminen on suositumpi:

Tietenkin a), ei kukaan jaksa besserwisseriä.

koska suulas saa helpommin hankalan ihmisen leiman.

kumpikin ääripää yhtä epäsuosittu ja molemmilla huono itsetunto.

tuo vaihtoehto B, mutta sillä erolla, etten ole näkemyksiäni jakamassa joka paikassa ja kaiken aikaa. Jos olen jostakin jotain mieltä, ja aiheesta on vaikkapa kahvipöytäkeskustelu työpaikalla, sanon sen.

Henkilöt, jotka eivät tunne minua kovin hyvin, häkeltyvät tästä eivätkä tiedä miten minuun suhtautua, tämä tulee ilmi ainakin äiti-lapsi-kerhoissa, silloin kun siellä kävin. Opin sitten myöhemmin (liian myöhään?) pitämään suuni kiinni ja puhumaan vain näitä mamma-asioita, eli lapsen ikä, vessatoiminnat, uuden haalarin ostamisen pulma, sopivien hanskojen löytäminen jne ym ..



He häkeltyvät siitä ristiriidasta: ulkoinen habitukseni on varsin vaatimaton. Vaikutan hiireltä. Sitten avaan suuni. Minulla on kantava selkeä ääni, vahvat omat mielipiteet asioista, en ole kaikkien kanssa samaa mieltä vaan uskalla sanoa, jos olen eri mieltä.



Enkä siis hölise koko ajan jostakin, vaan jos minulla on aiheeseen X näkemys josta puhutaan, saatan sanoa sen, mutta en ole tunkemassa itseäni keskipisteeksi.



Mammalaiset eivät tiedä miten minuun suhtautua, joten he karsastavat minua.



Työkaverini on tapaus A.

Hänen kanssaan on aivan järkyttävän mahdotonta keskustella. Hän tekee kuin se putouksen Leena Herppeenluoma, aloittaa puhumisen toisen päälle ja jatkaa sen toisen mielipidettä ikään kuin omanaan.

Koomista on, että hän saattaa aivan lennosta vaihtaa näkemystään aivan päinvastaiseksi, pilkun jälkeen. Miten, miten tällainen lapanen pystyy toimimaan lapsille äitinä... kun aivan kaikki jämäkkyys puuttuu.

työkaverini tapaus A on ihan pidetty työkaveri, mutta olenkin töissä täysin naisvaltaisella alalla, jossa muutenkin on tapana nuoleskella esimiestä ja muitakin, selän takana paskan puhumista ym.

Kiva että meitä on muitakin samanlaisia.

silloin tietenkin, kun käytös on järkevää ja maltillista, eli ihmisen kanssa voi oikeasti keskustella. Itsekin olen enemmän sitä tyyppiä, ja a-tyypin ihmiset ovat ahdistavia, varsinkin jos ovat sellaisia, että päin naamaa mielistelevät, ja selän takana puhuvat pahaa. Ja vaikka eivät puhuisi, on ikävä olla ihmisen kanssa, jonka haluamisia pitää arvailla, ettei vaan talloisi toisen päälle.



Luulen, että maltillinen b on suositumpi yleisesti.