MIKSI suomalaisnaiset kulkevat ei-minkään-tyylisissä vaatteissa? Selvästikin näkee, että

Meinaatteko, että joku, jota ei voisi "pukeutuminen" vähempää kiinnostaa, saa näistä jonkun ahaa-elämyksen? Itseäni ainakin ärsyttää ohjeet, mitä tässäkin keskustelussa on annettu, enkä todellakaan aio pukeutumistyyliäni naisellisempaan tai tyylikkäämpään suuntaan muuttaa. Itse en kiinnitä huomiota toisten pukeutumiseen ja itseni kohdalla riittää, että on ehjät ja puhtaat vaatteet päällä.

Meinaatteko, että joku, jota ei voisi "pukeutuminen" vähempää kiinnostaa, saa näistä jonkun ahaa-elämyksen? Itseäni ainakin ärsyttää ohjeet, mitä tässäkin keskustelussa on annettu, enkä todellakaan aio pukeutumistyyliäni naisellisempaan tai tyylikkäämpään suuntaan muuttaa. Itse en kiinnitä huomiota toisten pukeutumiseen ja itseni kohdalla riittää, että on ehjät ja puhtaat vaatteet päällä.

Kyllähän sitä kesksutelua syntyy vaikka mistä, älä ota ihmisten mielipiteitä pakottavina neuvoina. Tässähän on kuitenkin tämä viestiketju pysynyt aika hyvin raiteillaan.

Häiritseekö joitakin oikeasti toisten vääränlainen pukeutumistyyli?

on kyse samasta asiasta, ainakin osittain - siitä, että ulkopuolelta tuleva paine pakottaa naisen käyttäytymään tietyllä tavalla ja käyttämään resursseja ylimitoitetusi asioihin, mihin hän muuten haluaisi käyttää niitä vähemmän.



Suomessa voi siis periaatteessa olla ylipainoisempi tai rumempi (jotka kaksi eri asiaa mielestäni) kuin italiassa, kunhan pukeutuu asiallisesti?

Minusta jo tällä hetkellä suomessakaan ei saa olla enää "hyvällä omallatunnolla" ylipainoinen, joka tuutista tulee terveysvaikutuksista ja siitä, kuinka kansantalous kärsii liikakiloista. Täällä ylipainoisia ei yritetä saada ruotuun vetoamalla kauneuteen ja sukupuoliseen haluttavuuteen, kuten ehkä Italiassa, vaan terveyteen. Voi tosin olla, että Italiassakin on terveysvaikutukset yhä enemmän pinnalla.



Saako nainen näyttää enää "tavalliselta" tai pukeutua "tavallisesti"?

Naistenlehtien mukaan naisten pitäisi päteä kaikilla elämän aluilla täysillä ja täydellisesti - sehän tulee myös täällä av:llä esille.

Arjessa olen useimmiten verkkareissa tai jossain muissa "toimivissa" vaatteissa. Suomalaisella naisella on se onni että voi olla sekåä se ihana, persoonallinen, naisellinen nainen ja toimiva, omaa elämäänsä omista tarpeistaan lähtöisin elävä ihminen. Kulttuureissa joissa n ainen on vaan se persoonallinen nainen, kyseessä on usein joko kotiäitikulttuuri rtai miehenmiellyttämiskulrruuti ja naisen vaatteet ja tyylipakko jo rajaavat hänen toimintaansa.

Voin hyvin lähteä kaupungille naisellisissa, epäkäytännöllisissä vaatteissa, mutta kotona käyn lenkillä, teen remonttia, puutarhatöitä, siinä sivussa ruokaa ja kotitöitä, pelaan lasten kanssa jne. Kaikki nää oli aika hankalia jos pitäis huolehtia siitä että kampaus on suorassa eikä vaatteet likaannu.

Suomalainen nainen ei siksi tälläydy, kun hän haluaa nauttia elämästä ihan oikeasti tekemällä asioita joista tykkää- ei miellyttämällä jotain ulkopuolista silmää.

puhe ulkoisesta paineesta. Itse en pukeudu ketään muita varten yhtä paljon kuin itseäni. Tunnen oloni naiseksi ja omaksi itsekseni silloin kun olen huoliteltu. Miestäni haluan tietysti miellyttää siinä määrin kuin hän haluaa miellyttää minua. Eli kun mieheni on siisti haluan myös itse olla hänelle siisti.

Kun menen juhliin haluan kunnioittaa isäntäväkeä ja yritän pukeutua hyvin, ainakin siististi. Jos isäntäväki on nähnyt paljon vaivaa juhlien järjestämiseksi tuntuisi aika nololta mennä arkisissa vaatteissa.

Mutta pointti tässä viestissä oli se, että pukeutuminen tuottaa ITSELLENI tyydytystä. En ole koskaan laihduttanut tai vertaillut itseäni muihin..kauniisiin malleihin jne. Tapa meikata ja pukeutua on tullut luonnostaan äidinmaidossa: )

Toista se on vaikka Etelä-Euroopassa..naiset näyttää naisilta ja seksikkäiltä..ja siis ihan vaatteet päällä!

Ja voi kauheeta, nyt joku äijämäinen nainen vetää herneen nenään.

Mustat hameet paalla ja lapsyt jalassa, huivit paassa? Toooosi seksikasta.

Ja meillä mies osallistuu kotitöihin enemmän kuin 99,9% miehistä. Kokkaa, siivoaa, leipoo jne. ja oma-aloitteisesti. Mutta ne työt vaan ei silti lopu!

Kun iltakuudelta tullaan kotiin, niin eipä siinä paljon aikaa omille ostosreissuille jää. Lauantaisin mies tekee myös työpäivän, joten kahden jälkeen pääsisin kaupungille, jos jaksaisi. Lisäksi matkustan työni takia muutaman kerran kuussa ja sinne lähdetään aamukuudelta, niin ei kauheasti jaksa pitkien asiakaspalaverien jälkeen kuin lojua hotellissa. Oikeasti käytän vähäisen vapaa-aikani (ei palkkatyötä, ei kotitöitä) mielummin ihan johonkin muuhun kuin kaupungilla pyörimiseen. Tuntuisi uuvuttavalta, jos sekin aika pitäisi "suorittaa" etsimällä uusia vaatteita. Käyn kerran vuodessa ostamassa pari parempaa ja laadukkaampaa businessasua ja loput rynteet on marketista tai marketin viereisestä Seppälästä tai Lindexiltä.

"Ja jos kotona odottaa töiden jälkeen kauhea kotitöiden show, niin laittakaa vapaat ja vahvat naiset miehennekin jakamaan ne, niin voi ehkä jäädä kerran kahessa kk:ssa aikaa käydä ostoksilla."

Olen se nainen, joka käy joskus shoppailemassa koko päivän...ehkä juuri näin kerran kahdessa kuukaudessa. Ja ihan totta, mieheni huolehtii silloin kodista ja lapsista. Eikös olekin ihmeellistä?

Juu, suomalaisnaiset ajattelevat, että nättinä oleminen on tyhmyyden osoitus. Siksi värjätään lyhyt tukka punaiseksi ja hankitaan mustasankaiset silmälasit. Niin saadaan kokoushuoneisiin kredibiliteettiä ja ollaan "kuin miehet." Birmingham Football Clubin pomo, nainen muuten (pitkät hiukset, aina hame ja korkkarit), sanoi, että naisten luulo siitä, että pitäisi olla kova, pärjätäkseen miehille, on vanha luulo, josta naisten pitäisi jo päästä pois.

Toinen kummallinen luulo on, että kauniit vaatteet on jotenkin epämukavia ja niitä pitää varoa. MItä epämukavaa on istuvissa farkuissa ja trendikkäissä tennareissa? Hauskassa hatussa, käsineissä, käsilaukussa? Luulen, että nämä naiset, jotka vannovat verkkareiden nimeen omaavat vain huonon itsetunnon.

rakastan vaatteita yli kaiken, vaikka ei ole siihen varaa



Suomalaisen kulttuurishokki kirjassa kuvattiin pukeutumista rennoksi, ja ryhmästä ei saa erottua. Joten se otsatukka on suosittu.



Minä taas pidän hameista ja mekoista, vaikka ne eroavatkin siitä 'housupuvusta'

Olen vain sen verran lihonnut että mielummin hame tai mekko

En edes selaile mitään muotilehtiä. Luen yleensä jos on mielenkiintoinen artikkeli enkä juuri nyt muista elämäni aikana tulleen yhtään mielenkiintoista vaatteita koskevaa artikkelia vastaan.

Eikö teitä todellakaan kiinnosta vaatteet YHTÄÄN? Ettekö edes selaile muotilehtiä ja ihastu johonkin vaatteeseen/leikkaukseen/ uuteen ideaan/värisommittelluun yms?

Kyllä mulle on tärkeämpää se,että vaatteet on ehjät ja puhtaat ja muutenkin sellaiset siistit(esim kulahtaneet collegevaatteet on yöks!).



On kiva olla mukavat vaatteet päällä kuin sellaiset,jotka näyttää hyvältä ja maksaa paljon muttei tunnu hyvältä.



Itse olen 30v yhden lapsen äiti ja vaikka aikaa olisi,en näe syytä laittautua ja tälläytyä paljoakaan kun kotona olen. Olishan se aika huvittavaa jos tuossa pihassa keimailisin hiekkalaatikolla ykköset päällä..



Kauppaan tms mennessä mulle riittää kevyt meikki ja siistit hiukset sekä vaatteet,jotka on puhtaat ja ehjät. tykkään yksinkertaisista ja mukavilta tuntuvista vaatteista.. Kesällä käytän ihania pellava shortseja ja housuja ja siihen kiva toppi tai t-paita ja that's it.

hienoa , nostan hattua sinulle kun pystyt noin hienoon saavutukseen., mutta vaatekaupassa en ole käynyt kolmeen vuoteen.

[/quote]

Minä olen persoonallisen näköinen... Pukeudun rock ja goottihenkisesti hyvällä maulla.. On lapsia etc. Tykkään hameista ja naisellisista topeista mitkä korostaa vyötäröä.. Niin kauan kun minulla on yksi perse käytän sellaisia vaatteita mitkä korostaa vartaloni hyviä puolia.

Minusta on pöyristyttävää, että joku jaksaa pällistellä moista. Minulla on siistit hyvät klassiset vaatteet, hyvin leikatut ja nätit hiukset, hoidettu iho ja kynnet. Nätisti vaatetetut lapset.



Vaatekauppoja inhoan, joten käytän oman aikani järkevämmin kuin moiseen hömppään!



Sitten kun perseeni on mennyttä, minulla on esimerkiksi hyvä koulutus ja ura, johon on panostettu...

Jos on kiire niin on hyvä muistaa että myös netistä voi tilata vaatteita. On myös palautusoikeus jos eivät käy. Kun jonkun puljun toteaa hyväksi (koot pitävät paikkansa jne.) on jatkossakin helppo tilata.



Joku mainitsi että kalliit vaatteet tuntuvat päällä kurjilta. Olen vähän eri mieltä. Esim rintaliiveistä eron tuntee hyvin. Esim. pitsiset halvat ovat kovat koppanat..hiertävät koko päivän. Kalliit eivät tunnu päällä miltään (ainoastaan hyviltä). Puserot on tätä nykyä niin kinkkanoita että sekä halvat että kalliit voi tuntua nakinkuorilta..hiostavilta jne.



Mun mielestä hyvin ja tyylikkäästi pukeutuminen ei ole sama asia kuin muodin oikkujen seuraaminen. Tyylikkyys tulee siitä miten vaatteet istuu kantajansa päällä. Ei tarvitse olla viimesen päälle muodin mukaisia omituisia vaatteita..Lisäksi monet muotijutut ovat aika kammottavia. En minäkään laittaisi pillifarkkuja tai räikeää keltaista t-paitaa ym.

Seuraan ihan omaa klassista tyyliäni joka on kiva, siisti, nätti eikä räikeä! En ramppaa koko ajan vaatekaupoissa, mutta olen usein huolitellumpi kuin moni ikäiseni 30 ja risat. Vaatteita ostan niin,että ne ovat helposti yhdisteltävissä.



Itseni ehostamisesta vielä: Käytän vain ruskeaa kajalia ja vaaleampaa ja tummempaa ruskeaa luomiväriä arkena..helppo ja nope laittaa ja illalla putsata..muutama minuutti menee laittaessa. Ripsaria ja vaaleaa huulipunaa käytän kun haluan ja ehdin meikata enemmän. Ja samalla laitan luomiväriäkin vähän enemmän. Siis kun menen ulos syömään, kylään tms. Ripsivärin jynssääminen joka ilta on tylsähköä ja tuntuu että vaan leviää pitkin naamaa vaikka putsausaineissakin löytyy..



Kun katson mitä päälleni laitan (aina kivat ja hyvin istuvat vaatteet) ja vähän ehostan niin työpäivä sujuu paljon paremmin. Jos alusvaatteet hankaa, päällä on joku kauhtana ja naama on vain pesun jäljiltä niin koko päivän on väsähtänyt ja nuhruinen olo. Ihan iseni vuoksi siis haluan näyttää kivalta. Tunnen itseni virkeäksi. Eri ihmisillä varmasti eri juttu, mutta ulkonäölläni tai siis ulkoisella olemuksellani on suuri vaikutus itsetuntooni. Kai sitten olen luonteeltani heikko? Olen kyllä akateemmisesti koulutettu, eli on ollut muutakin ajateltavaa kuin miltä näytän. Silti ehdin joka päivä tovin sitä ajatella..siis kun puen ja meikkaan!

koossa 54-56 ei ole kauheasti valinnanvaraa.

jos kuvitellaan että keskivertotallaaja marketista vaatteensa hankkii, niin ei kai persoonallisuutta sieltä löydä.



Ja persoonallisuuden näyttäminen sitten kerää katseita, ja siinä voi olla toinen syy miksi ei halua erottua joukosta.



Ite erotun, mutta ehkä sinnä huonompaan suuntaan kun näytän pihavaatteissani kuin maon armeijasta karanneelta. Mutta toisaalta, on mun persoonaa, koska olen aina ollut kohtalaisen epäfeminiini.

Pukeutuminen ja siihen panostaminen tulee aika alhaalla tärkeysjärjestyksessä. Sallittakoon meidän olla erilaisia.