En ymmärrä aikuisten ihmisten lapsivihaa

koska hänkään ei ole saanut, kun meillä on kehitysvammainen lapsi.

Aina hyökitty päälle ja vaadittu, että lapsen pitää olla niin, kuin tavalliset lapset.

Pitää katsos kasvattaa ja hakea apua, jos ei osaa kasvattaa.

Koulusta ei ole lasta moitittu.

Niin metsä vastaa, kun sinne on huudettu.

Ihmiset on hyvin ilkeitä tänä päivänä. Lähinnä mies on armoton noille naapureiden lapsille.

Lapsen kautta on helppo päästä kiinni aikuiseen ja loukata aikuista lapsen käytöksen takia.

Lapset tekee virheitä ja äidit ei oi olla valmeutuneita koko ajan lapsen suhteen. Tarkkaavaisuus ei aina riitä joka asiaan samalla kertaan.

Tempase vaan tukasta, niin mä soitan poliisit hakemaan sinua putkaan ja nostan teikäläisen oikeuteen.

Oliko toi uhkaus? Käytkö kiinni toisiin?

Mä en vihaa lapsia, mutta välillä kyllä menee hermot. Olen töissä erikoisliikkeen kassalla ja siellä on tullut muutaman kerran tilanne, jossa oon oikeasti joutunut komentamaan vähän ikäväänkin sävyyn niitä lapsosia, kun omat vanhemmat naureskelee vieressä.



On tosi kiva, että pennut vetää rallia lastenrattaiden kanssa helposti särkyvien tavaroiden keskellä ja tulee häiritsemään mun kassatyöskentelyä. Vanhemmat naureskelivat ja jatkoivat rauhassa ostoskeluaan. Koitin niille lapsille sanoa, että siellä ei voi sillä lailla riehua ja mulla ois tässä asiakas palveltavana. Eivät uskoneet. En muista mitä sitten sanoin, kun meinasi hermot mennä. Vanhemmat lähti sitten lasten kanssa pois myymälästä.



Useimmiten lapset on kuitenkin ihania, ja oikeastaan tässäkin oli kyse lasten vanhemmista, joilla ei ollut mielenkiintoa kasvattaa näitä neljää villipirua :D Ei mua haittaa jos joku lapsi nätisti tulee juttelemaan, mutta 4 kakaraa riehumassa mun työpisteellä on liikaa!

Mitä ihmisiä katselen niin paljon on niitä joilla on kireä ja stressaantunut ilme naamallaan ja sitten nämä ihmiset kun kokevat pienenkin "vastoinkäymisen" tai itseä ärsyttävän asian purkavat ärtymystään todella lapsellisella tavalla. Lemmikkieläimet ja lapset joutuvat erityisen usein näiden purkausten kohteeksi.



Jotenkin käy säälikin ihmisiä, joiden häiriöiden sietokyky on niin huono että vauvan itku esimerkiksi voi saada ihan tolaltaan, jopa raivon valtaan. Täytyy sellaisen elämän kaupunkiympäristössä olla tavattoman raskasta. Ehkä liikaa stressiä elämässä tai sitten on vaan niitä joiden olisi parempia asua kauempana muista.

kärryjensä kanssa ja oli siinä ja siinä, ettei törmännyt minuun. Siinä tilanteessa ei nyt vaan kauheasti huvittanut. Opettakaa tenavanne käyttäytymään, niin heitä siedetäänkin paremmin.



Lapset on ihan jees jos eivät pyöri vieraiden ihmisten jaloissa, lyö tai huido tai muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. En siedä vastaavaa käytöstä aikuisiltakaan.

Pieni lapsi tuskin törmää tahallaan vieraaseen, aikuinen saattaa niin tehdäkin. En missään nimessä hyväksy kärryillä törttöilyä, mutta enpä jaksa itse muistella jokaista kertaa jolloin joku muksu on niillä minuun törmännyt (ja silloinkin vika on vanhemmassa joka ei opeta käytöstapoja).



Muutenkin vähän pakko ihmetellä että miksi suomalaisella on niin kamala tarve "jakaa viivottimella tasan" ihmisten saama huomio jne., eikö voisi ajatella että lapsella ja aikuisella on erilaiset tarpeet? Ravintolassa on aika ikävä käydä hyvinkäyttäytyvän lapsen kanssa, kun tarjoilija joko juoksee karkuun tai ei edes katso päin, kun lapsi yrittää tilata.

Ei lapsivihamielisyys vaan se, että ihmisiä aina ärsyttää se ja tämä ja jatkuvasti ollaan valittamassa asioista, jotka joskus aikoinaan olivat suunnilleen yhdentekeviä tai jotka eivät edes juolahtaneet mieleen. Kyllä tällä palstalla saa jatkuvasti lukea aivan turhanpäiväisiä ärtymnyksen aiheita, ja sama koskee sitten tuota turhanpäiväistä lapsivastaisuutta. Milloin ärsyttää, jos kaupassa pitää odottaa minuutti, milloin tulee raivokohtaus pankkiautomaatilla, kun edessä oleva hidastelee ja niin edelleen. Samaan sarjaan kuuluu se, että ärsyttää, kun jollakulla on lastenvaunut mukanaan tai kun lapsi hieman ääntelee.



Yhtäällä suvaitsevaisuus on lisääntynyt ja toisaalla kaventunut.

Pieni lapsi tuskin törmää tahallaan vieraaseen, aikuinen saattaa niin tehdäkin. En missään nimessä hyväksy kärryillä törttöilyä, mutta enpä jaksa itse muistella jokaista kertaa jolloin joku muksu on niillä minuun törmännyt (ja silloinkin vika on vanhemmassa joka ei opeta käytöstapoja).

Muutenkin vähän pakko ihmetellä että miksi suomalaisella on niin kamala tarve "jakaa viivottimella tasan" ihmisten saama huomio jne., eikö voisi ajatella että lapsella ja aikuisella on erilaiset tarpeet? Ravintolassa on aika ikävä käydä hyvinkäyttäytyvän lapsen kanssa, kun tarjoilija joko juoksee karkuun tai ei edes katso päin, kun lapsi yrittää tilata.

Jos lapsi on liikkeellä vanhempansa kanssa kuten tässäkin tapauksessa oli, niin en todellakaan suhtaudu lapseen yhtään suopeasti ja vanhempaa vähintään mulkaisen pahasti ja saatan jopa sanoa jotakin.

Vanhemman KUULUU kasvattaa lapsensa niin, että nämä eivät häiritse muita ihmisiä eivätkä riehu.

olin itse ennen lapsivihaaja, en pidänyt lapsista, en voinut sietää kiljuvia lapsia, teki mieli läimäyttää.



Saatuani itse lapsia, oma lapsuuteni nousi pintaan, ja minua on lapsuudessa kohdeltu kaltoin todella törkeästi. Väkivaltaa, rankkaa sellaista, jatkuvaa pelossa ja ahdistuksessa elämistä, isä oli aivan mielivaltainen ja arvaamaton ja hakkasi ilman syytä.



Lapsena laiminlyöty oppii miellyttämään aikuisia ja käyttäytymään hiljaa, ikään kuin tukahduttamaan tai tappaamaan oman lapsen itsestään. Tämä jättää jälkensä, aikuisena lapset aiheuttavat sen saman tunnereaktion mitä itse sai kokea lapsena. Eli jos kuulee lapsen kiljuvan ja tekee mieli lyödä lasta, se on täsmälleen se reagointitapa jolla oman vanhemmat kohtelivat aikanaan (eli löivät). Reaktiovasteet ovat opittuja, ja tällä tavoin väkivaltakin helposti etenee sukupolvesta toiseen, itse koetut laiminlyönnit automaattisesti saattavat siirtyä eteenpäin.



Lapsia vihaavilla on itsellään ollut ehkä karu lapsuus, traumaattinen elämä, tunnevammaisuutta. Itse voin vain kiittää sattumaa/onnea, että VELA-valinnastani huolimatta tulin raskaaksi ja sain lapsen. Prosessi oli järkyttävä, koska vasta saatuani oman lapsen tajusin todella miten törkeän rikollisella tavalla itseäni on laiminlyöty. Ja tämä oli johtanut siihen että en pitänyt lapsista.



Nykyisellään kun tunne-elämäni on kunnossa ja traumat hoidettu, rakastan ja näen jokaisen lapsen ainutlaatuisuuden, jopa kiukuttelevan tai haistattelevan teininkin. Jokainen lapsi on ihme, ainutlaatuinen pieni ihminen, joka kaipaa arvostusta ja rakkautta osakseen.



Mutta siis itse kokemusteni myötä ymmärrän niitä joilla on lapsiviha. Ymmärrän siis SYITÄ josta se johtuu. Ja ymmärrän myös olla heitäkin kohtaan empaattinen, sillä he kantavat mukanaan jotain tavattoman synkkää ja raskasta. Toivon vain että hekin saavat joskus ymmärryksen siitä, mistä lasten inhoaminen voi johtua.



huom. tällä ketjulla en siis väitä että velat inhoavat lapsia tai heillä on traumoja. Oma velauteni vain johtui traumaattisesta lapsuudestani, en nyt yleistä! Velaus on hieno ja rohkea valinta, ja itse asiassa monet velat tykkäävät lapsista kovasti vaikkeivat itse halua äidiksi.

kärryjensä kanssa ja oli siinä ja siinä, ettei törmännyt minuun. Siinä tilanteessa ei nyt vaan kauheasti huvittanut. Opettakaa tenavanne käyttäytymään, niin heitä siedetäänkin paremmin.

Lapset on ihan jees jos eivät pyöri vieraiden ihmisten jaloissa, lyö tai huido tai muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. En siedä vastaavaa käytöstä aikuisiltakaan.

mutta lapsi on ihan eri asia. Ei lapsiltakaan tarvitse eikä saisikaan vahempien mitä tahansa sietää ja hyviä tapoja täytyy opettaa, mutta kyllä melkein jokaisen ainakin vähänkään vilkkaamman lapsen kanssa käy silti hyvästä kasvatuksesta huolimatta joskus tilanteita että lapsi pääsee esim. ääntelemään tai juoksentelemaan tilanteessa jossa muut ihmiset ei siitä oikein pidä (esim. ravintola tai marketti). Muutamavuotias lapsi voi esim. olla väsynyt ja itkeä/kiukutella sen takia vaikka olisi hyvin kasvatettu.

kärryjensä kanssa ja oli siinä ja siinä, ettei törmännyt minuun. Siinä tilanteessa ei nyt vaan kauheasti huvittanut. Opettakaa tenavanne käyttäytymään, niin heitä siedetäänkin paremmin.

Lapset on ihan jees jos eivät pyöri vieraiden ihmisten jaloissa, lyö tai huido tai muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. En siedä vastaavaa käytöstä aikuisiltakaan.

mutta lapsi on ihan eri asia. Ei lapsiltakaan tarvitse eikä saisikaan vahempien mitä tahansa sietää ja hyviä tapoja täytyy opettaa, mutta kyllä melkein jokaisen ainakin vähänkään vilkkaamman lapsen kanssa käy silti hyvästä kasvatuksesta huolimatta joskus tilanteita että lapsi pääsee esim. ääntelemään tai juoksentelemaan tilanteessa jossa muut ihmiset ei siitä oikein pidä (esim. ravintola tai marketti). Muutamavuotias lapsi voi esim. olla väsynyt ja itkeä/kiukutella sen takia vaikka olisi hyvin kasvatettu.

umpiväsynyt lapsi rääkyy lattialla maaten ja huitoo kaikkia muita ihmisiä ja äiti vähät välittää. Sori, mutta mä en millään pysty symppaamaan tuollaisia tapauksia.

Jos vaikka hississä kurkkaa vaunuissa koisivaa vauvaa (mikäli sattuu niin että kuomuaukon edessä ei ole rättiä) ja sanoo, että onpa söpö, mamma yleensä mulkaisee kuin talousmakkaraa ja antaa kaikella tapaa ymmärtää, että hänen lastaan ei saa katsoa eikä koskea. Jos otat vilkasta vekaraa käsivarresta kiinni kun se on juoksemassa tielle ja auto on tulossa, saat haukut siitä että kosket mamman lapseen. Jos uskallat olla koirien tai matkalaukun kanssa bussin välikössä ja mamma tulisi vankkureiden kanssa sinne, taas mulkoillaan ja motkotetaan. Jne jne jne...

Saatuani itse lapsia, oma lapsuuteni nousi pintaan, ja minua on lapsuudessa kohdeltu kaltoin todella törkeästi. Väkivaltaa, rankkaa sellaista, jatkuvaa pelossa ja ahdistuksessa elämistä, isä oli aivan mielivaltainen ja arvaamaton ja hakkasi ilman syytä.



Lapsena laiminlyöty oppii miellyttämään aikuisia ja käyttäytymään hiljaa, ikään kuin tukahduttamaan tai tappaamaan oman lapsen itsestään. Tämä jättää jälkensä, aikuisena lapset aiheuttavat sen saman tunnereaktion mitä itse sai kokea lapsena. Eli jos kuulee lapsen kiljuvan ja tekee mieli lyödä lasta, se on täsmälleen se reagointitapa jolla oman vanhemmat kohtelivat aikanaan (eli löivät). Reaktiovasteet ovat opittuja, ja tällä tavoin väkivaltakin helposti etenee sukupolvesta toiseen, itse koetut laiminlyönnit automaattisesti saattavat siirtyä eteenpäin.



Lapsia vihaavilla on itsellään ollut ehkä karu lapsuus, traumaattinen elämä, tunnevammaisuutta. Itse voin vain kiittää sattumaa/onnea, että VELA-valinnastani huolimatta tulin raskaaksi ja sain lapsen. Prosessi oli järkyttävä, koska vasta saatuani oman lapsen tajusin todella miten törkeän rikollisella tavalla itseäni on laiminlyöty. Ja tämä oli johtanut siihen että en pitänyt lapsista.



Nykyisellään kun tunne-elämäni on kunnossa ja traumat hoidettu, rakastan ja näen jokaisen lapsen ainutlaatuisuuden, jopa kiukuttelevan tai haistattelevan teininkin. Jokainen lapsi on ihme, ainutlaatuinen pieni ihminen, joka kaipaa arvostusta ja rakkautta osakseen.



Mutta siis itse kokemusteni myötä ymmärrän niitä joilla on lapsiviha. Ymmärrän siis SYITÄ josta se johtuu. Ja ymmärrän myös olla heitäkin kohtaan empaattinen, sillä he kantavat mukanaan jotain tavattoman synkkää ja raskasta. Toivon vain että hekin saavat joskus ymmärryksen siitä, mistä lasten inhoaminen voi johtua.



huom. tällä ketjulla en siis väitä että velat inhoavat lapsia tai heillä on traumoja. Oma velauteni vain johtui traumaattisesta lapsuudestani, en nyt yleistä! Velaus on hieno ja rohkea valinta, ja itse asiassa monet velat tykkäävät lapsista kovasti vaikkeivat itse halua äidiksi.

[/quote]

Luulen, että tästä on juuri kyse. "Pieni sisäinen lapsi" jota on kaltoinkohdeltu nostaa päätään ja saa aikuisen ihmisen, joka kokonsa puolesta pystyy isottelemaan, käyttäytymään ilkeästi. Tämä on varmasti useimmiten tiedostamatonta, mutta juuri kuten kuvailit, sen voi alkaa tiedostaa oman/omia lapsia saatuaan.



Suomi on pullollaan lapsena henkisesti kaltoinkohdeltuja aikuisia, ja tämä pahoinvointi näkyy valitettavasti kaikkialla. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät hakea apua ja käydä läpi vaikeita elämänkokemuksia, ja sitä kautta löytäisivät ilon elämäänsä. Menneisyyden taakka vaikuttaa kaikkeen, ellei sitä tiedosta!

11 viestin alkuosa oli siis lainattua, mutta en osannut sitä näköjään tehdä oikein.

sukulaisia, miehen sukulaisia, työkavereita, ventovieraita, lapsia, teinejä, keski-ikäisiä, vanhoja, koiria, persuja, mamuja, eutanasian kannattajia, Dingon Neumannia. Se nyt vaan kuuluu asiaan.

käyttävät aina juuri näitä argumentteja: "kasvattaakaa niitä pentujanne", "no, kun ne pennut eivät osaa käyttäytyä" jne.



Totuus on kuitenkin se, että lapsivihaaja ärsyyntyy jo ihan lapsille ominaisesta normaalista käytöksestä tai pelkästään lasten läsnäolosta. Riemu tietysti repeää entisestään, jos lapsivihaaja pääsee todistamaan kiukuttelua tai muuta ikävää käytöstä. Sillä sitten mässäillään oikein olan takaa. Niin tai näin, lapsivihaajalla on aina lähtökohtaisesti negatiivinen ja vihamielinen suhtautuminen lapsiin.



Ja entä sitten, jos lapsi käyttäytyykin välillä huonosti? Onko silti normaalia reagointia aikuiselta ihmiseltä suhtautua vihamielisesti? Mielestäni todellakaan ei. Aikuisen tulee kyetä ragoimaan muilla tavoin.



Mielestäni lapsivihaajilla on jotain häikkää tunne-elämässä. Syy löytyy todennäköisimmin omasta lapsuudesta. On normaalia, ettei kaikista asioista voi pitää, mutta vihamielisyys toista ihmisryhmää kohtaa ei ole normaalia.



Tunnetteko muuten ketään, joka vihaisi tuossa mittakaavassa esim. vanhuksia tai vammaisia? "Vittu pitääkö niitten mummojen tulla sinne ravintolaan haisemaan, älisemään ja tärisemään? Pitäisivät omaiset ne saatanan mummot kurissa!". Niinpä. Mutta jokainenhan meistä on ollut joskus lapsi ja jos oma lapsuus ei ole mennyt ihan oppikirjan mukaan, niin kai tämä lapsiviha on sitten yksi ilmenemismuoto niistä omista traumoista.



Itse tunnen kaksi tällaista lapsivihaajaa ja molemmille on yhteistä se, etteivät ole itse saaneet olla lapsia. Toiselta kuoli äiti tämän ollessa päiväkoti-ikäinen ja siitä asti hän sai ottaa perheen emännän roolin. Toisen äiti oli muutoin vain hyvin etäinen, eikä katsonut yhtään lapsensa perään, vaan tämä sai eskari-iästä lähtien kulkea kylillä ilman minkäänlaista perään kyselyä. Molemmilla on takana näistä asioista johtuen mm. nuorena aloitettu seksielämä ja päihteiden käyttö.

yleisestikin ihmisiä tuntuu ärsyttävän lasten käytöksessä ja lasten ja vanhempien välisessä suhteessa ne asiat, joita itse ei ole saanut. Esim. jos ei ole saanut hellyyttä lapsena, niin voi kokea ällöttävänä kun näkee äidin hellivän lastaan.

Tämä siis koskee vain niitä, jotka todella kokevat voimakasta vihaa ja ällötystä lapsia kohtaan, ja myös näyttävät sen. Se, ettei halua lapsia, on ihan normaalia ja ok, tietty.

Saatuani itse lapsia, oma lapsuuteni nousi pintaan, ja minua on lapsuudessa kohdeltu kaltoin todella törkeästi. Väkivaltaa, rankkaa sellaista, jatkuvaa pelossa ja ahdistuksessa elämistä, isä oli aivan mielivaltainen ja arvaamaton ja hakkasi ilman syytä.

Lapsena laiminlyöty oppii miellyttämään aikuisia ja käyttäytymään hiljaa, ikään kuin tukahduttamaan tai tappaamaan oman lapsen itsestään. Tämä jättää jälkensä, aikuisena lapset aiheuttavat sen saman tunnereaktion mitä itse sai kokea lapsena. Eli jos kuulee lapsen kiljuvan ja tekee mieli lyödä lasta, se on täsmälleen se reagointitapa jolla oman vanhemmat kohtelivat aikanaan (eli löivät). Reaktiovasteet ovat opittuja, ja tällä tavoin väkivaltakin helposti etenee sukupolvesta toiseen, itse koetut laiminlyönnit automaattisesti saattavat siirtyä eteenpäin.

Lapsia vihaavilla on itsellään ollut ehkä karu lapsuus, traumaattinen elämä, tunnevammaisuutta. Itse voin vain kiittää sattumaa/onnea, että VELA-valinnastani huolimatta tulin raskaaksi ja sain lapsen. Prosessi oli järkyttävä, koska vasta saatuani oman lapsen tajusin todella miten törkeän rikollisella tavalla itseäni on laiminlyöty. Ja tämä oli johtanut siihen että en pitänyt lapsista.

Nykyisellään kun tunne-elämäni on kunnossa ja traumat hoidettu, rakastan ja näen jokaisen lapsen ainutlaatuisuuden, jopa kiukuttelevan tai haistattelevan teininkin. Jokainen lapsi on ihme, ainutlaatuinen pieni ihminen, joka kaipaa arvostusta ja rakkautta osakseen.

Mutta siis itse kokemusteni myötä ymmärrän niitä joilla on lapsiviha. Ymmärrän siis SYITÄ josta se johtuu. Ja ymmärrän myös olla heitäkin kohtaan empaattinen, sillä he kantavat mukanaan jotain tavattoman synkkää ja raskasta. Toivon vain että hekin saavat joskus ymmärryksen siitä, mistä lasten inhoaminen voi johtua.

huom. tällä ketjulla en siis väitä että velat inhoavat lapsia tai heillä on traumoja. Oma velauteni vain johtui traumaattisesta lapsuudestani, en nyt yleistä! Velaus on hieno ja rohkea valinta, ja itse asiassa monet velat tykkäävät lapsista kovasti vaikkeivat itse halua äidiksi.

Luulen, että tästä on juuri kyse. "Pieni sisäinen lapsi" jota on kaltoinkohdeltu nostaa päätään ja saa aikuisen ihmisen, joka kokonsa puolesta pystyy isottelemaan, käyttäytymään ilkeästi. Tämä on varmasti useimmiten tiedostamatonta, mutta juuri kuten kuvailit, sen voi alkaa tiedostaa oman/omia lapsia saatuaan.

Suomi on pullollaan lapsena henkisesti kaltoinkohdeltuja aikuisia, ja tämä pahoinvointi näkyy valitettavasti kaikkialla. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät hakea apua ja käydä läpi vaikeita elämänkokemuksia, ja sitä kautta löytäisivät ilon elämäänsä. Menneisyyden taakka vaikuttaa kaikkeen, ellei sitä tiedosta!

aikuinen tönää tai satuttaa lastani tahallaan, tämä aikuinen pääsee sairaalaan.

koska hänkään ei ole saanut, kun meillä on kehitysvammainen lapsi.

Aina hyökitty päälle ja vaadittu, että lapsen pitää olla niin, kuin tavalliset lapset.

Pitää katsos kasvattaa ja hakea apua, jos ei osaa kasvattaa.

Koulusta ei ole lasta moitittu.

Niin metsä vastaa, kun sinne on huudettu.



Ihmiset on hyvin ilkeitä tänä päivänä. Lähinnä mies on armoton noille naapureiden lapsille.

Lapsen kautta on helppo päästä kiinni aikuiseen ja loukata aikuista lapsen käytöksen takia.





Lapset tekee virheitä ja äidit ei oi olla valmeutuneita koko ajan lapsen suhteen. Tarkkaavaisuus ei aina riitä joka asiaan samalla kertaan.