Kaveri varasti ja minä sain valitukset?

Luin tuota kuka muistaa -ketjua ja mieleen tuli vaan tämmönen lapsuusmuisto.



Naapurin poika varasti minulta tavaroita lapsena ja siitä suivaantuneena kirjoitin heidän postilaatikkoon valituskirjeen, jossa kerroin asiasta ja kielsin varastamasta toisten omaisuutta. Ujona tyttönä en uskaltanut mennä sanomaan suoraan.



Se johti siihen, että mun vanhemmat ja pojan äiti keskusteli asiasta. Poika väitti löytäneensä esineet tieltä, mikä ei olis ollut mahdollista, koska en ollut käynyt siellä päin niillä leikkimässä. Lelut oli uusia ja olin jättänyt ne visusti meidän omalle pihalle.



Oli miten oli, poikaa uskottiin ja minä olin tarinan pahis, kun olin kehdannut kirjoittaa kirjeen.



Vuosikausia tunsin itseni tapauksen johdosta pahaksi ihmiseksi ja vanhemmat antoivat ymmärtää, että häpesivät tapauksen johdosta silmät päästään.



Nyt kun tää tapaus tuli mieleeni, niin hoksasin, että enhän minä silloin tehnyt mitään väärää. Ainut on, että olisin voinut mennä sanomaan asian pojalle tai pojan äidille kasvotusten.



Tässä vain itsekseni pohdiskelen, että onko tämä ja monet muut saman tapaiset asiat voineet vaikuttaa siihen, etten vieläkään oikein osaa sanoa suoraan, jos jokin asia on mielestäni hullusti. Saatan olla pahalla tuulella ja tiuskia sekä tehdä pientä ilkivaltaa sille jolle olen suuttunut, mutta suoraan en vain voi sanoa.



Oivalsin hetki sitten, että ehkä mua ei olla lapsena kannustettu tai opetettu puhumaan ja sanomaan asioista edes asialliseen sävyyn. Aina pitäis olla vain hiljaa ja valittaa selän takana jos on kokenut vääryyttä, mutta edessä päin ei missään nimessä. Nyt kun mietin, niin vähän sellainen ilmapiiri mun lapsuudenkodissa ja suvussa on ollut.



Tän oivalluksen myötä päätin, että kannustan omia lapsiani sanomaan suoraan asianomaiselle, jos kokevat että itseään on kohdeltu väärin. Asioista pitää osata puhua, mutta asialliseen sävyyn! Se voi vähän kirpaista ja toinen voi vähäksi aikaa loukkaantua, mutta parempi se kuin tiuskiminen ja selän takana puhuminen!