Mieheni ja äitini riitelevät

sekaantui meidän perheen asioihin. Pyysin miestäni useasti, että ei anoppi ei puuttuisi asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Lopulta huusin ääneen täysillä, että valitse minä tai äitisi.



Jäät joko lapsuudenperheesi lapseksi tai ilmoitat olevasi aikuinen, jolla on oma perhe.



Näin ei käynyt. Erosimme monesta syystä, mutta anoppi oli erossa 1/5 ongelmaa.

että lopettaa perheenne asioihin puuttumisen. Sano, että ymmärrät hyvän tarkoituksen, mutta että olette aikuisia ja osaatte itse hoitaa asianne, ja että välit tulehtuu vävyyn tälllä menolla. Kyllä sinunkin pitää miehesi puolta pitää, ettei teillä mene miehen kanssa välit.

Niin, ja usein heillä on riitaa siitäkin, kuka saa hoitaa lasta kun minä olen töissä. Aikaisemmin mieheni ei pystynyt lasta niin paljon hoitamaan ja lapsi oli mummulla joka viikonloppu yhden päivän. Nyt mies voi hoitaa lasta mutta äitini haluaisi hänet automaattisesti aina hoitoon jos hänellä ei ole menoa viikonloppuna. Mieheni sitten puolustaa oikeuttaan hoitaa omaa lastaan ja viivyttelee mummolaan vientiä... välillä minua ketuttaa, että kun olemme molemmat vanhemmat kotona niin hän kyllä antaa minun kantaa kaiken vastuun, mutta kun lapsi olisikin mummulle menossa niin sitten yhtäkkiä haluaa olla lapsen kanssa. Eli pelkkää kiukuttelua molemmilta. :P

ja jos mies haluaa olla kahdestaan lapsen kanssa, mummo tukkikoon suunsa.



Ero teille tulee jos et miehen puolta yhtään pidä.

että liittonne kestää pitkään? Että lapsella on vanhemmat, kunnes lapsi on aikuinen? Perhe?



Sitten tiedät miten toimia.

että lopettaa perheenne asioihin puuttumisen. Sano, että ymmärrät hyvän tarkoituksen, mutta että olette aikuisia ja osaatte itse hoitaa asianne, ja että välit tulehtuu vävyyn tälllä menolla. Kyllä sinunkin pitää miehesi puolta pitää, ettei teillä mene miehen kanssa välit.

Kyllä, aina välillä olenkin sanonut äidille ihan suoraan että jotain rajaa tuohon sekaantumiseen ja me päätämme ihan kyllä itse nämä asiat. Ja olen myöskin vahvasti puolustanut miestäni, kun äiti on joskus epäillyt hänen kykyään hoitaa lasta. Miehelläni on perussairaus, jonka takia aikaisemmin lapsenhoito ei onnistunut kovin hyvin ja äitini edelleen epäilee sitä jossain määrin. Olen tehnyt kyllä selväksi että isä on täysin kykenevä ja pätevä hoitamaan omaa lastaan niin kuin nykyään onkin. Eli useammin olen ollut mieheni puolella jos on pitänyt puoli valita.

Isänikin on usein tässä ihan samassa välikädessä, yrittää puhua äidille järkeä ja olla diplomaattinen... en minäkään vaan aina jaksaisi olla välissä tulkkaamassa että mitä kukakin nyt tarkoitti kun sanoi näin, ja et sinäkään varmaan halunnut sanoa noin kun hän ymmärsi sen nyt näin. Aikuiset ihmiset prkl.

vaan porttikielto mummulle siksi aikaa että sisäistää asian.

Voin kuvitella etttä minusta tulisi vähän tuollainen anoppi.

Kun kukaan hunsvotti ei olisi kuitenkaan minun lapselle tarpeeksi hyvä.



Pitäisi sitten vähän tuoda ilmi tämä asia, tietenkin. Jotta hän yrittäisi enemmään.

vaan porttikielto mummulle siksi aikaa että sisäistää asian.

Just joo, lapselta viedään rakas mummu ja pappa sen takia että aikuiset on välillä typeriä? Todella hyvä neuvo, kiitos siitä. Kyllä tähänkin asti on toimeen tultu, vaikka riitelyä on vähän väliä. Mieheni ei sitten tule anoppilaan niin usein mukaan ja on vähemmän tekemisissä tietysti heidän kanssaan kuin minä. Ei tämä ole iso asia, mutta ärsyttävää se on minusta, kun samat hölmöt kuviot toistuvat.

Oma anoppini on äitisi kaltainen. Mieheni ei ymmärrä miksi arvostelu ja perheemme asioihin sekaantuminen ärsyttää ja tuntuu minusta pahalta. Hän on tottunut pienestä pitäen arvosteluun ja siihen, että anoppi saa käyttäyty niin kuin hän haluaa.



Omasta mielestäni anopin käytös on välillä jopa pöyristyttävää ja loukkaavaa enkä halua antaa kenenkään kohdella itseäni alentuvasti. Mies lapsuudenperheineen taas antaisi anopin puhua ja sekaantua, koska se on helpompaa.



Asetu miehesi puolelle. Tee selväksi ettet hyväksy miehen arvostelua ja jos mies tekee jonkin päätöksen, seisot hänen takanaan. Toki mihinkään ilkeään ei tarvitse ryhtyä. Pahinta mitä voit tehdä, on olla asettumatta kenenkään puolelle.



Sinä olet äitisi tytär. Sinun velvollisuutesi on asettaa äidillesi rajat miten hän saa kohdella miestäsi ja kuinka paljon hänellä on oikeutta sekaantua perheesi asioihin.

Ehkä mun pitää sitten vielä selkeämmin olla mieheni puolella ja pistää äidilleni rajat ihan joka kerta kun sekaantuu perheen sisäisiin asioihin. Olen vaan kuvitellut, että aikuiset voisivat itse hoitaa erimielisyytensä, mutta eivät näköjään. Kuten sanoin, mieheni on vähän huono ilmaisemaan itseään ja äitini taas siinä määrin yksinkertainen että hänelle pitää selittää itsestäänselvätkin asiat.



Kai te nyt silti ymmärrätte, että tuntuu ihan älyvapaalta selittämällä selittää aikuiselle ihmiselle että hei, kyllä me osaamme ajaa vuorotellen ihan sen mukaan miten ketäkin väsyttää. Ja ihmeellistä, ettei mies voi näin sanoa, vaan pitää vängätä vaan periaatteesta vastaan. Se minua tässä häiritsee, että ihan olemattomista asioista täytyy repiä riidantynkää...

samanlaista,ahkä eri asioista vaan.äiti arvostelee,yrittää puuttua meidän keskinäisiin asioihin,aina tietää parhaiten ja usein on myös haastamassa riitaa.mies on myös hirvee jäärä..ja minä siinä keskellä.monen vuoden riitelyn jälkeen heidän välit ovat viileän asialliset mutta emme mene yhdessä hänelle esim yökylään.hän on meillä harvvoin.välimatkaakin useita satoja km.joskus pistin välit poikki äitiini pitemmäksikin aikaa mutta nyt heidän välit siis ihan ok.ei montaa tuntia kestä samassa huoneessa olla kun jollakulla alkaa sauhut korvista tulla.jostkut ihmiset vaan ei tuu toimeen.sen olen saanut takoa päähäni vaikeimman kautta.eli älä pakota ,siitä ei tuu mitääääääännnn ikinä.

tilannetta, ja minun mielipiteeni on se, että jos haluat että lapsillasi on ehjä koti ja sekä isä että äiti läsnä, sinun pitää asettaa isä ihanan mummoon ja papan edelle. Ja jos mummo on oikeasti hyvä mummo, hän sen kestää. Jos hänelle oma ego on tärkeämpää kuin lapsen tapaaminen, ei hän ole lapsellesi tervettä seuraa.



Eli aseta rajat äidillesi. Hän ei ole tervetullut teille enää, mikäli ei kohtele miestäsi kunnioittavasti, ja lopeta riitelyä ja loukkaavia kommentteja. Jos hän oikeasti lapsenlapsiaan rakastaa, hän siihen kyllä kykenee. Ja muista, että miehesi ja lapsesi ovat sinun perheesi, äitisi ei ole, joten älä käytä äitiäsi myöskään uskottuna, kun joku asia miehessäsi ärsyttää.

Ehkä mun pitää sitten vielä selkeämmin olla mieheni puolella ja pistää äidilleni rajat ihan joka kerta kun sekaantuu perheen sisäisiin asioihin. Olen vaan kuvitellut, että aikuiset voisivat itse hoitaa erimielisyytensä, mutta eivät näköjään. Kuten sanoin, mieheni on vähän huono ilmaisemaan itseään ja äitini taas siinä määrin yksinkertainen että hänelle pitää selittää itsestäänselvätkin asiat.

Kai te nyt silti ymmärrätte, että tuntuu ihan älyvapaalta selittämällä selittää aikuiselle ihmiselle että hei, kyllä me osaamme ajaa vuorotellen ihan sen mukaan miten ketäkin väsyttää. Ja ihmeellistä, ettei mies voi näin sanoa, vaan pitää vängätä vaan periaatteesta vastaan. Se minua tässä häiritsee, että ihan olemattomista asioista täytyy repiä riidantynkää...

jos naisen anoppi sekaantuu perheen asioihin, niin sehän on yleensä mies (anopin poika), jonka pitäisi laittaa oma äitinsä kuriin. Samalla tavalla nyt, tytär laittakoon oman äitinsä kuriin.

Nyt sun pitää kyllä ihan ITSE päättää että kumman pidät; äitisi vai miehesi. Ei ne teidän ongelmat sillä ratkea että niitä täällä jauhat rivitolkulla. Ja mitä väliä onko jollain muulla samanlaista? Taitaa tuo yksikertaisuus olla sukuvika teidän suvussa.