Minkälaisista oloista tukiperheille tulee lapsia?

noistakin peloista ja ajatuksista koulutuksissa tms mitä järjestävät.



Varmasti pystyisit tuomaan iloa niin monen ihmisen elämään!

Toivoisin niin, ettei tukiperheiltä, adoptioperheiltä ynnä muilta ihmisiltä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa toisia lapsiperheitä vaadittaisi täydellisyyttä joka asiassa jopa niin, että auttamishaluiset eivät uskalla edes kysyä kelpaisivatko auttamaan. Minä esimerkiksi tarvitsen joskus apua oman lapseni hoidon kanssa (omaa aikaa, jotta jaksaisin paremmin), mutta toisaalta voisin ihan hyvin vaikka pari tuntia viikossa auttaa jotakuta yksinhuoltajaa saamaan sen pari tuntia omaa aikaa katsomalla hänen lastaan/lapsiaan. Jos olisi omani kanssa saman ikäinen, niin hyvinhän leikkisivät pari tuntia yhdessä ja jollekin se pari tuntia omaa aikaa voi olla ison väsymyksen keskellä kultakimpale. Mutta en todellakaan uskalla mennä edes kysymään kelpaisinko, kun tiedän, että minut naurettaisiin ulos. No, ehkä vähän huono itsetuntokin minulla.

Olin yksin jäänyt, vuorotyössä käyvä kolmen lapsen yh, isä ei osallistunut lasten elämään. Esikoinen lievästi kehtiysvammainen. Tukiverkko oli kyllä mm. omista vanhemmistani, mutta hekin kiinni omassa työelämässään.



Tukiviikonloppujen aikana lapset saivat tehdä perheen kanssa kaikkea mukavaa ja minun olisi pitänyt kaiketi levätä ja kerätä voimia, mutta otin niille päiville aina tuplatyövuorot. Lapsenvahtiongelma oli ikuinen.

molemmilla pojilla on diagnosoidut sairaudet, joiden perusteella pojat pääsevät välillä meille lomalle ja samalla heidän vanhempansa saavat omaa aikaa. perheessä siis kaikki kunnossa muutoin, poikien hoito vaan välillä raskasta. ihania kavereita ovat ja meidän omat lapset tykkää kun tulee vähän touhua taloon. koulutukset pitää käydä, vertaistuenkin takia. suosittelen kuitenkin tukiperheeksi ryhtymistä, harkinnan jälkeen, lapset on ihania!

tukiperheenä, joten ei tarvitse olla "ydinperhe" :) Suosittelen lämpimästi, hyvä keino tehdä pienin toimin hyödyllistä.

olemme olleet jonossa jo hieman yli puoli vuotta. lapsellani ei ole isää, eikä läheisiä keiden luona voisi vierailla. olen siis kovin yksin lapsen kanssa ja upeaahan se olisi jos joku hieman antaisi ajastaan:) me siis olemme lastensuojelun asiakkuudessa, juurikin syynä lapsen isä.



oletpa upea ihminen, lähde ihmeessä mukaan toimintaan ja auttamaan!

hassua ja hölmöä, että sylini on suotta tyhjä ja maailmassa on paljon apua tarvitsevia lapsia ja vanhempia. Jotenkin vaan pelottaa ja arveluttaa...



ap