Ovatkohan seuraavat riittäviä perusteita vastustaa toisen vaatimaa yhteishuoltajuutta

Pitäisi pystyä osottamaan, että yhteishuollosta olisi LAPSELLE jotakin konkreettita haittaa.



Kyllä isä todennäköisesti saa yhteishuoltajuuden, mutta eihän se ole mikään katastrofi. Huoltajuus ei nimittäin vaikuta oikeasti juuri mihinkään.



Minusta voisit aivan hyvin vaikka antaa huoltajuuden hänelle vapaaehtoisesti, ja näin sekä sinulla että lapsen isällä vapautuisi lapsen käyttöön kaikki ne henkiset voimavarat ja rahat, jotka nyt menevät oikeudenkäyntiin. Kokemuksesta tiedän, miten paljon voimia käräjöinti vie.



Yhteishuoltajuushan ei vaikuta yhtään mitään tapaamisiin. Tapaamissopimus on täysin erillinen eikä isä automaattisesti saa lisää tapaamisia, vaikka hänellä olisi huoltajuus. Ei hän saa mitään muitakaan oikeuksia, jos et niitä hänelle anna. Voit aivan tyynesti toimia kaikessa kuten tähän astikin. Pystyt hoitamaan ihan kaikki asiat yksin, jos haluat. Toisen huoltajan allekirjoitus tarvitaan vain mopokortin hankintaan. Passinkin poliisi myöntää edelleen allekirjoituksellasi, jos isältä ei sitä saada.



Tuo taistelusi on täysin turha.

Yhteishuoltajuus on normaaliasia, yksinhuoltajuus on poikkeus. Jos toinen väkivaltainen tai alkoholisti silloin voi olla aihetta yksinhuoltajuuteen.



"vanhempien kyvyttömyys tulla toimeen keskenään/ kommunikoida riitelemättä, eri linjoilla lähes kaikesta"

Silloinhan lasta ei kai voisi antaa sinullekaan? Melko normaalia erossa. Mies ei kuitenkaan tapaa sinua vaan kyse on hänen lapsestaan. Miehellä on yhtälainen oikeus tavat lasta kuin sinullakin.



"asuneet erillään lapsen syntymästä saakka, tapaamiset alkoi säännöllisinä vasta pojan ollessa 2,5v"

Varmaankin SINÄ ja mies olette asuneet myös erillään ja et ole halunnut aivan vauvaa miehen luokse antaa? Tuo tapaamisikähän on hyvä. Mies on tavannut lasta 5 vuotta ja pitää lapseen yhteyttä.



"maantieteellinen etäisyys satoja kilometrejä"

Tämä kai selittää miksi mies tulee sinne ja tapaa lapsen isovanhemmillaan? Minusta kuulostaa järkevältä kun lapsi pieni. Isompana voi matkata isänsä luo yksinkin.



"Tavannut lasta tähän saakka kerran kuussa, silloinkin isovanhempien luona".

Hyvä asia että on tavannut, itsekin tapaan lapseni yhtä usein, välimatkaa 400 km. Isovanhempien luona tapaaminen ei ole minusta huonompi asia.



Mitä asioita HAET yksinhuoltajuudella? Sitä että saat jättää isän ja lapsen tapaamiset minimiin?



Vai nämä asiat, missä yhteishuoltajuus eroaa yksinhuoltajuudesta: saat hakea lapselle yksin passia ja pankkitiliä?



Käytännössä yhteishuoltajuudessa tuolla välimatkalla olisit haluamasi yksinhuoltaja monessa lappu ja lippuasiassa, mutta haluat varmaan itsesi takia etäisyyttä mieheen tai kostaa tälle lapsen kautta?



Mies ei kuitenkaan ole narkkari, et ole lähestymiskiellossa tai lapsi tapaamisten aikana vaarassa.

Toisessa pitää pystyä osoittamaan vikoja ja puutteita hyvinkin äärimmäiseen rajaan saakka, saadaksesi omia lapsen itsellesi.



Sinun tulee tukea, kannustaa ja edesauttaa isän isyyttä, eikä missään nimessä et voi musta maalata isää tai kohta työmaat itse olevasi erä.

samoilla perusteilla eron jälkeen yksinhuoltajuutta. Lastenvalvoja joutui selvittämään hänelle näitä asioita mitä edellisissä vastauksissa onkin jo.



Yksinhuoltajuus, vaikka mammapalstalla saa ylikorostuneen kehumisen, ei ole se normaalitila erossa.



Väestöliiton mukaan:"Useimmissa tapauksissa on LAPSEN EDUN mukaista, että molemmat vanhemmat toimivat lapsen huoltajina. Huoltajuus lisää lapsesta erossa asuvan vanhemman halua pitää yhteyttä lapseensa. Siksi on suositeltavaa, että vanhemmat pyrkisivät sopimaan yhteishuoltajuudesta, jos se vain on mahdollista. Mikäli asiasta ei päästä sopimukseen, ratkaisee asian tuomioistuin.



Yhteishuollosta erotettu vanhempi menettää oikeutensa osallistua lasta koskevien päätösten tekoon. Hän on silti velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen. Lapsen TAPAAMISOIKEUS ei ole sidottu huoltajuuteen."

jos yhteishuolto,tarvii isän suostumuksen kaikkiin koulujuttuihinkin,kuten kielivalintoihin,uskontokuntaan jne, ja että yhteishuollolla voi toinen halutessaan tehdä kiusaa.

Ja tapaamisia/isäsuhdetta olen kyllä vaalinut ja tukenut enemmän kuin kukaan olisi vaatinutkaan (mm alussa poistuin itse kotoani että voivat tavata siellä, kun ei ollut muuta paikkaa).

Lapselle en ole missään vaiheessa isää mustamaalannut enkä ikinä niin tekisi. Olen iloinen että tapaa, mutta tuo huoltajuuskuvio pelottaa. Lapsen etu kai että vanhemmat eivät riitele keskenään,ja sitä emme tee jos emme joudu olemaan missään tekemisissä toistemme kanssa.



Miksi sitten minulle on suositeltu kieltäytymistä, jos se on käytännössä ihan turhaa?

ap

Mitä asioita HAET yksinhuoltajuudella? Sitä että saat jättää isän ja lapsen tapaamiset minimiin? i]

Sitäpaitsi muuten meidän tilanne hieman eri kuin erotilanteet yleensä; olimme eronneet jo ennen kuin lapsi syntyi.ap

Lapsilla passit, pankkitilit, käyneet kieliluokat, neljännellä ottaneet saksan ja 15v. eros kirkostakin, eikä kertaakaan ole mikään instanssi isän perään kyselly.

Kuka tuollaisia neuvoja on antanut? Asianajaja, joka hyötyy oikeudenkäynnistä? Ihan oikeesti, oikeudenkäynnit lasten asioista ovat täysin p-eestä, ne rahat ja aika ovat PALJON paremmassa käytössä kun kohdistat nekin lapseesi.



Juuri tämäntyyppiset turhat oikeudenkäynnit, joihin yleensä liittyy perusteellinen olosuhteiden tutkinta molemmisa kodeissa, kuormittavat sosiaalivirastojen henkilökuntaa niin, että apua ei riitä niille, jotka oikeasti tarvitsisivat sitä.

voit suostua tapaamisoikeuden laajentamisen. Se on ihan eri asia kuin huoltajuus.



Suosittelisin itse yksinhuoltajuutta, koska asutte kaukana. Minä olen ainakin tarvinnut useisiin koulun lappuihin ja passihakemuksiin yms. isän nimen, kun on yhteishuoltajuus. Esim. päiväkodin vaihdon lähempänä olevaan isä esti, kun ei suostunut laittamaan nimeä lappuun (isä asuu itse 120 km päässä). Voin kertoa, että tuollaisillakin asioilla voi tehdä halutessaan paljon kiusaa...



Yritä neuvotella asia ilman oikeudenkäyntiä. Se on kaikkien kannalta paras.

erositte jo ennen lapsen syntymää, välimatka on pitkä ja lisäksi isä on osallistunut lapsen elämään epäsäännöllisesti aiemmin, en ymmärrä miksi mikään oikeus päättäisi antaa hänelle yhteishuoltajuuden lapseen?!!



Yhteishuoltajuushan on oletusarvo silloin, kun lapset ovat syntyneet avioliittoon ja erotessa he ovat "olemassa" (ei sikiöasteella).



Lähisukulainen on ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap:n lapsen isä, eikä ainakaan tuolle sukulaiselle kukaan lastenvalvojakaan väläytellyt yhteishuoltajuuden mahdollisuutta. Ja silti mies on tavannut lastaan säännöllisesti vauvasta saakka ja hoitanut oman tonttinsa isänä.



Yksinhuoltajuus on erittäin perusteltu ap:n tapauksessa, semminkin jos välimatkan vuoksi o käytännössä kauhean hankalaa saada exän nimi lapsen papereihin ja välit ovat huonot. Ei kai yhteishuoltajuus tuota tilannetta mitenkään paranna?!!!! Eikä se myöskään ole lapsen etu välttämättä - kyllä hyvä isä tapaa lastaan ja kantaa vastuunsa isänä, jos on lapsen tunnustanut, vaikkei huoltajuutta saisikaan.

koulusta ole 9 vuoden aikana mitään lappuja tai nimipyyntöjä lähettäneet. Mopokortti, passi ja pankkitili ainoat mihin nimeäni tarvittu. T: etäisä

Ps: sua on kaunaiset neuvoneet väärin.

..yhteishuoltajuus kannustaa isiä tapaamaan lapsiaan ja maksamaan elatusavun säännöllisemmin. Huoltajuus on selkeä viesti, että vahemmalla on jokin arvo lapsen elämässä. Miettikää nyt omallekin kohdallenne: minkä verran vastuuta jaksaisitte kantaa säännöllisesti lapsesta, jolle ette kelpaa edes huoltajaksi?

Haluat nähtävästi viedä isältä lapsen! Kuinka voit olla noin itsekäs? Kuvittelet ilmeisesti, että isä ei piittaa lainkaan lapsestaan. Toivottavasti antavat lapsen kokonaan isälle, ettei lapsen tarvitse kasvaa noin itsekeskeisen naisen kanssa!

Haluat nähtävästi viedä isältä lapsen! Kuinka voit olla noin itsekäs? Kuvittelet ilmeisesti, että isä ei piittaa lainkaan lapsestaan. Toivottavasti antavat lapsen kokonaan isälle, ettei lapsen tarvitse kasvaa noin itsekeskeisen naisen kanssa!