Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia tulojen laskemisesta?
17.05.2012 |
Tilanne on se, että talouden tämänhetkinen tilanne on hyvä. Olemme molemmat ihan mukavasti palkatussa työssä (mies tienaa bruttona noin 4500-5000e/kk ja itse noin 6500-7000e/kk). Lapsia on elätettävänä parin kappalein. Tilanne on se, että olen itse aivan kurkkuani myöten täynnä työtäni, ainaista kiirettä, oman ajan puutetta ja sitä että työssä ei ole lainkaan sisältöä. Autan vain firmaani tekemään lisää rahaa. Jo sana raha alkaa aiheuttamaan välillä lähes fyysistä pahoinvointia. Näistä syistä haluaisin hypätä kelkasta pois. Ongelmana on kuitenkin tulojen varma romahtaminen.
Emme ole tähänkään asti eläneet ökyelämää. Taloudessa on yksi uusi auto ja asumme suht mukavasti, mutta emme pröystäillen. Asuntolainaa on jäljellä noin 180 000 euroa, mistä olen tyytyväinen ettei summa ole suurempi. Takaraivossa on aina ollut tunne siitä että olen väärällä alalla enkä ole halunnut mukauttaa menoja tuloihini. Sukanvarressa on jotain, mutta ei se pitkään lämmitä jos tulotaso muuttuu täydellisesti. Mies onneksi on tyytyväinen omaan työhönsä.
Rahan perässä juokseminen on typerää, mutta myös hieman pelottaa miten sitä osaa suhtautua jos tulot esim tippuvat alle puoleen. Verojen jälkeen ero ei ole yhtä suuri, mutta erittäin merkittävä. Onko joku vapaaehtoisesti tehnyt vastaavaa päätöstä ja miten meni? Tiedän että monelle asia on tullut vastaan pakosta, silloin varmasti sopeutuu tavalla tai toisella, mutta tapauksen ns. psykologia on erilainen.
Tai sitten voisi huorata itseään vielä reilut viisi vuotta ja kuitata asuntolainan pois, vaan kun tuntuu että siinä vaiheessa lopusta elämää saa sitten "nauttia" lataamossa.
Kommentit (4)
Saisitko vuorotteluvapaan?
Säästä seuraavat vuodet, niin on varaa mihin vaan myöhemmim ja maksakaa tuo laina pois. On kyse koko perhen elintasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen periaatteessa tehnyt, vaikka tuloni eivät kyllä olleet noin suuret kuin sinulla.
Meillä siis miehen tulot n. 2500€/kk ja mulla oli reilut 4000€/kk. Tälläkin kuitenkin ihan mukavaa elämää kun vain puolikas lapsi elätettävänä ja asuntolainaa enää 40 000 euroa. Jätin työni huonon työilmapiirin takia saadessani 4kk määräaikaisen työn parin tonnin bruttopalkalla. Sillä siis pääsin karenssista eroon. Ollaan vain sopeutettu elämistä siihen malliin, ja lainanlyhennykset jne rullaa edelleen kuten ennenkin, muusta ollaan sitten tingitty. No, onneksi sain nyt vakkaripaikan jo varmistettua toiseen paikkaan ennen kuin tuo määräaikainenkaan on vielä loppunut eli työttömäksi en kuitenkaan jää.
Oikea ratkaisu oli, en ole hetkeäkään katunut sillä olen nyt paljon onnellisempi kuin tuossa huonossa mutta parempipalkkaisessa työpaikassa.
Ei se ole maailmanloppu jos joutuu sitä asuntolainan lyhennystä pienentämään ja laina-aikaa pidentämään, oma onnellisuus on paljon tärkeämpää.
Tienasin kyllä "vain" 4000/kk (nyt tuntuu todella isolta summalta :) ja reilua puolta vuotta myöhemmin ryhdyin opiskelijaksi. Minun mielestäni tosi tärkeä pohdittava on se, mitä aiot tehdä tulevaisuudessa. Vaikka aluksi olisikin loman tarpeessa, olisi hyvä olla suunnitelma siitä mitä tekee isona.
Vuorotteluvapaa voisi olla ihan hyvä aikalisä jos siihen on mahdollisuus. Itselläni ei aikoinaan ollut. Samoin jos opiskelu kiinnostaa ja on mahdollisuus opintovapaaseen kannattaa ottaa selvää aikuiskoulutustuesta. Ansiosidonnaisellakin voi nykyään opiskella jos työkkäri katsoo sen työllistymistä edistäväksi.
Itse en periaatteen vuoksi edes ilmoittautunut työttömäksi, koska en mielestäni ollut työnhakija. Nyt opiskelen opintotuella (n. 300e/kk).
Kertaakaan en ole katunut ratkaisuani, mutta minun kohdallani tärkeää oli se että tiedän mitä haluan tehdä isona. Ja tietty se, että perheen talous oli kunnossa ja elämäntapa jo valmiiksi kohtuuttarakastava.
Alue: Aihe vapaa
Niin, totta tuokin. Vaan kohta on siinä pisteessä että on pakko alkaa ajatella itseänsä, muuten käy huonosti. Vuorotteluvapaata meidän firma ei myönnä, ei toivoakaan, moni on yrittänyt.
Perheen elintasokin on kovin suhteellinen asia eikä lainkaan suhteessa oikeaan elämän laatuun (aikaa viettää perheen kanssa kun lapset ovat vielä pieniä jne). Emme ole koskaan eläneet mitenkään erityisen leveästi, vaan laittaneet paljon rahaa lainanlyhennykseen. Jo lyhennyksen pudottaminen puoleen (3000e/kk -> 1500e/kk) kompensoisi isonkin palkanalennuksen. Ja laina olisi vielä järkevästi maksettavissa.
Argh, tässä jo tovin toivonut että tulisi YT-neuvottelut ja saisi kenkää kun itse ei uskalla oikeaa päätöstä tehdä :-(