"Kuuluuko" 10-11v lapsen, pojan, elämään tietty angstisuus ja

Tämähän on paras ikä. 9-vuotiaas voi olla hankala, mutta sen ikävuoden jälkeen helpottaa.



Näin kahden pojan kokemuksella.

Poika on 10v ja taitaa olla jo esimurkku iässä. osaa kyllä olla superärsyttävä, vänkääjä, kaikkea maan ja taivaan välistä:)

Toivottavsti ei jatku vielä seuraavat 3vuotta putkeen....

Tuo on ollut vielä iloista leikki-ikää/ kaveri-ikää. Jatkuvasti menossa kavereiden kanssa varsinkin ulkona, kotona on viihdytty ja äitikin tosi kiva. Olen katsellut helmoissani nyt viiden pojan kasvamista yli 16-vuotiaaksi.



Minusta heillä tuollainen synkempi vaihe on ollut kasilla, 15-vuotiaana, riippumatta siitä millainen persoona lapsi on muuten. Joku vakavamielisempi, toinen iloinen ja hulvaton.



Nuorin näistä viidestä on kohta 17 ja puhuu aika paljon siitä miten maailman tila huolestuttaa ja kaikki tuntuu välillä turhalta, olen lohduttanut että tuollainen tiedostaminen kuuluu kasvuun ja on ihan hyväkin asia. Olo helpottuu ajan myötä.



Olisin kyllä vähän huolissani, jos tuon ikäine poika sulkeutuu ja vetäytyy. Kuulostaa siltä, että jotakin on pielessä, ehkä koulussa tai kaveripiirissä.

Joskus 13-15v. sitten kaikki onkin jo perseestä.

Meillä on poika pian 11v ja kaikki vielä ok.

On kavereita,koulu menee hyvin ja jaksaa harrastaa. Välillä on "iso" ja välillä niin pieni vauveli äidin kainalossa.

Mutta poika on hyväntuulinen ja aktiivinen paitsi jos ei syö tarpeeksi...sitten kyllä muuttuu pahantuuliseksi mutta se menee ohi heti kun on taas maha täys ruokaa ;)

kun täytti 11v. Kamalan rasittavaa, kun en yhtään osaa arvata etukäteen, että mistä asiasta ottaa kilarit.

Mitään ei puhu oma-aloitteisesti, kaiken ottaa kritiikkinä, katsoa ei saa, kun se on tuijottamista. Hän on tosin ulkona kokoajan, kaverit on kaikkein tärkeimmät. Kotiin tullaan syömään ja olemaan maailman murjoma. Tätäkö tulee olemaan seuraavat vuodet?

Hänellä tosin on muutakin ongelmaa keskittymisen kanssa. Eri ikäisinä tulee pojille tunne-elämässä kaikenlaista, se kuuluu kasvuun. Ehkä kesä auttaa asiaa, kun teette yhdessä perheenä jotain kivaa, meillä lomamatkat on yleensä olleet sellaisia korjaavia kokemuksia.

Koulu sujuu kiitettävästi (toi eilen elämänsä ensimmäisen koearvosanan joka alkoi yhdeksiköllä, tähän asti kaikkien aineiden kaikki kokeet olleet nroa 10 tai 10-) ja kavereita piisaa koulupäivien aikana. Koulupäivän jälk tuossa pihalla ei ole kuulema tekemistä, toisaalta ymmärrän sen koska eihän tuossa ole kuin pari keinua ja hiekkalaatikko. Ilm pitäisi laajentaa reviiriä mutta kun ne kaverit asuu n.3km päässä niin tuntuu haljulta että siellä pyörisivät..saati jossakin läheisellä ostosalueella..

Poika lukee hirveän paljon, tilasimme hälle Tieteen Kuvalehden 10v lahjaksi ja sitä odotellaan jo viikkoa ennenkuin se kolahtaa luukusta ja se ahmitaan tunnissa läpi, samoin Tiede-lehti, It-alan lehtiä, luontojuttuja, historiaa jne. Potterit luki 3-luokalla, tuntuu kaipaavan kovasti älyllisiä haasteita ja jos niitä ei ole niin turhautuu ja on tylsää.

ap

Tuo on ollut vielä iloista leikki-ikää/ kaveri-ikää. Jatkuvasti menossa kavereiden kanssa varsinkin ulkona, kotona on viihdytty ja äitikin tosi kiva. Olen katsellut helmoissani nyt viiden pojan kasvamista yli 16-vuotiaaksi.

Minusta heillä tuollainen synkempi vaihe on ollut kasilla, 15-vuotiaana, riippumatta siitä millainen persoona lapsi on muuten. Joku vakavamielisempi, toinen iloinen ja hulvaton.

Nuorin näistä viidestä on kohta 17 ja puhuu aika paljon siitä miten maailman tila huolestuttaa ja kaikki tuntuu välillä turhalta, olen lohduttanut että tuollainen tiedostaminen kuuluu kasvuun ja on ihan hyväkin asia. Olo helpottuu ajan myötä.

Olisin kyllä vähän huolissani, jos tuon ikäine poika sulkeutuu ja vetäytyy. Kuulostaa siltä, että jotakin on pielessä, ehkä koulussa tai kaveripiirissä.

Ihmiset, "jopa" 10-11v pojat, ovat yksilöitä!!

Ette voi niputtaa samaan nippuun ja vastata tyyliin "ei kyllä kuulosta ookoolta kun ei meidänkään jussipetterillä, tuomasaatoksella tai velianterolla ollut vielä tuossa iässä mitään".



Urpåt!!

Meillä on päivittäin mitä kuuluu-hetkiä, sylittelyä yms (esim aamuisin ennen päivän alkua, illalla ja siinä välissäkin)ja halailen ja suukottelen paljon, kerron rakastavani yms.

Aion jatkaa sitä, tuskinpa siitä haittaakaan on.



ap

Ehkä tuo on sitten kasvun vaihe, jolloin leikit alkavat jäädä vähemmälle ja ison pojan tekemiset hakevat vielä muotoaan! Kuulostaa oikein fiksulta pojalta, joka kaipaa älyllistä haastetta. Lukeminen on varmasti aarreaitta, jota voi ammentaa loputtomiin. Käykää paljon kirjastossa.



Tykkäisikö hän uudesta harrastuksesta, vaikka jostakin liikunnallisesta? Siellä voisi tavata uusia kavereitakin ja saada tekemistä iltapäiviin tai alkuiltoihin. Onko hänellä yhteistä puuhaa "miessakissa" eli isän tai vaikka sukulaisten kanssa? Kaipaisiko sellaista yhdessäoloa enemmän?



Kyllä se siitä. Poikasi tietää varmasti, että häntä rakastetaan ja kuunnellaan, jos jotakin on sydämellä. Se on tosi tärkeätä.



T: tuo viiden pojan kasvua katsellut

Suosittaisin jotain harrastusta. Meillä löytyi joukkuelaji, jonka treeneihin innolla menossa 2x viikossa. Monta lajia kokeili, tähän hurahti.



Toiseksi suositan, että kutsukaa kavereita teille. Vaikka niin että haet tai kuskaat lapsia uimaan tms. Silloin/niinä päivinä kun kavereita teillä niin saa vaikka nettailla tai pleikkailla tms enempi jos ei ulkona ole tekemistä.