Olenko ainut äiti, joka inhoaa

Yritä nyt keksiä jotain kikseja ulkoilusta

mulla on monta lasta, ja vain esikoisen kanssa kävin leikkipuistoissa. en viihtynyt silloinkaan, mutta olin nuori ja jotenkin ajattelin, että niin kuuluu tehdä. Sen koommin en ole niissä käynyt. Eikä viihdy meidän lapsetkaan, vaikka voisivat sinne mennä itsekin. Aina ovat halunneet tulla koulustakin kotiin, vaikka monet menevät leikkipuistoon. Ei ole tosiaan ollut koskaan mun juttu.

Ja mukavasti uuvuttaa liikkumista.

eihän tässä ulkoilusta ollut kyse, vaan leikkipuistoista.

mutta menin, koska lapseni viihtyi.



Naisten keskustelujen taso oli "meillä kakittiin tänä aamuna sellaista vihertävää kakkaa"



Aijaa, ihanko yhdessä väänsitte?

käymme paljon metsässä ja muuten ulkona. Mutta leikkipuistot on kamalia. En saa niistä karsinoista yhtään mitään. Metsässä sentään on eläimiä ja luontoa ja paljon katseltavaa.



ap

Meillä leikkipuisto on metsän vieressä. On kätevää, että voi olla joko puistossa tai ulkoilla/rakennella majoja metsässä. Puistoja on kolme kpl lähistöllä. Lapset viihtyvät ja viihdyn itsekin. Eihän siellä pakko ole kenenkään kanssa jutella, ota lehtiä mukaan ja lueskele niitä.

Jos sulla on jo isommat lapset.

Onneksi meillä on nkyään oma piha, jossa lapaset viihtyy ja johon naaurin lapset saa tulla leikkimään.

Se istuminen tai kävely puiston ympäri lasten prässä on tylsää! Paljon mieluummin menen vaikka kävelylle lasten kanssa. Kun lapset tykkäävät, niin aina välillä pitää raahautua leikkipuistoon kuitenkin...

mutta menin, koska lapseni viihtyi.

Naisten keskustelujen taso oli "meillä kakittiin tänä aamuna sellaista vihertävää kakkaa"

Aijaa, ihanko yhdessä väänsitte?

Ja vaikka kuinka yritti pitää välimatkaa niin eiköhän joku ängennyt silti seuraan. En tosiaan ole mikään sosiaalinen tapaus, viihdyn enemmän yksin. Myös leikkipuistossa.

Loppujen lopuksi laitoin aina kuulokkeet korville ja olin kuuntelevinani musiikkia. Tosiasiassa musiikki ei ollut edes päällä jotta kuulin, miten lapsella menee. Mutta piti muut kaukana.

Se istuminen tai kävely puiston ympäri lasten prässä on tylsää! Paljon mieluummin menen vaikka kävelylle lasten kanssa. Kun lapset tykkäävät, niin aina välillä pitää raahautua leikkipuistoon kuitenkin...

Ei tarvitse möllöttää.



En kyllä itsekään tykkää hiekkalaatikon reunalle istuskelusta, sisäleikit ja askartelu on mun juttu. Meillä onneks mies jalkapalloiluttaa noita väsyksiin asti :)

Huvittaa puistoissa, kun mammat kyräilee toisiaan ja sitten netissä kaikki kirjoittavat samat asiat eli: "Mikä siinä on kun kaikki muut mammat on ihan orgasmeissaan puistoilusta ja mä (=ainoa äidiksi tulon jälkeen omat aivonsa säilyttänyt) en voi niitä sietääääääääää!"

Aikuisseura mulle kyllä kelpaisi, mutta en minä ole ikinä puistoissa nähnyt muita ihmisiä kuin enintään kaukaa. Pienellä paikkakunnalla kun asutaan. Joten omassa pihassa on leikitty, niin siellä voi olla äidillekin jotain järkevää tekemistä.

joka ei ole koskaan sietänyt leikkipuistoissa tai kerrostalon pihalla hengailua. En edes ymmärrä miten jotkut ehtii istua pihalla sen kolmekin kertaa päivässä ? Eikö niillä ole ystäviä, töitä, kotitöitä, menoja ylipäänsä ollenkaan? Me käymme lapsen kanssa usein vapaapäivinä kävely/pyöräilyretkillä, metsässä, urheilukentillä pelaamassa, kirjastossa, uimassa, kyläillään ja tavataan ihmisiä. Siinä sivussa hoituu myös kaupassa/asioilla käymiset. Minä tylsistyisin kuoliaaksi jos elämä olisi sitä, että klo 9-11 puistossa, kotiin, klo 13-15 puistossa, kotiin, klo 18-19 puistossa, kotiin.... jne. Tosin ymmärrän kyllä että meitä on moneksi, eikä tarkoitus ole loukata ketään. Itselleni tuo ei vaan sovi. Ulkoilua ja liikuntaa lapsi saa kuitenkin paljon päivittäin, vaikkei omalla pihalla tai lähipuistossa ollakkaan. Kavereita on päiväkodissa. En myöskään nauti muiden vanhempien seurasta, siis näiden leikkipuistovanhempien, joita ei sen enempää tunne. Se on sellaista roolileikkiä aina, vertaillaan lapsia keskenään ja muuta mahd. epäkiinnostavaa. Pahimpia vanhempia mielestäni on ne, jotka alkaa lässyttämään lapsilleen kuin vajaa-älyisille aina kun paikalla on muita vanhempia. Ikäänkuin näytetään kaikin mahdollisin keinoin miten hyvä kasvattaja tässä nyt istuukaan.

must on ainaki ihanaa olla äitiyslomalla ja päästä ainalastenkans puistoon ku ite halutaan, joskus ystäviä mukana joskus tapaa puistoissa uusia tyyppejä :) mukavaa...

Saan itse iloa irti kun lapseni ovat iloisia!

En ymmärrä, miten ihminen muuttuu jos aamulla on asiantuntijatehtävissä vaikk yliopistolla ja illalla tai viikonloppuna - tai hoitovapaalla käy lapsensa kanssa leikkipuistossa. Olen totaalisen allerginen puheille tuulipukumammoista, en ymmärrä tällaisia puheita. Mulla on puistossa farkut tai jotkut vähän parhaat päivänsä nähneet mustat housut ja joku huppari tai tuulitakki säästä riippuen. Olenko mä tuulipukumamma?? Miksi ihmeessä? Mun lapsi nauttii lapsiseurasta ja kiipeilystä ja saa aidatussa tilassa temmeltää ilman jatkuvaa kieltämistä. Mun mielestä ihan paras paikka vilkkaalle parivuotiaalle. En puhu kakkajuttuja mutta saatan kysäistä jonkun lapsesta jotain tai missä asuvat, jos on naamatuttu niin jutella vaikka kesäsuunnitelmista. Tai sitten keskityn lapsen kanssa leikkimiseen.

ihan samoja naisia ne on, joita voit tavata opiskelu- ja työkuvioissakin, tai vaikka jonkin harrastuksen parissa. Meidänkin puistossamme on istunut samalla laatikonreunalla naista (ja miestä!) monelta eri alalta, ja jutut liikkuneet laidasta laitaan. Eniten varmaan puhutaan lomailusta ja matkustelusta, ja tietysti päiväkotitilanteesta ja muista lasten asioista - ehkei paljonkaan politiikasta tosiaan, paitsi oman asuinalueen asioista. Kakasta olen harvemmin kuullut juteltavan. Usein myös valitellaan porukalla sitä, jos puistossa on huono sää ja tylsää kököttää... Ihmettelen kyllä, jos joku minuun kauhean negatiivisesti suhtautuu siksi, että olen lasteni kanssa leikkipuistossa. Outoa.

joka ei ole koskaan sietänyt leikkipuistoissa tai kerrostalon pihalla hengailua. En edes ymmärrä miten jotkut ehtii istua pihalla sen kolmekin kertaa päivässä ? Eikö niillä ole ystäviä, töitä, kotitöitä, menoja ylipäänsä ollenkaan? Me käymme lapsen kanssa usein vapaapäivinä kävely/pyöräilyretkillä, metsässä, urheilukentillä pelaamassa, kirjastossa, uimassa, kyläillään ja tavataan ihmisiä. Siinä sivussa hoituu myös kaupassa/asioilla käymiset. Minä tylsistyisin kuoliaaksi jos elämä olisi sitä, että klo 9-11 puistossa, kotiin, klo 13-15 puistossa, kotiin, klo 18-19 puistossa, kotiin.... jne. Tosin ymmärrän kyllä että meitä on moneksi, eikä tarkoitus ole loukata ketään. Itselleni tuo ei vaan sovi. Ulkoilua ja liikuntaa lapsi saa kuitenkin paljon päivittäin, vaikkei omalla pihalla tai lähipuistossa ollakkaan. Kavereita on päiväkodissa. En myöskään nauti muiden vanhempien seurasta, siis näiden leikkipuistovanhempien, joita ei sen enempää tunne. Se on sellaista roolileikkiä aina, vertaillaan lapsia keskenään ja muuta mahd. epäkiinnostavaa. Pahimpia vanhempia mielestäni on ne, jotka alkaa lässyttämään lapsilleen kuin vajaa-älyisille aina kun paikalla on muita vanhempia. Ikäänkuin näytetään kaikin mahdollisin keinoin miten hyvä kasvattaja tässä nyt istuukaan.

Se on kyllä hyvä että ku on tän näköinen niin eipä pahemmin kukaan änkeydy seuraan...huh helpotusta..paitsi somalit välillä koittaa ruveta juttelee ja kiltisti sitten vastaa jotain puutaheinää.. Mutta pakkohan se on lasten takia sinne aina välillä mennä..vaikka mielummin kävelee jossain muualla ja rymyy metsissä.

Kyllä ainakin näiden keskustelupalstojen perusteella jotkut ulkoilee 3 krt päivässä, tuskin kuitenkaan joka päivä mutta kuitenkin...



Toiset nauttii, toiset ei, toiset ehtii ja toiset ei :)