Vihaan yhtä "ämmää" joka oli ennen mieheni kanssa...

Huutonaurua. =D =D =D 

Kiitos ap, sä kruunasit tän päivän. =D

Ehkä se mies ja tää nainen palaa vielä yhteen kun lapsetkin on tehty :)

Alotus 2012...

Onko aloittaja jo eronnut? Vai vieläkö sinnittelette pakkoliitossa lasten vuoksi?

Miksi joku ämmittelee naista, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Mieshän tässä tapauksessa oli mulkku.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:23"]

Onko sillä nyt mitään miestä tällä hetkellä?

Jos olisi niin voisit flirttailla sille ja siten osoittaa tälle 'ämmälle' että hänellä on mies vain koska sinua ei kiinnosta se. Jos kiinnostaisi, voisit viedä sen hetkessä. Näin hän tiedostaisi oman paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Itselle ainakin tulisi tyytyväinen olo ja luulen, että pääsisin yli ärsytyksestä ja muista negatiivisista tunteista tuolla tavalla. 

[/quote]

Koita nyt sinäkin jostakin hommata itsellesi terve itsetunto niin ei tarvitse pönkittää omaa olemistasi muiden kuvitelluilla mielipahoilla.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:34"]Olisiko mahdollista ,että juttelisit tämän naisen kanssa tästä asiasta. Jos tuntuu ,että et pysty puhumaan, niin yritä ainakin antaa anteeksi mielessäsi. Katkeruus ja viha ei tee ketään onnelliseksi, päinvastoin silloin on paha olla ja
kärsit elämästäsi. Anteeksi antaminen ja rakkauden vaaliminen ihmissuhteissa, tuovat hyvät välit ihmisille. Pahan puhumista on hyvä välttää, koska se tekee oman mielen murheelliseksi ja loppupeleissä siinä sit kärsii se puhuja.
[/quote]

Antaa anteeksi mitä? Eihän se nainen (anteeksi, "ämmä") ole tehnyt Ap:lle mitään. Ap hoida itsesi kuntoon äläkä piinaa parisuhdettasi jollain menneillä jutuilla.

Itselläni oli vähän samantyylinen tilanne alkaessani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kyseessä oli siis jonkinlainen kilpailutilanne, kun minä ja eräs toinen, minua 5v nuorempi, kaunis tuttavanainen olimme kiinnostuneita samasta miehestä. Tiedän, että he viettivät iltaa useastikin ennen kuin me aloimme seurustelemaan. Sängyssäkin olivat kerran (+ 1 suikkari). Itse halusin tietää nämä asiat, ei mieheni niillä "leveillyt".
Minä nyt kuitenkin "kisan" voitin, eikä mieheni ole enää juurikaan tekemisissä tämän toisen naisen kanssa. FB:ssa ovat kavereita (on minunkin kaverina), ja puolestani saavat ollakin, minä en ole niitä naisia jotka päättävät miehensä kaverilistan.
Silti, vielä kahden vuoden jälkeen jollain tavalla inhoan sitä naista. Näin hänet vast'ikään sattumalta baarissa, ja hän tuli juttusille. Itse halusin paeta paikalta, mutta ylpeys ei tietenkään antanut periksi. Hän vielä oikein kyseli että miten meillä menee, ja asunko nyt miehen kanssa miehen asunnossa. Ja jotenkin (mielestäni) ylimieliseen sävyyn sanoi sen olevan "hassua", että asun siellä. Siinäpä hymyilin vain maireasti ja ajattelin, että no, MINÄ asun siellä, SINÄ et.
Olen pohtinut, että miksi nuo menneet ajat minua häiritsevät. Olen tullut siihen tulokseen, että ko. nainen aiheutti minulle niin paljon epävarmuutta ja negatiivisia tuntemuksia, ja nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut pääsemään niistä eroon, se nainen tuntuu jonkinlaiselta pahanilmanlinnulta. Olen kaunis itsekin, akateeminen ja aina omannut hyvän itsevarmuuden, mutta tuo silloinen tilanne sai minut epävarmaksi, ja sitä tunnetta inhoan. Mieheni kanssa olen puhunut aiheesta monet kerrat. Hänkin ihmettelee, että miksi menneitä muistelen. Kuitenkin jaksaa kanssani niistä puhua, mutta muistuttaa ettei tehtyä saa tekemättömäksi.
En siis osaa juurikaan sinua neuvoa, mutta tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Käsittele asiat ja luota siihen että miehesi rakastaa sinua, ja valitsi kuitenkin sinut.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 19:23"]Itselläni oli vähän samantyylinen tilanne alkaessani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kyseessä oli siis jonkinlainen kilpailutilanne, kun minä ja eräs toinen, minua 5v nuorempi, kaunis tuttavanainen olimme kiinnostuneita samasta miehestä. Tiedän, että he viettivät iltaa useastikin ennen kuin me aloimme seurustelemaan. Sängyssäkin olivat kerran (+ 1 suikkari). Itse halusin tietää nämä asiat, ei mieheni niillä "leveillyt".
Minä nyt kuitenkin "kisan" voitin, eikä mieheni ole enää juurikaan tekemisissä tämän toisen naisen kanssa. FB:ssa ovat kavereita (on minunkin kaverina), ja puolestani saavat ollakin, minä en ole niitä naisia jotka päättävät miehensä kaverilistan.
Silti, vielä kahden vuoden jälkeen jollain tavalla inhoan sitä naista. Näin hänet vast'ikään sattumalta baarissa, ja hän tuli juttusille. Itse halusin paeta paikalta, mutta ylpeys ei tietenkään antanut periksi. Hän vielä oikein kyseli että miten meillä menee, ja asunko nyt miehen kanssa miehen asunnossa. Ja jotenkin (mielestäni) ylimieliseen sävyyn sanoi sen olevan "hassua", että asun siellä. Siinäpä hymyilin vain maireasti ja ajattelin, että no, MINÄ asun siellä, SINÄ et.
Olen pohtinut, että miksi nuo menneet ajat minua häiritsevät. Olen tullut siihen tulokseen, että ko. nainen aiheutti minulle niin paljon epävarmuutta ja negatiivisia tuntemuksia, ja nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut pääsemään niistä eroon, se nainen tuntuu jonkinlaiselta pahanilmanlinnulta. Olen kaunis itsekin, akateeminen ja aina omannut hyvän itsevarmuuden, mutta tuo silloinen tilanne sai minut epävarmaksi, ja sitä tunnetta inhoan. Mieheni kanssa olen puhunut aiheesta monet kerrat. Hänkin ihmettelee, että miksi menneitä muistelen. Kuitenkin jaksaa kanssani niistä puhua, mutta muistuttaa ettei tehtyä saa tekemättömäksi.
En siis osaa juurikaan sinua neuvoa, mutta tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Käsittele asiat ja luota siihen että miehesi rakastaa sinua, ja valitsi kuitenkin sinut.

[/quote]

Lisään vielä, että myös minua ällöttää myös ajatus niistä kahdesta MEIDÄN sängyssä (vaikkei mun sänkyni silloin vielä ollutkaan). Parhaillaan katselen uutta sänkyä ;D

Mä oon antanu mieheni käydä exänsä luona yön yli tapaamassa lapsiaan. Joskus on käyty yhdessä ja tää ex lähteny pois kotoaan, ollaan nukuttu mieheni ostamassa ,heidän entisessä sängyssä, eikä mua oo yhtää haitannu. Sen sijaan on yks miehen hoito, jonka kanssa oli tän lastensa äidin ja mun välissä ja siitä naisesta en pidä, koska se roikkuu mun miehessä vieläkin, kolmen vuoden jälkeen, ja silti esittää mun kaveria . Jollainlailla siis ymmärrän a.pta.