40 v. naisen pitää tietää mitä haluaa.
Tässä iässä on on jo nuoruuden epävarmuus toivottavasti jäänyt taakse ja tietää minkälainen mies on se joka sytyttää ja jonka kanssa haluaa jakaa arkensa ja toisaalta ne epäkelvot on dumpattu pellolle. Haihattelut sikskeen.
Lapset on tehty. Yksin tai yhdessä pärjätään, mutta pärjätään perkule kumminkin.
Onneksi on kaverit.
Kommentit (6)
Eikä ole oikeutta muuttaa mieltään.
Eikä ole oikeutta muuttaa mieltään.
Eihän se sitä tarkoita.
2
Parikymppisenä kaipasi itseään vanhempaa, aikuisempaa poikaystävää
Parivitosena omanikäinen oli jees
Kolmekymppisenä sinkkuilua vuosi
32-vee löytyi se elämäni mies ja lasteni isä, itseäni reilusti nuorempi.
Onneksi en noiden nuoruuden avokkien kanssa edennyt pidemmälle vaan annoin nykyisen mieheni kasvaa aikuiseksi minua varten
Nainen 43
täytän ihan just 40 enkä osaa päättää, pidänkö ukkoni vaiko heitän pellolle?
en edes kaikkea tiedä itsestäni, en maailmasta. Sen tiedän, että kehittyä voin, muuttaa maailmaanikin, omaa käsitystäni siitä, mutta valmiiksi muotoonpakattuja, juuri minun haluamani miehiä ei välttämättä olisi. Ei miestä nyt noin vain koulutettavaksi oteta, tyyliin "kasvatan sinusta minulle miehen". Epäilen ainakin, ehkä jollakin muulla voi onnistua. Eikä mun tarttekaan yrittää, mulla on oma kumppanini, sama ollut jo neljännesvuosisadan ajan. Varsinainen jästipää hänkin, "aina" muka muistuttamassa minua virheistäni, mutta joo, eihän minussa mitään muutettavaa ole... Eli logiikka on se, että yksin sinä ihminen, yksin sinä muutat itsesi. Joko menet vastaan, joko kaikkonet siitä toisesta, mutta sinun asenteesi, sanasi ja tekosi painavat aivan yhtä paljon kuin sen toisen, ne niin väärät ja virheelliset, asenteet, sanat ja teot.
Nelkyt vuotta sen vispaamiseen, mitä haluaa!?!