G: Oletko ollut siviilivihkimisessä, nimijuhlassa tai Prometheus-juhlassa?

Siviilvihkimiset on omassa kaveripiirissä ihan tavallisia ja nimiäisiäkin yhä enemmän. Prometheus on uusi juttu.

omissa nimittäin ;)



Nimiäiset onnistuivat oikein mukavasti (x2) ilman kirkollista seremoniamestariakin. Kaverin lapsen nimiäiset samaten, olivat erittäin juhlava tilaisuus.

todistajana.



Kaunis pieni tilaisuus.

Sopi parille hyvin, kumpikin olleet kerran tahoillaan naimisissa.

Juhlat kuin juhlat, mitä ajatuksia olisi pitäny herätä?

oli kaunis ja tunnelmallimen tilaisuus. Juhla oli nimensä mukainen ja oli mukava juhlia vaihteeksi nimen eikä johonkin uskoon liittämisen takia.

Naimisiin mentiin maistraatissa, pojalle nimiäiset, poju itse saa päättää meneekö ripille vai Prometheus-leirille.

Siviilivihkimiset on tuttavapiirissämme noin puolet yleisempiä kuin kirkkovihkimiset, samoin nimijuhlat.

eli en, eli ei ajatuksia... ;(

Eivät eronneet mielestäni kovinkaan paljon niistä häistä/kastejuhlista, joissa pappi on vihkinyt/kastanut.

Siviilivihkiminen ja Protu-juhla olivat molemmat omia. Nimiäisissä en ole valitettavasti vielä ollut (oman lapsen nimiäiset edessä jahka tuo syntyy).

Olen ollut siviilivihkimisessä. Herätti iloisia fiiliksiä. Oli rennompi tunnelma kuin normihäissä.

ja morsiamena.



nimiäisissäkin on oltu.



ihan ok. ainoa mitä en ymmärrä et miksi nimijuhlissa nimetään kumme tms. kun kummius on ev kut perinne..

Siviilivihkimisessä olen ollut pari kertaa läsnä. Kyseessä oli omat ja yhden kaveripariskunnan häät. Vihkiminen tapahtui juhlapaikalla. Pari muutakin kaveripariskuntaa on siviilivihitty mutta en ollut vihkimisessä läsnä kun se oli hoidettu pienemmällä porukalla maistraatissa ja juhlat sitten pitivät jälkikäteen. Taitaa aika tasan mennä puolet ja puolet kaveriporukassa kirkko ja siviilivihlimisten kanssa.



Nimiäisissä olen ollut kerran. Eipä ne paljon ristiäisistä poikennut, paitsi että sellainen ns. Virallinen osuun jäi pois. Tässä tapauksessa lapsi kyllä kastettiin myöhemmin mutta nimiäiset pidettiin koska kaste tehtiin vasta sen jälkeen kun nimi piti jo virallisesti maistraattiin ilmoittaa.

ja morsiamena.

nimiäisissäkin on oltu.

ihan ok. ainoa mitä en ymmärrä et miksi nimijuhlissa nimetään kumme tms. kun kummius on ev kut perinne..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kummi

Ei se kummius ole mkn ev lut-yksinoikeus.

Ja kuinka moni kummi on kummina kirkollisessa mielessä muutenkaan....?

Aika harva uskallan väittää =D

No, meilä siviilikummit toiveena että lapsellamme olisi elämässään muitakin luotettavia aikuisia kuin isä ja äiti, ja sellaiset joille puhua asioista joita teini-iässä "tyhmät vanhemmat" ei vaan tajuu ;)

hautajaisissa, jotka olivat todellakin "maahanpaniaiset", Poika kantoi uurna, laski valmiiksi kaivettuun kuoppaan, otti lapion ja peitti kuopan, ei laulua, ei puheita, ei lämpöä, ei tunteita... Pelkkä suuri tyhjyys ja kolkkous. Aika huonot fiilikset jäi. Itse kuulun kirkkoon ja olen normitavallinen kirkkouskovainen.

Siunaus, puheet, musiikki, kukat yms ovat eri päivänä. Uurnanlaskussa on vain uurnan lasku maahan, siihen valmiiksi kaivettuun kuoppaan, joka peitetään siinä samalla. Läsnä vahtimestari ja lähiomaiset.

hautajaisissa, jotka olivat todellakin "maahanpaniaiset", Poika kantoi uurna, laski valmiiksi kaivettuun kuoppaan, otti lapion ja peitti kuopan, ei laulua, ei puheita, ei lämpöä, ei tunteita... Pelkkä suuri tyhjyys ja kolkkous. Aika huonot fiilikset jäi. Itse kuulun kirkkoon ja olen normitavallinen kirkkouskovainen.

Omassa, lapsieni ja omassa, ja kaikissa näissä juhlissa myös muiden läheisten juhlissa.



Olivat tunnelmallisia ja juhlavia tilaisuuksia, niin kuin siirtymäriitit yleensä ovat.



Protuleiri oli mullistava kokemus, oma vihkiminen ihana ja lapsien nimijuhlissa olin hyvin ylpeä aikaansaannoksistani.

Olen ollut maistraatin vihkitilaisuudessa, omissa ja ystävän. Tilaisuus on todella lyhyt. Noissa tilaisuuksissa joissa olen ollut on ollut vain todistajat. Jos siviilivihkimistä olisi seuraamassa enemmän väkeä, kannattaisi ehkä kirjoittaa jotku puheet. Siinä kun vihkijä tosiaan vain toteaa yhdellä lauseella mistä syystä avioliitto on olemassa ja sitten kysyy että tahdotteko ottaa toisenne. Ei ole mitenkään kovin juhlava tilanne. Itse en muuta halunnutkaan, mutta jos tykkää seremonioista niin tuo voi tuntua vähän köppäseltä.

se uurananlasku oli ihan uskovaisella mummollanikin. Sääli, että koit tilansuuden kolkoksi :( Meillä oli kyllä lämmin tunnelma.

hautajaisissa, jotka olivat todellakin "maahanpaniaiset", Poika kantoi uurna, laski valmiiksi kaivettuun kuoppaan, otti lapion ja peitti kuopan, ei laulua, ei puheita, ei lämpöä, ei tunteita... Pelkkä suuri tyhjyys ja kolkkous. Aika huonot fiilikset jäi. Itse kuulun kirkkoon ja olen normitavallinen kirkkouskovainen.

Siviilivihkimisessä mies ja nainen vihittiin avioliittoon, mikäs sen hienompaa! Todistajana toimi joku virkailija viran puolesta.



Nimiäiset ja protujuhla olivat molemmat erittäin lämminhenkisiä perhejuhlia. Olen ollut myös juhlissa, joita vietettiin sekä rippi- että protujuhlina, kun nuori oli käynyt molemmat leirit.



Pirskeethän ovat enemmän kiinni juhlien järjestäjästä kuin siitä, edeltääkö juhlia muodollinen kirkko-osuus. Pidän melko tekopyhänä sitä, että monet haluavat lapsensa kastettavan tai kirkkohäät, vaikkeivät itse edes usko Jeesukseen. Olen kaksissa uskovienkin häissä ollut ja on sanottava että ne olivat jotain ihan muuta kuin normit kirkkohäät ja hyvä niin.