voin huonosti aina vaan..

Oli hienosti ja kannustavasti kirjoitettu. Sai sivulle saapunut helpotusta pahaan oloon. Minä kiitän. Ja toivon voimia jokaiselle tuskaa tunevalle. Toivon kipinöitä ja ilonpilkahduksia jokaiselle.

 Tsemppiä Sinulle!

vaikka vain virtuaalisesti.



Anna tunteen tulla, itke ja kiukkua, ja käy sitkeästi puhumassa rehellisesti.



Onko mitään lääkitystä?

vaikka vain virtuaalisesti.

Anna tunteen tulla, itke ja kiukkua, ja käy sitkeästi puhumassa rehellisesti.

Onko mitään lääkitystä?

Se on yhdistelmä monenlaista tunnetta. En tiedä saanko sitä ulos, yksistäni.

On kuin olisi kansi päällä ja sisällä kuohuu.

Yksi vaihtoehto on että vaihdan terapiaa..

En käytä lääkkeitä.

Siis käytännössä sitä, että ajattelisit, ettei niilllä menneillä ole väliä. Ehkä sä et saa purettua niitä tunteita ulos juuri siksi, että ne eivät oikeastaan enää edes ole siellä - nyt sun sisälläsi on jotain sellaisia tunteita, jotka tulevat siitä, että aikaisemmin on ollut tuollaisia tunteita. Ehkä sä et enää koe samaa tuskaa kuin silloin väkivallan aikaan, vaan toisenlaista tuskaa ja katkeruutta, joka johtuu siitä, että sun on täytynyt tuollaisia tunteita aikanaan sen väkivallan takia. Sä yrität nyt onkia esiin sitä alkuperäistä tunnetta, mutta sitä ei enää ole?



Ratkaisukeskeisessä ajattelussa voisit todeta, että no se oli silloin, paska juttu, mutta nyt on nyt ja tärkeintä olisi selvitä tästä tämänhetkisestä. Näin voisit jättää sen väkivallan ja sen aiheuttamat tunteet sikseen ja siirtyä eteenpäin, miettimään sitä, mikä saisi sun olosi paremmaksi NYT - ja mahdollisesti myös huomenna. Jotain, mitä voisit itse tehdä - sillä menneisyyttä ei voi muuttaa. Nykyisyytta voi ainakin yrittää muuttaa.

Siis käytännössä sitä, että ajattelisit, ettei niilllä menneillä ole väliä. Ehkä sä et saa purettua niitä tunteita ulos juuri siksi, että ne eivät oikeastaan enää edes ole siellä - nyt sun sisälläsi on jotain sellaisia tunteita, jotka tulevat siitä, että aikaisemmin on ollut tuollaisia tunteita. Ehkä sä et enää koe samaa tuskaa kuin silloin väkivallan aikaan, vaan toisenlaista tuskaa ja katkeruutta, joka johtuu siitä, että sun on täytynyt tuollaisia tunteita aikanaan sen väkivallan takia. Sä yrität nyt onkia esiin sitä alkuperäistä tunnetta, mutta sitä ei enää ole?

Ratkaisukeskeisessä ajattelussa voisit todeta, että no se oli silloin, paska juttu, mutta nyt on nyt ja tärkeintä olisi selvitä tästä tämänhetkisestä. Näin voisit jättää sen väkivallan ja sen aiheuttamat tunteet sikseen ja siirtyä eteenpäin, miettimään sitä, mikä saisi sun olosi paremmaksi NYT - ja mahdollisesti myös huomenna. Jotain, mitä voisit itse tehdä - sillä menneisyyttä ei voi muuttaa. Nykyisyytta voi ainakin yrittää muuttaa.

Minulle kognitiivinen ratkaisukeskeinen terapia oli todellinen apu! Kävin sitä ennen ilman mitään tulosta intensiivisessä analyyttisemmässä psykoterapiassa ja vuodesta toiseen vatvoin vaan niitä samoja juttuja ilman apua. Jäin oikeastaan entistä enemmän kiinni menneeseen ja älylliseen ongelmien vatvomiseen, eikä tilapäiset "oivalluksen" kokemukset ja vapauttavat itkut joskus terapiassa oikeasti auttaneet pitkän päälle mitään. Kaikenlaista "tuli ulos" mutta ei se silti poistunut sisältänikään piinaamasta.

Loppujen lopuksi apu tuli äkkiä kun pääsin koko menneisyykeskeisestä ajattelusta ja ongelmieni älyllisestä vatvomisesta.

Siis käytännössä sitä, että ajattelisit, ettei niilllä menneillä ole väliä. Ehkä sä et saa purettua niitä tunteita ulos juuri siksi, että ne eivät oikeastaan enää edes ole siellä - nyt sun sisälläsi on jotain sellaisia tunteita, jotka tulevat siitä, että aikaisemmin on ollut tuollaisia tunteita. Ehkä sä et enää koe samaa tuskaa kuin silloin väkivallan aikaan, vaan toisenlaista tuskaa ja katkeruutta, joka johtuu siitä, että sun on täytynyt tuollaisia tunteita aikanaan sen väkivallan takia. Sä yrität nyt onkia esiin sitä alkuperäistä tunnetta, mutta sitä ei enää ole?

Ratkaisukeskeisessä ajattelussa voisit todeta, että no se oli silloin, paska juttu, mutta nyt on nyt ja tärkeintä olisi selvitä tästä tämänhetkisestä. Näin voisit jättää sen väkivallan ja sen aiheuttamat tunteet sikseen ja siirtyä eteenpäin, miettimään sitä, mikä saisi sun olosi paremmaksi NYT - ja mahdollisesti myös huomenna. Jotain, mitä voisit itse tehdä - sillä menneisyyttä ei voi muuttaa. Nykyisyytta voi ainakin yrittää muuttaa.

Valitettavasti tuo on se kaikista huonoin vaihtoehto. Kun nimenomaan meinaan tukehtua näihin tunteisiin mitä en voinut lapsena tuntea vaan ne piti koteloida. Vakava väkivalta ja hyväksikäyttö.

Voin silti tietysti miettiä tässä päivässä miten voin vaikuttaa olooni.

Liikunta, tietynlainen, on vaikuttanut eheyttävästi ja sielläkin tulee tunteita.

Siis joogan tyyppisessä rauhallisessa liikunnassa.

Joskus kyllä on tullut terapiassa tunteita, shdistus on vähän purkautunut kun olen saanut kiinni siitä vanhasta asiastani.

Jos tulee itku, se helpottaa..

Valitettavasti tuo on se kaikista huonoin vaihtoehto. Kun nimenomaan meinaan tukehtua näihin tunteisiin mitä en voinut lapsena tuntea vaan ne piti koteloida. Vakava väkivalta ja hyväksikäyttö.

Voin silti tietysti miettiä tässä päivässä miten voin vaikuttaa olooni.

Liikunta, tietynlainen, on vaikuttanut eheyttävästi ja sielläkin tulee tunteita.

Siis joogan tyyppisessä rauhallisessa liikunnassa.

Joskus kyllä on tullut terapiassa tunteita, shdistus on vähän purkautunut kun olen saanut kiinni siitä vanhasta asiastani.

Jos tulee itku, se helpottaa..

ehkä ei tällä hetkellä tosiaan ratkaisukeskeinen toimi siksi että omat uskomuksesi ovat niin erilaiia kuin sen perusteet. Uskot, että sinussa on jotain koteloituja tunteita jotka pitää sinusta kaivaa esiin ja vapauttaa. Ja sitten kun saat ne esiin ja ilmaistua ne esim. itkulla niin se auttaa eteenpäin. Minäkin uskoin näin ja siksi jaksoin käydä useita vuosia 2 kertaa viikossa terapiassa. Valitettavasti minulle lopulta tuo ei toiminut vaan vaikka kuinka paljastettiin niitä kaappiluurankoja ja niistä itkut itkettiin niin paha olo ei loppunut millään.

Nykyisin ajattelen aikalailla toisella tavalla. On totta, että tunne- ja ajatusreaktiomallini ovat syntyneet (traumatisoineessa) menneisyydessä. Minulla ei kuitenkaan enää ole pääsyä niihin alkuperäisiin tunteisiin tai edes oikeisiin niiden syihin (teorioita voin muistini perusteella aina muodostaa toki, mutta ne eivät välttämättä ole oikeita), vaan kaikki mitä on jäljellä on kokoelma muistoja ja se nykyhetken tunne- ja ajatusmaailma mitä parhaillaan koen.

Minulle on toiminut parhaiten oppia hyväksymään kaikki tuskaisatkin tunteet ja antamalla niiden olla ilman niiden problematisointia, ja sitten aktiivisesti alkaa tiedostaa omaa ajatusmaailmaa ja sen tuskallisia elementtejä. Ja myös muuttamaan aktiivisesti ahdistusta ja rajoituksia aiheuttaneita uskomuksia, joita minulla oli esim. "minusta ei koskaan tule tavallista sosiaalista ihmistä koska menneisyyteni on niin raskas", "minulla ei ole energiaa elää tavallista hyvää elämää", "en voi koskaan tehdä mitään rohkeaa koska olen henkisesti niin hauras että saan jatkuvasti pelätä romahtavani". Menneisyyden ehdollistuneisiin tunteisiin auttoi hyväksyminen, ja menneisyyden ajatusmalleista nyt nouseviin uusiin tunteisiin ajatusmallien muuttaminen.