Sanoppa rehellisesti, minne aikakaudelle haluaisit?
Bailaamaan ennen lapsia, vai?
Jos nyt saisit valita.
Kommentit (44)
Mä olen niin kiintynyt moderniin hammashuoltoon, että mua ei saisi millekään tekariaikakaudelle enää millään. Miettikää nyt Abe Lincolnia puuhampaissaan....hyi saatana....
Vielä 50-luvulla taisi olla tavallista, että rippilahjaksi tuli sitten se hammasproteesi.
enka ymmärrä ihmisiä jotka rakastaa pukudraamoja. Siis kuka haluaa takaisin maailmaan, jossa kuolema oli jatkuvasti uhkana sekä itsellä että lapsilla. Luin jokin aika sitten Madame Pompidourin elämänkerran ja kyllä se pysäytti, että vähän väliä sai lukea miten kuninkaan rakastajatar se ja se kuoli 20-vuotiaana lapsivuoteeseen.
aikakaudelle. Nämä vastaukset ovat ihan höpsöjä romanttisia kuvitelmia menneisyydestä.
Ymmärtänette varmaan, että vaikka eläisitte ajalla, jolloin joku tietty kirjailija, niin sen ajan ja kirjallisuuden ympärille rakennettu hehku on jälkikäteiskuvailua. Ei niissä menneissä ajoissa leijunut mikään tunnitettava ajan henki. Silloinkin on ollut erilaisia ihmisiä, erilaisia tilanteita, erilaisia elinoloja.
Vai tunnetteko te nyt arjessanne joka päivä jonkun 2010-luvun hengen ja niiden ihmisten jatkuvan läsnäolon, jotka myöhemmin tullaan nostamaan tämän ajan ikoneiksi????
Siinä vois olla hohtoa. Olen kyllä syntynyt 70-luvulla, mutta enemmän viehättää se aika ennen mikroaaltouunia.
sillon naiset oli naisia ja miehet miehiä..
Olen aina sanonut, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle.
silloin ihmiset uskoivat, että asioihin voi vaikuttaa.
Toisaalta arvelen, että kaikki aikakaudet romantisoidaan jälkeenpäin ja 60-luvulla oli jotkut asiat myös huonommin kuin nykyään. Mutta toiveikkuus ja ylipäätään usko tulevaisuuteen olisi kyllä tosi jees.
Nainen saisi olla nainen ja kotona,mies toisi elannon.
Minä haluaisin sellaiselle aikakaudelle, jolloin Suomessa noudatettiin vielä jollain lailla kristillistä moraalia, naiset olivat naisia ja miehet miehiä, täällä oli tekeville töitä ja lapset saivat kasvaa rauhassa.
Mutta onko sellaista aikaa koskaan ollutkaan? sanotaanpa siis, että haluaisin muuttaa omaan fantasiaversiooni 1960-luvun Suomesta.
Olen aina sanonut, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle.
minä kallistuisin vahvasti renessanssiin! se on minun aikani!
jonnekin 20-30-luvulle. millon olis ollu juhani ahot, eino leinot, sun muut kirjailijat..
minä kallistuisin vahvasti renessanssiin! se on minun aikani!
Että keskiajan/renessanssin valitseva saisi valita samalla myös yhteiskuntaluokkansa? Jonakin muuna kuin aateliston edustajana nuo aiakaudet olisivat varmaan aika lailla loputonta puurtamista kohdusta hautaan.
saisin pukea ylleni rokokoo-mekkoja ja miehillä olisi seksikkäät peruukit ja polvihousut...valkoiseksi puuteroitu peruukki ja siihen seksikäs sänki niin aah...
Olen aina sanonut, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle.
minä kallistuisin vahvasti renessanssiin! se on minun aikani!
Se aikakausi tuntuu eniten "omalta".
saisin pukea ylleni rokokoo-mekkoja ja miehillä olisi seksikkäät peruukit ja polvihousut...valkoiseksi puuteroitu peruukki ja siihen seksikäs sänki niin aah...
Olen aina sanonut, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle.
minä kallistuisin vahvasti renessanssiin! se on minun aikani!
Kaikki pyöri rahan ympäri ja jos ei tismalleen kirkon oppien mukaan uskonut niin päätyi erittäin herkästi roviolle.
1960-luku voisi minullekin olla mieleen, ainakin jos tietäisi, että maailmansota ei sittenkään ala lähivuosina.
yläluokkalainen kartanonemäntä Englannissa 1800-luvun lopussa.
Palvelijat teki kaikki kotityöt, lastenhoitajat hoiti silloin kun tarvittiin ja saattoi viettää aikaa maaseudulla hevostellen ja koirien kanssa. Olisin kyllä paljon lasten kanssa.
Silloin osattiin kielioppi eli kirjoitettiin sanopa.
kaikki oli hitaampaa ja ei niin niuhottamista kaikesta
kuten varmaan kaikilla muillakin ketjuun vastanneilla omista vuosisadoistaan- ja kymmenistään.
minä ajattelen renessanssia vapautumisen aikana, pimeä keskiaika alkoi olla takana ja tuli uusia keveitä tuulia, toreilla kuiskittiin ja työnteon lomassa lueskeltiin irstaita vihkosia ja poliittista satiiria.
kirkko hallitsi totta kai, mutta ei enää niin tiukalti.
silloin nainen pääsi yliopistoon vain anomalla vapautta sukupuolestaan.