Tyttäreni on ärsyttävä hissukka!!!

Siis voi että toi lapsi osaa välillä ärsyttää! Miten ei saa sanaa suustaan edes tervehtiäkseen, vaikka samaa tarhaa käynyt 3 vuotta. Hävettää, kun ei koskaan tervehdi tätejä ja tovereita, vaan saa patistaa ja kovistella. Sitten se sieltä tulee, mutta liian hiljaa ja tilanne ohi jo.

Miten tuollaisesta hissusta saisi normaalin?! Muutenkin on sellainen ärsyttävännäköinen: kumimainen, kömpelö luipero, ei katso suoraan kun tapaa ihmisiä, piileksii vaan mamman takissa.

Oma mutsini on ollut tuon oloinen kuin minkä vaikutelman ap itsestään antaa.

Lapsena ahdistanut kun kotona riidellään jne.

Ikinä ei voinut mun kanssa rauhassa kotona harjoitella miten tyyppejä tervehditään (sitä voi harjoitella esim leluilla, että millaisia kaikkia juttuja puhutaan ihmisten kanssa. Mielikuvitusleikkejä, ever heard?)

Ei kai noita päiväkodissa opita vaan niiden ihmisten kanssa jotka on omaa perhettä.

Lapset ei ihan oikeasti muista miten sanotaan "moi", jos eivät juuri pääse joko todistamaan sitä tosielämässä niin että voivat samaistua, tai leikkimään moikkaamista.

Varsinkin jos stressaa.

Moniin lapsiin tarttuu aikuisten stressi kun aikuiset kuvittelevat olevansa tärkeitä vaan jos on kiire ja stressi (lisäksi stressiä käytetään nimikkeenä maskeeraamaan mielenterveysongelmia), vaikka oikeasti stressi ja kiire ei ole mitään muuta kuin huonoa suunnittelua.

Tosi kiva et vaikuttaa että lapses on sulle joku näyttelyesine.

Onko teillä muita lapsia? Saako lapses usein olla niin että puuhaatte jotain normaalia yhdessä ja jutustelette, vai tarviiko aina jotenkin joko "suorittaa", tai lapsen vaan olla poissa silmistä.

Minä olen itse sellainen ekstrovertti verbaalikko, aina rohkeana joka paikassa. Sain tytön, joka on ihan päinvastainen: suhteellisen hiljainen, arka, pidättyväinen, ei näytä iloja tai suruja kovin paljoa jne. Ensimmäiset vuodet oli tosi ujo. Muistan vielä 4-vuotiaanakin leikkipuistossa heti halunneen pois, kun tuli liikaa vieraita lapsia. Koskaan ei painostettu, suhtauduttiin positiivisesti ujouteen/arkuuteen. Nyt 8-vuotiaana on edelleen rauhallinen ja kiltti, mutta saa suunsa auki ja on TODELLA sosiaalinen hiljaisella tavalla. On aina porukassa mukana ja kavereita on paljon. Ei silti dominoi (kuten minä) tilanteissa vaan antaa toisille tilaa hienosti. Arvostan tyttäreni hyviä puolia mahdottomasti. Hän ei ärsytä ihmisiä kuten minä hölöttämällä, introverttina huomaa paljon enemmän vivahteita kuin minä ja on hyvin empaattinen ihminen. Aivan mahdottoman kultainen lapsi.



Eli ap, anna tytön olla ujo. Voit esimerkillä näyttää sosiaalisuutta, mutta älä painosta. Ujouden kääntöpuolena on usein empaattisuus ja kyky huomata toisten ihmisten tunteet. Ei meidän kaikkien tarvi olla suuna päänä tässä maailmassa.

Varmaan on hiljanen kun oot niin kamala ja ahdistuu sinusta.

niin tee palvelus ja anna lapsesi adoptioon.



Ihan käsittämättömän tyhmä aloitus alhaiseksi av-provoksikin, ja jos taas on totta, niin sun kaltaista tunteetonta ilkeää kusipäätä ei jäisi kukaan kaipaamaan. Ei edes lapsesi. Hän raukkaparka joutuu käymään aikuisena vielä todella suuret kriisit läpi tuollaisen ihan täysin paskan äidin takia. Miten sä voit olla noin tunteeton!

jos tietäisin kuka olet ap, tekisin ls-ilmoituksen henkisestä väkivallasta. Tuskin jäävät ajatuksen tasolle sinun inhontunteesi.

mulla on persereikä tukossa auttakaa