Tatuointi 14-vuotiaalle?
Hei,
tyttäreni on täyttänyt tammikuussa 14-vuotta. Perus murrosikäinen. Nähtävästi jokin new school-punkkarivaihe menossa. Tai enhän minä tiedä onko se vaihe. Tyttö on mankunut tatuointia jo kauan. Eikä siinä mitään kummallista ole, kaippa ne muutkin mankuu. Minä olen kieltänyt ja esittänyt aivan aidon mielipiteenikin, että ne paikat joissa tatuoidaan alaikäinen ovat laaduttomia ja siksi jo kannattaa laittaa kuva vasta 18-vuotiaana.
Itselläni on melko paljon kuvia. Oikeasti minä en ole sitä mieltä, että tyttö ei voisi tatuointia ottaa. Kiellän vaan siksi, kun minun pitää kieltää. Ne huonot ja suttuiset kuvat ovat osa sitä elettyä elämää, osa sitä nuoruutta ja typeriä virheitä. En tiedä. Olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että annan tyttärelleni luvan tatuointiin 15-vuotiaana. Käydään aika paljon reissuissa, joten ulkomailta valittaisiin yhdessä joku laadukas paikka. Onko teillä ollut samanlaisten asioiden kanssa mietteitä? Onko nuorenne ottanut kuvaa? Millaista palautetta ympäristöltä on tullut?
Kommentit (53)
Naurettavaa, siskoni ei tajua tatuointejen päälle yhtään mitään vaan nyt on pakko saada tatuointi. Kaipa se kuuluu tuohon nykyajan "teinimuotiin" mutta mun lapsuus aikoina pystyis olemaan "cool" ilman kehonsa pilaamista. Miten saisin käännytettyä siskoni pään tästä hulluudesta pois? Hänelläkin on ikää vain 14 vuotta.
Onhan niitä kuvia mitkä kestää aikaakin!
En ymmärrä näitä vastauksia ja olen itse 49v. ja aion ottaa ensimmäisen tatskan köynnös/ perhoset. Kestää kyllä aikaa.
Tuon laillisuuden kyllä tarkastaisin ja hyviä tatskoja tehdään Suomessakin.
Minä otin tatuoinnin 15 vuotiaana. :) Kuvalla on merkitys; se ei ollut vain päähänpisto. Nyt olen 20 ja ei kaduta että otin tatuoinnin alaikäisenä. Tärkeintä on että kuvaan ei kyllästyisi vanhempana.
Ei kai kukaan tosissaan anna tehdä tatuointeja alaikäiselle lapselle? Kun ihminen on täysikäinen, hän voi päättää itse. Ja toivottavasti siihen mennessä on tullut sen verran järkeä, ettei ota tatuointeja.
Sen verran iso asia, että ihan hyvin voi odottaa 18-vuotiaaksi asti.
Tatuoinnit ovat hölmöläisten hommaa.
Minulla on paljon tatuointeja, jaloissa, koko selkä ja toinen käsi kokonaan. En silti antaisi lapseni tatuoida itseään alaikäisenä ja olen itsekin iloinen ettei lupaa omilta vanhemmiltani aikoinaan herunut.
Älä tee sitä!! Itse haaveilin tuon ikäisenä Guns N Roses tatuoinnista, no nyt olen 22 ja ei harmitq yhtään ettwn sillon sitä ottanut
Itse olen ottanut 15 vuotiaana ekan tatskan (äidin luvalla) ja tällä hetkellä niitä on jo aika paljon.. Välillä toivon etten olisi sitä lupaa saanut, koska tää on loputon kierre.. Koukussa olen tatskoihin ja aina on jotain työn alla, koskaan ei varmaan tule valmista..
vai että Venäjällä ja Unkarissa on laadukkaita ammattilaisia ja Suomessa ei. Täytyy sanoa että olet kyllä ihan lumisateessa koko akka jos ton verran asiaa tunnet. Helsingissä on erittäin laadukkaita ammattilaisia, joilla on ajat viikkoja/kuukausia etukäteen buukattu.
Itse halusin tietyn tatuoinnin vuosia, hahmo tuli päähäni teininä. N 25 vuotiaana vasta tajusin kuinka idiootti kuva on ja onneksi sitä ei ikinä hommattu.
voi haloo taas, taitaa olla kunnon wt-perhe, kun moisia haaveilee.
tiedoksi, maailmalla on ihan sama asia. Parhaimpien ammattilaisten kalenterit ovat täynnä. Jos ulkopuolella alat miettimään onko tämä hyvä vai ei, jos hänellä on aikaa, hän ei ole silloin erinomainen. Parhaimmille pitää jonottaa, maasta riippumatta.
Anna tuubi hennaa sille lapsellesi. Sillä saa tehtyä itse ja kokeilla miltä ne kuvat tuntuu.
Meillä 14v juuri tekee noita hennatatuointeja, saapahan tehdä niinkuin haluaa.
Ei sitten mustaa hennaa, joka allergisoi!
mun on ihan pakko itekki osallistua tähän, tosin hieman myöhässä. mun oma kanta asiaan on se, että ottakoot tatuoinnin jos kuva on ns. ''neutraali''. Tällä siis meinaan varmoja nakkeja, kuten -pientä- sydäntä, tähteä yms. itse sain ensimmäisen tatuointini otettua 14-vuotiaana (ranteeseen pieni ja simppeli tassunjälki), enkä ole katunut kertaakaan. Itseasiassa ensimmäinen tatuointini on myös lempparini. huom. tämä on oma mielipiteeni, eikä sen pitäisi sinänsä vaikuttaa kenenkään mielipiteisiin, mutta halusin tuoda oman kantani esille ja avata uuden näkökulman.
Minä olen suunnitellut ja haaveillut tietystä tatuoinnista 15 vuotiaasta asti, täytän nyt 30 vuotta ja olen päättänyt vihdoin toteuttaa tämän. Mielestäni lapsellekkin voi opettaa, ettei kaikkea tarvitse saada heti kun ajatus päähän pälkähtää, varsinkaan minkään tuollaista noin pysyvää.
Nyt aikuisena tiedostan sen, että kuva tulee olemaan ihollani loppuelämäni ja onhan se ihan mahdollista, että joskus saattaa kaduttaakin sen ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Ei hän vielä tiedä mihin ja millainen kuva. Ihan fiksu tyttö on, ei varmasti ole ottamassa McDonalds logoa pääkallolla. Aivan järkeviä ajatuksia. Haluaa sellaiseen paikkaan, että sen saa piiloon ja kuvan pitäisi olla sen verran iso, ettei mene vuosien saatossa suttuiseksi. Ei se kasvaminen kuvaan vaikuta. Ja tuskin tyttö nyt tuosta enää pituutta kasvaakaan, se ei ole ongelma. Minä en pelkää tai osaa edes ajatella tuota syytetyksi tulemista. Vähän hassu ajatus jopa.
Tyttö lihoo kyllä
Millainen tautoija edes tautoi alaikäistä? Ja vielä näkyvälle paikalle ranteisiin, niinkuin jotku on tässä ketjussa kertoneet?
Haluaisinpa kuulla nimiä, etten tue moista vastuutonta toimintaa. Onko se laitontakin?
mitä lopulta tapahtui? Saiko kuvan?
Siis oon itekkin 14 vuotias, ja oon suunnitellu tatuointia mikä olis järkeen käyvä. Mul on keskikokoinen sekarotuinen koira, iältään kohta neljätoista, ja mä oon yrittäny saada mun vanhemmat vakuuttumaan siitä että haluun siitä pienen nimi tatuoinnin olkapäähän muistoksi mun parhaasta ja aikaisemmin ainoosta ystävästä. Se on mulle maailman rakkain elävä asia ja pelkkä ajattelu että mä menettäisin sen murtaa mun sydämen. Viime viikolla käytettiin sitä eläinlääkärissä ja selvis että sillä on leukemia. Lääkäri sano että kevään ja kesän näkee muttei syksyä ja ajatus on hirvittämät mua joka päivä. Siksi mä ajattelen että mulla olis sentään vähän parempi syy saada siitä pieni tatuointi muistoksi kuin muilla jotka vinkuu ihan muute vaa. Muutenkin mun vanhempien yks läheinen ystävä on tosi hyvä tarkkoja ja uskon että kyl se muillekkin tekis jos vanhemmat mun toivomuksen suostui.
Huono idea, vaikka tatuointiaihe olisikin oman arvion mukaan hieno vielä vuosikymmenten kuluttua. Itsekin ajattelin tähtiä iholleni 17-vuotiaana ottaessa, että ne olisivat klassinen ja ajaton aihe. Nyt kaikki näkevät niistä, että olen ollut emo 00-luvun loppupuoliskolla.