G: Onko sinun ja äitisi suhde kunnossa?

Ei voi mitää

yleisen mittapuun mukaan. Tapaamme ja /tai keskustelemme 0-3 kertaa vuodessa. Meillä ei ole mitään yhteistä, minulla liikaa nolaamis- ja vähättelymuistoja lapsuudesta. Mitä tahansa äidin kanssa tekeekin, homma menee tavalla tai toisella reisille ja se on aina muiden vika.



Omasta mielestäni tilanne on aika okei, koska tiedän että parempaa en saa. Elämäni on rauhallisempaa kun en yritä olla liian lähellä.

Asumme lähes 400km:n päässä toisistamme, joten emme näe kovin usein. Emme kumpikaan ole joka päivä soittavaista sorttia, mutta soittelemme silloin tällöin ja aina kun on erityistä asiaa. Olen aika itsenäinen luonne ja äidilläni on muitakin lapsia, joten hän ei ole vain minun yhteydenpitoni varassa.

Ei olla koskaan todella läheisiä oltu, en siis tilitä hänelle kaikkia ongelmiani. Mutta olemme kyllä paljon tekemisissä, äitini soittaa lähes joka päivä mulle. Ja usein lapsillenikin. Äitini asuu kaukana, käy miellä muutaman kerran vuodessa. Lapseni ovat useamman viikon vuodessa vanhemmillani koulujen loma-aikoina, kun me olemme töissä.

Minullakin on lapsuus täynnä nolaamista ja vähättelyä. Ja mikä kummallisinta, en edes tajunnut sitä ennen kuin sain omia lapsia ja aloin miettiä, miten lapsia oikeasti kasvatetaan. Tajusin, että olen itse jäänyt vaille kasvatusta. Ja kun ymmärsin, että koska minulle aina jää paha mieli tapaamisistamme, katkaisin välit kokonaan.

Mutta eivät mitenkään kovin lämpimät tai läheiset. Omien lasteni saanti on onneksi vähän meitä lähentänyt.

Mutta minulla myös tuo sama, että aikuisena olen tajunnut, miten monesti minua vähätelty ja kohdeltu väärin.



Haluaisin NIIIIN paljon, että minulla olisi sellainen äiti, joka olisi myös paras ystäväni, ja voisin hänen kanssaan viettää paljon enemmän aikaa. (lomia, matkustella tms.)

Hyvin läheiset olleet aina. On äiti ja lisäksi yksi parhaista ystävistäni. On sellainen kantava voima elämässä mistä saan olla kiitollinen, aina.

lähes päivittäin ollaan puhelinyhteydessä :)

Emme juuri puhu tai katso toisiamme silmiin. Äiti kuitenkin vaati esim. eilen vieraillessamme äitienpäivänä halaamaan, äitienpäivänä kuuluu halata! En koskaan soita, hän soittaa välillä ja haluaa tarkat tiedot silloin kaikesta. Olen oppinut olemaan holjaa asioisstani monien syiden seurauksena.

Meillä käydessäään (harvoin käy) hän ei puhu juuri mitään, katselee ja tutkailee tarkasti. Linnoittautuu lasten seuraan ja supsuttaa heille.

Mykyistä miesystäväänsä hän ei ole suostunut näyttämään meille, vaikka ovat kulkeneet yhdessä lähes 10 vuotta.

Väkivaltainen kaltoinkohdellut narsistiäiti, välit meillä olleet jo vuosiaua poikki, eivät korjaudu kun äiti kiistää kaiken ja väittää minua hulluksi, joka keksii kaien omasta päästään. Siis koetun väkivallan, alistamisen, laiminlyönnin, tylyyden.



Äii kaikille tutuille kertoilee miten on kaikkensa antanut ja minä paha kiittämätön lapsi vain kiusaan häntä: (

Välillä voi mennä viikko pari ettei soitella, välillä soitellaan paljonkin. Riidellään myös, mutta se on varmaan ihan normaalia :) Paljon puhutaan yksityisasioistakin, tosin mä vähän varovaisesti kun äiti tuppaa höpöttämään asioitani kavereilleen.

Äiti on tosi läheinen, soitamme melkein päivittäin vaikka välimatkaa on paljon. Meillä kaikilla sisaruksilla on hyvät välit keskenään ja häneen myös. Isä on kuollut.

Äiti oli ensimmäinen kenelle kerroin isän kuolemasta. Vein äidin haudalle kukkia äitienpäivänä, mutta nimesin toisen kimpun isän kimpuksi.