Lue keskustelun säännöt.
Muita "arki"-äitipuolia?
14.05.2012 |
Mistähän ihmeestä löytäisi jonkun kohtalotoverin? Siis äitipuolen, jonka luona myös miehen lapset asuvat jatkuvasti, ei esim. vuoroviikko-systeemillä? Miten jaksatte ja mistä saatte voimaa?
Itse olen nyt kohta kolmisen vuotta elänyt uusperheessä, jossa nykyään 5 nipin napin alle kouluikäistä lasta, osa yhteisiä, yksi minun ja kaksi miehen. Miehen lapset tapaavat äitiään n. 1-2- kertaa vuodessa.
Välillä ottaa hermoon; en olisi uskonut, kuinka kauan vie jonkinlaisen kiintymyksen rakentaminen myös miehen lapsiin, vaikka minulla on heistä yhtä suuri vastuu kuin normiperheessä biologisella äidillä. Kuinka vaikea toisen lapsia on rakastaa eikä siihen koskaan pysty samalla tavalla kuin biologisten lasten kanssa. Ja kuinka paljon energiaa syö jatkuva vahtiminen, että kohtelee lapsia täsmälleen tasapuolisesti!
Jos jollakin on tarvetta syyllistää niin siitä vaan! Olisi mukava löytää joku kohtalotoveri, sillä muuten tätä tilannetta ei voi kukaan ymmärtää.
Kommentit (17)
Meidän uuseperhetarina menee niin, että ensin miehen lapset olivat viikonloppulapsia, alle kouluikäisiä / kouluiän kynnyksellä tuolloin.
Kun vanhempi tuli varhaisteini-ikään hän muutti meille vakituiseksi lapseksi. Yhteisiä oli kaksi, aivan pieniä tuolloin.
Ihan mahdoton kuvio. Ei onnistunut.
Mutta jos haluat, voidaan jakaa kokemus ja vaihtaa meilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen tuo usein mukanaan edellisen liiton lapset
Nainen tuo usein mukanaan edellisen liiton lapset
Miehen poika 16v. tod.näk. muuttaa meille syksyllä koulun takia. Tavallaan kiva ja pojasta on seuraa ja jopa apuakin, mutta toisaalta iso teini pyörimässä nurkissa. Tuntuu, että yksityisyys menee ja ei voi enää nakuilla saunan jälkeen rauhassa. Outo juttu, toisaalta ihana mahdollisuus näille pienille saada elää edes hetki veljensä kanssa arkea.
Miettiä tarkkaa, ennenkun tollaseen runbaan lähtee. Miten sinä tulit lähteneeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa
Miettiä tarkkaa, ennenkun tollaseen runbaan lähtee. Miten sinä tulit lähteneeksi?
Juuri noin. Itsestäni tiedän valmiiksi, että minusta ei ikinä olisi uusperheeseen. Mulle on oma reviiri, rauha ja tila niin tärkeitä, että en yksinkertaisesti pystyisi menemään kimppaan "vieraiden" ihmisten kanssa.
Jos joskus kävisi niin, että eroan niin en lähtisi uusperhettä rakentamaan mistään hinnasta. Kunnioitan suuresti niitä, jotka siihen pystyvät, minä en pystyisi, sen tiedän jo "etukäteen".
mutta jaan tuntemuksesi täysin. Jos joskus tästä suhteesta eroan, niin en taatusti lähde enää uusperherumbaan. Tai no onhan mullakin yksi oma lapsi, mutta en enää ota miestä, jolla on lapsia. Oikeasti todella raskasta, varsinkin kun mieheni lapset ovat alle kouluikäisiä ja toinen on _hyvin_ huomionhakuinen, kovaääninen ja muutenkin vaativa. Toinen on onneksi rauhallisempi ja muutenkin mukavampi, mutta silti. Omilta lapsilta todellakin sietää enemmän, koska vieraitahan ne miehenkin lapset loppupeleissä ovat, vaikka kuinka ovat jatkuvasti läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samassa tilassa ollaan ja musta olisi tosi kiva kirjoitella kanssasi. voisitko laittaa sähköposti osoitetta tänne?
En osaa auttaa mut kysy mieheltäsi mistä/keneltä hän saa apua kestääkseen SUN lasta joka asuu hänen kanssaan 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti kenellekään. Miettikää naiset kaksi kertaa kun sitoudutte mieheen, jolla on lapsia.
Jos mä en niin hemmetin tosi paljon rakastaisi mun miestäni, niin olisin jo aikaa sitten juossut karkuun tätä tilannetta.
Mä oikeasti olin niin ruusunpunaiset lasit silmillä kun tapasin mieheni ( hän oli eronnut jo vuosia aiemmin ) ja uskoin rakkauden kaikkivoipaisuuteen. Auta armias kun suhteemme vakiintui ja menimme naimisiin, niin rva ex perseenreikä alkoi tosissaan terrorisoimaan meidän arkea ( siihen asti hän uskoi, että vain pintapuolisesti tapailemme toisiamme ).
Ja miehen teinilapset ovat saaneet päähänsä, että ehkä haluaisivat muuttaa meille kun äitinsä on kuulemma tyranni. No onhan se, mutta aluksi luulin, että vain minua ja ex miestään kohtaan.
Hulluksi tässä tulee aaaaargggg
.. en suosittele hyväksymään teinien muuttoa teille. se se vasta rumba onkin, kun toisenlaiseen arkeen tottuneet teinit tulee isin luo asumaan, isin kanssa, - tajuamatta, että sinä oikeasti olet siellä, etkä todellakaan lähde mihinkään- tajuamatta, että arki isin luona on oikeasti erilaista kuin viikonloput ja typeriä sääntöjä on teilläkin.
irtautuminen äidistä voi tapahtua vaikka niin, että käyvät teille useammin tms., mutta ihan omasta kokemuksesta sanon, että älä suostu teinien muuttoon teille, jos jo nyt "mättää" asiat.
Meille tuli miehen teini, vain 1 kpl, ja samantapaimen tyranni-persläpi siellä bioäitinä ja siihen astisena lähivanhempana oli takana.
Pieleen meni. Ei toiminut, ei. Ei, vaikka mitä teki ja miten teki. Teini oli äitinsä kasvattama ja muutti isin luo - ei meille.
oikeasti kenellekään. Miettikää naiset kaksi kertaa kun sitoudutte mieheen, jolla on lapsia. Jos mä en niin hemmetin tosi paljon rakastaisi mun miestäni, niin olisin jo aikaa sitten juossut karkuun tätä tilannetta. Mä oikeasti olin niin ruusunpunaiset lasit silmillä kun tapasin mieheni ( hän oli eronnut jo vuosia aiemmin ) ja uskoin rakkauden kaikkivoipaisuuteen. Auta armias kun suhteemme vakiintui ja menimme naimisiin, niin rva ex perseenreikä alkoi tosissaan terrorisoimaan meidän arkea ( siihen asti hän uskoi, että vain pintapuolisesti tapailemme toisiamme ). Ja miehen teinilapset ovat saaneet päähänsä, että ehkä haluaisivat muuttaa meille kun äitinsä on kuulemma tyranni. No onhan se, mutta aluksi luulin, että vain minua ja ex miestään kohtaan. Hulluksi tässä tulee aaaaargggg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapsi on ihana ja aika usein esim. haen häntä esikoulusta iltapäiväksi meille, vaikka onkin muutoin sillä viikolla äitinsä luona. Minun on ollut aina jotenkin hyvin helppo tykätä tuosta lapsesta ihan valtavan paljon.
Miehen lapsi on ihana ja aika usein esim. haen häntä esikoulusta iltapäiväksi meille, vaikka onkin muutoin sillä viikolla äitinsä luona. Minun on ollut aina jotenkin hyvin helppo tykätä tuosta lapsesta ihan valtavan paljon.
Ihanaa kuulla, että näinkin voi. Tosi hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mentiin, mies oli tavatessamme yh ja lapsi 5v. Nyt nuori täyttää jo 18v ja on oikein mukava poika. Ihan samalla tavalla ne yhteisetkin lapset osaavat saada raivon partaalle, en ole huomannut suurta eroa ;) Ja toisaalta vuosien varrella on tämä perhe tiivistynyt yhteen niin, että minä ainakin haluan olla poikapuoleni elämässä myös hänen aikuistuttuaan. Välillä on ollut hankalaakin, mutta teini-ikä tuskin on helppoa noiden omienkaan kanssa. Itse yrtiän aina miettiä millaisen äitipuolen omille lapsilleni haluaisin, jos heille joskus sellainen syystä tai toisesta tulisi. Tsemppiä!
Tutkimusten mukaan uusperheen rakentaminen kestää 4-7 vuotta. Siis neljä vuotta ihannetapauksessa, kun kaikki loksahtaa kohdalleen.
Kaverini on perheterapeutti. Häneltä olen oppinut, että itse en suostu uusperheilyyn kuin kuolleen ruumiin yli.
ja mukavasti menee vaikka välillä on rankkaakin. Hän tykkää musta ja mä hänestä. Häneen oli helppo rakastua, sillä hän oli pieni taapero ensi kerran tavatessamme. Asuimme myös vuosia kolmestaan ennen yhteisen lapsen syntymää. Tuossa ne nyt peuhaa keskenään.
Lapsella on myös oma äiti jota tapaa joka toinen viikonloppu. Äiti on hänelle kaikkein rakkain ja kaipaa häntä kovasti. Ei oikein ymmärrä miksi ei voi tavata häntä useammin.
paitsi että lapsista on osa jo kouluiässä.
On meitä muitakin. Suosittelen, että käyt esim. osoitteessa blogilista.fi ja etsit blogeja hakusanoilla äitipuoli tai uusperhe. Löytyy sieltä minunkin blogini. :)
Jaksamista toivottelen, ei se helppoa aina ole!