Just tänään harmittaa että olen äiti.

Eikös ne lapset kasva?

Ellei nyt jostain syystä hylkää niitä tai tule sellasita riitaa että lapset eivät halua olla vanhempansa kanssa tekemisissä.

Toisaalta luulen että kyllä ne lapset silti olisivat ajatuksissa.



Itse mietin silloin tällöin samaa kuin sinä ap (vahinkoraskaus, enkä halunnut lapsia koskaan). Mutta sitten kun tuo lapsi on ollut esim. viikon reissussa, tuntuu koti liian hiljaiselta, kukaan ei kipitä vastaan halamaan kun tuun kotiin, eikä kukaan hyppää mun kanssa sängylle ja heiluttele jalkoja ja käsiä ilmassa tai pöljäile muutenkaan.

Vaikka en sellaisesta lapsiperheen arjesta nautikkaan, en silti vaihtaisi mihinkään niitä ihania pieniä hetkiä.