Miksi naista "väsyttää"?

Onko teillä pieniä lapsia?nämä asiat vaikuttavat ainakin naisen elämässä tosi paljon seksuaalisuuteen/halukkuuteen.



Ota huomioon,että me ihmiset olemme yksilöitä myös seksuaalisella tasolla,se mikä toisia kiehtoo,ei toisilla taas aiheuta mitään ylimääräisiä sydämenlyöntejä!

Se, mitä seuraavaksi sanon, ei taatusti ole koko totuus. Se on vain näkökulma.



Olen ollut huomaavinani, että elämäänsä pääosin tyytyväinen nainen ei halua seksiä. Olen keskustellut aiheesta naisten kanssa, ja jotkut ovat olleet samaa mieltä, toiset taas tyrmänneet näkemykseni jyrkästi. johtopäätös: arvelen joidenkin tunnistaneen piirteen itsessään.



Naisen olon tekeminen epävarmaksi tuskin auttaa asia. Eiköhän siitä pikemminkin koidu riitaa. Mutta jotakin voisi olla aika tehdä toisin. Hankkia moottoripyörä, käydä yhdessä risteilyllä, katsoa yhdessä kauhuelokuva, jättää kerrankin vastaamatta puhelimeen, kun anoppi soittaa... mitä tahansa, mikä on yhteistä ja mikä jotenkin korostaa yhteisyyttä.



Sitten on ne naiset, jotka tosiaan eivät halua seksiä. Kutsuttakoon heitä aseksuaaleiksi, frigideiksi tai miksi vain. En pidä sitäkään mahdottomana, että jotkut naiset ihan tietoisesti laskelmoivat, että useinko seksiin pitää suostua, että mies ei jätä. Eiköhän sen miehen käytöksestä saa selvitettyä.



Puhumalla asiat eivät ratkea, moista paskapuhetta ei kannata enää uskoa. Aika monille se nimittäin tarkoittaa, että he saavat tahtonsa läpi, kunhan riittävän kauan perustelevat, tilittävät, selittävät ja inttävät. Sen sijaan avoimesti ja rehellisesti puhumalla voi löytyä tavat, joilla ongelmia voi lähteä korjaamaan - jos siis muutoshalua löytyy. Valitettavaa vain on, että vähemmän halukas ei yleensä koe mitään puutetta eli tarvetta. Muutoshalua ei ehkä löydy. Oma puolisoni on kahdesti äitynyt halukkaaksi, kun totisesti olen alkanut osoittaa harkittuja lähtemisen merkkejä. Kahdesti olen mennyt lankaan, eikä seksiä taaskaan ilmene tälläkään suunnalla. En viitsi uhota. En ole enää lähdössä, elämäni lienee liian mukavaa. Mutta tunnistan alttiuteni: jos parempaa ilmenee näköpiiriin (siis seksiä, arkea, työtä, yhteistä harrastamista jne....), kynnys voi olla matalampi kuin vaimoni luulee.



Tiedosta, että halujen huomattava epätasapaino on taakka suhteelle, vaikka tilapäisiä muutoksia kuinka yrittäisi huomioida. Sano se puolisollekin, mutta yritä sanoa se asiallisesti ja etenkin uhkailematta. Jos itse pidät pettämistä hyvin pahana asiana, vältä tietoisesti esimerkiksi työmatkoja, joiden aikana nautitaan (puoli-)vieraassa seurassa alkoholia. Poikkeava tilanne, alkoholi ja riittävä etäisyys kotiin ovat melkoisen houkuttelevia asioita. Toisaalta, jos et koe huonoa omatuntoa, tykyviikonloppu Katinkullassa voisi olla... no, mene ja tiedä!



Karu juttu. Pettäminen on tuomittavaa ja siitä pauhataan paljon, eikä tietääkseni suotta. Moni työntää päänsä moraalisen oikeassaolon pensaaseen: "Minua ei petetä kuin kerran." Erinäisiä ihmisiä petetään useammin kuin kerran, koska he uskovat vilpittömästi ja vakaasti, että heidän ehdoillaan toteutuvasta seksielämästä tai seksin vähyydestä ei saa seurata parisuhteelle mitään pahaa. He lienevät varmoja myös siitä, että kaikki jotka eivät suostu heidän vaatimuksiinsa, ovat huonoja. Ehkä elämä heidäktin kouluttaa.



Lähtökohta lienee, että ensin katsotaan hyvä tovi rauhassa ja yritetään keskustella rauhassa ja syyttelemättä. Puhutaan omista tuntemuksista ja odotuksista. Jos se ei auta, käynti parisuhdeneuvonnassa lienee hintansa arvoista. Jos puolisossa ei ala mitään ymmärrystä käytännön tasolla ilmetä, halukkaampi on mielestäni oikeutettu kysymään haluttomammalta, että kuinka ylimääräiset halut tulisi käsitellä tai purkaa. Jos siihenkään ei saa tolkun vastausta tai jos se ei herätä mitään huomiointia, ei mielestäni ole enää tilivelvollinen. Ja minä en tuomitse niitä, jotka pettävät ensin ja eroavat sitten - kunhan ei lähde hölmöilemään heppoisin perustein.