Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde kestää sanallisesti hirvittävistä riidoista huolimatta?
21.11.2005 |
Minulla ja miehelläni on normaalisti hyvä suhde, arki sujuu ja romantiikkaa riittää. Riidellessämme - jota tapahtuu muutaman päivän tai muutaman viikon välein - sanomme kuitenkin aina toisillemme aivan kauheita asioita. Pyydämme anteeksi jälkeenpäin ja saatamme selitellä, miksi sanoin niin, mutten tarkoittanut sitä jne. Fyysistä satuttaminen ei ole. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Voiko suhde kestää, voiko sanasodista päästä eroon, vai nakertaako riitely ajan mittaan koko suhteen perustan? Yhdessäoloa takana viisi vuotta, yksi lapsi. (Osaamme jo tähän mennessä hoitaa riitamme niin, ettei lapsen tarvitse niitä kuunnella.)
Kommentit (5)
Joissakin tapauksissa puoliso ei tarkoita sitä, mitä sanoo riidellessään. Silloin oppii ottamaan asian tyyliin " ai, tuli riideltyä" ja silloin voi unohtaa koko riidan.
Joskus taas voi harjoitella toista tekniikkaa riitelemiseen. Esimerkiksi kuvittelemalla etukäteen, miten muuten voisi riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama tilanne. Ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta. Viimeksi eilen illalla oli niin kauhea sota, että oksat pois. Olin jo pakannut kassinikin lähteäkseni, mutta tässä sitä vieläkin ollaan.
Meillä siis myös sanotaan kamalia asioita, eivätkä lapsetkaan aina säästy niitä kuulemasta :(, sillä minä ainakin suuttuessani käännän nupit kaakkoon välittomästi.
Ja näin ollen " kerjään verta nenästäni" ts. haastan sanasotaan kumppaniani. Ja hänkin on monesti yllättävän valmis. Eli väittelyn tarvetta löytyy meistä molemmista.
Alkuvuodet kamppailtiin tosi usein, mutta nyt pidemmän päälle tahti on rauhoittunut, sävy tosin säilyy. Ja minä ainakin olen tyytyväinen tilanteeseen näin.
toimintamalli ole.. Kyllä ne sanat satuttavat ja saattavat toiselle jäädä kaivertamaan mieltä. Joskus kuppi voi tulla täyteen yhdestä pisarasta ja sitten on isompi homma taas korjata menneitä ja rakentaa uutta.
Meillä mies on enemmänkin se, kenen suusta tulee todellakin ihan kaikkea. itse olen pidättyväisempi ja siten myös loukkaannun enemmän ja herkemmin, kun sanotaan ilkeitä... eikä minun päähän oikein myöskään mahdu ajatus, ettei tarkoitetakaan mitään..
Olen itsekin oppinut annattamaan enemmän ja nyt taas tilanne on rauhoittunut molemmin puolin. Tärkeintä varmaan on sopia ja yrittää oppia tuntemaan toinen
ja ero tuli. Jälkeenpäin ajatellen olin aivan kauhea suustani. En pidätellyt siis yhtään ja haukuin silloisen kumppanini maan rakoon.
Siitä on otettu kuitenkin onkeen ja nykyisessä suhteessani puren kieltäni aina kun tekee mieli sanoa jotain pahaa. Lähden pois huoneesta, hengähdän vähän ja palaan sitten rauhoittuneena selvittämään asiat. Tämä toimii ja molemminpuolinen kunnioitus on säilynyt eikä rakkaus ole kärsinyt.
Todella suosittelen välttämään kaikenlaista mollaamista. Se ei lopulta ole millekään suhteelle hyväksi.