Iholla ohjelma paljastaa äityiden todellisen luonteen.
Lapsia haukutaan ärsyttäviksi pennuiksi uhataan vetää tukasta jne. että ihan turha täälläkään väittää olevansa muunlainen äiti joka aina puhuu rauhallisella äänellä eikä ikinä kilahda mistään. Plaaplaa...kyllä se totuus tuo mikä ruudustakin näkyy.
Kommentit (12)
Ei tietenkään näiden monien täydellisten av-mammojen, jotka tulee kohta huutamaan, että heillä ei riidellä ikinä ja jos riidellään niin keskustellaan sivistyneesti keittiön pöydän ympärillä asian halki.
Tai että ikinä oma lapsi ei ärsytä. Ei ikinä. Tai että jos murrosikäinen käyttäytyy huonodyi, niin vika on automaattisesti kasvatuksessa eikä siinä, että murrosikäisen homma on käyttäytyä huonosti ja kapinoida.
Tosin reaalielämässä en näin täydellisiin äiteihin ole törmännyt. Omassa tuttavapiirissä kukaan ei ole noussut yli-ihmiseksi vaikka lapsia on saanutkin. Mutta tällä palstalla niitä tuntuu pesivän aika paljon. Siis niitä yli-ihmisiä äiteinä :)
Itse en ole ikinä riidellyt lapsieni kanssa. Joskus on keskusteltu vähän kiivaammin mutta olen tehnyt 22-vuotiaan päätöksen, etten riitele. Äänen korottaminen on meidän kodissa kielletty, suosittelen muillekin.
Itse en ole ikinä riidellyt lapsieni kanssa. Joskus on keskusteltu vähän kiivaammin mutta olen tehnyt 22-vuotiaan päätöksen, etten riitele. Äänen korottaminen on meidän kodissa kielletty, suosittelen muillekin.
mulla ei mene hermot"
mutta mulla onkin vain yksi kiltti tyttölapsi.
Joka vain välillä on vaikea ja silloinki auttaa jos uhkaan jäähyllä :D en ole joutunut laittamaan varmaan vuoteen jäähylle kun menee perille jo varoituksesta !
MIksi riitelette tai edes kiistelette lasten kanssa? Tuleeko teistä onnellisempia sen vuoksi? Tuleeko lapsista? MIkä elämässä paranee, kun on riidellyt lapsen kanssa?
Itse vain totean kylmästi lapsille, että voitte karata kotoa jos ei kiinnosta.
MIksi riitelette tai edes kiistelette lasten kanssa? Tuleeko teistä onnellisempia sen vuoksi? Tuleeko lapsista? MIkä elämässä paranee, kun on riidellyt lapsen kanssa?
Itse vain totean kylmästi lapsille, että voitte karata kotoa jos ei kiinnosta.
Mut mitäs kun se lapsi sitten lähteekin? Ja ei ole vielä edes kouluikäinen? Joo o...
Ei tietenkään näiden monien täydellisten av-mammojen, jotka tulee kohta huutamaan, että heillä ei riidellä ikinä
Mä en huuda. Mä en mene lasten riitoihin mukaan. En huuda myöskään miehelleni.
Huutaminen on ollut aina minusta todella naurettavaa ja täysin hyödytöntä. Sillä ei mene mikään asia perille. Huutavat ihmiset eivät ikinä saa mitään asiaa ratkaistua.
naapuritkin tekevän (huomaan, kun kesällä pihalla ollaan). Eikö riitely ole normaalia? Turhautunut huutaminen on tietysti tyhmää, mutta enpä muutenkaan ole yli-ihminen.
Eikö riitely ole normaalia?
Ja joissain kodeissa huutaminenkin on normaalia. Meillä ei. Me ei kumpikaan miehen kanssa haluta huutaa, ja ollaan sovittu että huutamalla ei meillä asioista riidellä. Erimielisyyksiä tietysti on joskus, mutta ei huutamista. On todellakin olemassa koteja missä ei huudeta, eikä se tarkoita sitä etteikö riideltäisi tai näytettäisi tunteita. Sen voi tehdä ilman huutoa.
Eikö riitely ole normaalia?
Ja joissain kodeissa huutaminenkin on normaalia. Meillä ei. Me ei kumpikaan miehen kanssa haluta huutaa, ja ollaan sovittu että huutamalla ei meillä asioista riidellä. Erimielisyyksiä tietysti on joskus, mutta ei huutamista. On todellakin olemassa koteja missä ei huudeta, eikä se tarkoita sitä etteikö riideltäisi tai näytettäisi tunteita. Sen voi tehdä ilman huutoa.
mutta minusta huutaminen riidellessä ei ole yhtään sen epänormaalimpaa kuin riitely huutamatta. Minusta on kummallista kun Suomessa riitelykin pitää olla hillittyä, hallittua ja ennenkaikkea hiljaista. Se on sitä sallittua riitelyä.
Mutta kun kaikkien temperamenttiin se ei sovellu. On tietenkin eri asia jos aina huutaa niin että kitapurjeet näkyy, mutta jos joskus tunteet kuumenee, niin minusta on ihan yhtä normaalia se, että silloin päästellään höyryjä vähän kovaäänisemmin.
Minulla oli maailman viilipyttymäisin äiti. Ja se jos mikä ärsytti teininä. Semmonen helvetillinen lapamatomainen hyssyttely joka asiaan. Isän kanssa otin yhteen äänekkäästikin ja se oli minusta paljon jotenkin ns. reilumpaa. Tunteet tuotiin ilmi ja pam, se oli sitten siinä. Mutta se äidin kanssa hillitysti jaakaaminen ja jaarittelu. Voi kettu että se otti päähän. Senpä takia entistään provosoin äitiäni huutamalla. Eli meillä tuo huudoton malliesimerkki kyllä lisäsi teininä huutoa.
varsinaisesti huutamalla huudeta. Puhutaan vain vähän kovaäänisemmin jos tunteet kuumenee. Mutta kunnon huutamista, toisten loukkaamista ym. ei hyväksytä. Ääni saa kyllä koveta, tunteet saa näyttää ja purkaa "patoumat ulos" :) Kukin taplaa tyylillään :)
Ja vielä melkonen draama queen :D