Miten ratkaista tilanne kun puolisoa ei seksi kiinnosta?

pitäisi ratkaista? Seksi ei ole ihmisoikeus, sitä ei ole mikään pakko aviossakaan haluta ja itse olet puolisosi valinnut. Ei hänen tarvitse olla sellainen kuin sinä haluat, mutta sinun tulee hyväksyä se, millainen hän on, mikäli meinaatte yhdessä olla.

Itse olen samassa tilanteessa ja olen pohtinut myös että mitä tehdä.Kieltämättä käy välillä mielessä että etsisi ns. Vakipanon. T. Nainen

selvää miksi nainen ei halua? Kyllähän nuo halut pitäisi naisellekin palata?



Harmillinen tilanne. Yrittäisin kuitenkin vielä sen vaimon kanssa selvittää tilannetta. Onhan tuollainen kuiva kausi tuskastuttava, mutta jos se menee ohi...

ennen lapsia? Onko vaimosi tyytyväinen haluttomuuteensa vai nakertaako se häntäkin? Oletteko oikeasti ottanut aikaa parisuhteellenne? Ja oletteko pysähtyneet puhumaan seksin vähyydestä?

Eikä hän ole sinut muutoksen kanssa. Häpeää kroppaansa, jos kokee ettei ole riittävän viehättävä sinulle.



Ehkä sinun pitää nähdä vähän vaivaa ja "kesyttää" naisesi uudestaan. Kehua häntä ja pitää hyvänä ihan ilman seksitarkoitusta, tai vähän hemmotella kun teillä on aikaa kahden. Ehkä hän tarvitsee vain aikaa ja (verbaalista) hyväksyntää sinulta.

keskustelemalla. Sinun pitää ääneen tehdä selväksi,että miten paljon asia sinua painaa,siis ihan sanoilla kertoa tämä vaimollesi just niinkuinn tässä.



Sitten tuohon että miksi ei halua,niin sitä on vaikea ulkopuolisen tietää, mutta itselläni kävi niin että tulin epävarmaksi kehostani, en synnytysten jälkeen vaan muuten.Siitä tuli minulle vaiva ja kierre, en osannut keskittyä seksiin kun ajattelin että haittaako tuo ja tuo makkara tai rinnat(kun ne hävisivät laihdutuksen jälkee) tai pillunkarvat tms.Sitten aloin välttelemään seksiä.Sitten huomasin että vaikka haluttaakin,niin en vain osaa ryhtyä.Jossain luki että kun nainen tarpeeksi usein toistaa sitä "luonnonkutsun" huomiottajattämistä,eli jatkuvasti torppaa omat halunsa,eikä harrasta seksiä, niin lopulta käy niin että nainen ei edes ymmärrä haluavansa seksiä eikä tunnista tarvetta vaikka se jossain olisikin, hän menee ikäänkuin standby-asentoon eikä tajua tulla sieltä pois. Ja näin käy kuulemma yllättävän monelle.



Lisäksi se että on harvakseltaan seksiä voi olla sitten taas kynnys alkaa harrastamaan sitä.Se on ihan sama asia kuin joku harrastuskin tai työ- jos olet ollut kauan poissa niin on vaikeaa aloittaa sitä uudelleen, sitä pitää pikkuhiljaa harjoittaa ja pienillä askelilla.Aloittaa ihan lähellä olo harjoituksilla.

Muistaakseni tuolla PERHE-foorumilla oli siitä juttua.



Itsellä lähti käyntiin kun huomasin nämä faktat ja ymmärsin ne,eli täytyisi vastata luonnon kutsuun säännöllisesti ettei se luule että ollaan miehettömiä...



tsemppiä sulle ja ihanaa kun olet jaksanut kaikesta huolimatta olla uskollinen.Takaan ja vannon että jos kävisit vieraissa ja vaimo saisi tietää niin se olisi loppu,vaikka hän on joskus sanonutkin että käy- niin ei tod sitä tarkoita.Jos näistä neuvoista mitä täältä saat ei apua,niin koita houkutella kumppanisi seksuaaliterapeutille.Jos ei lähde tai ole valmis mihinkään niin sitten vain ilmoitat että tämä oli tässä.



T Konkari

se haluton osapuoli (nainen). Asiaan on saatu parannusta seuraavilla keinoilla:

- minä ymmärsin, miten tärkeä asia seksi miehelle on ja HALUSIN itse haluta enemmän

- ymmärsin myös sen, miten pahalta torjuminen tuntuu

- sain kerrottua miehelle, millä tavalla minua ei ainakaan kannata lähestyä, jos tahtoo seksiä (mies teki aloitteen aina väärin, joka varmaankin johtui siitä, että jo etukäteen varautui torjumiseen typerällä huumorilla)

- yritin kertoa myös miten kannattaa lähestyä (näistä asioista puhuminen ei ole minulle ihan helppoa), ja että läheisyttä ja halailua pitää yrittää harjoittaa myös silloin, kun ei ole tarkoitus jatkaa seksiin saakka (en itsekään ole innokas halailija, mutta halaaminen on kuitenkin tärkeää)



Jos näistä asioista on vaikea puhua, niin kannattaa vaikka kirjoittaa kirje (meillä keskustelu alkoi näin, ja kirjeen kirjoitimme asiantunijan "käskystä", olemme käsitelleet parisuhdeasioita jonkun verran ammattilaisen kanssa).



Seksiä on nykyään 2-6 kertaa kuussa, mies tahtoisi enemmän, ja minä yritän vielä kehittyä tässä asiassa. Totuus kuitenkin on, että en ikinä ole ollut erityisen innostunut seksistä ja voisin hyvin elää täysin ilman sitäkin. Mutta onhan se ihan kivaa, jos vaan pääsee oikeaan fiilikseen jne.

Kiitos hyvistä vastauksista ja ymmärryksestä!



- ap

Takana kohta 14 yhteistä vuotta, viisi lasta, joista nuorin 3-vuotias. Suhteemme elää aivan uskomatonta kukoistuskautta seksirintamalla. Molemmilla on halu tuottaa toiselle tyydytystä ja mukavia hetkiä. Keksimme uusia juttuja seksiin ja kilpailemme melkein siinä, kumpi keksii ihanempia tapoja tuottaa toiselle mielihyvää.



Seksi on tahdon asia. Ja itse uskon vahvasti siihen, että se on komen tärkeimmän asian joukossa toimivassa parisuhteessa. Puutteessa eläminen on hitaasti syövä ruoste, joka tukahduttaa parhaimmankin suhteen. Haluttomuuteen on haettava apua, ja ongelma on tiedostettava, ennen kuin apua hakee. On haluttava tehdä jotain asian eteen.



Haluan siis luoda toivoa, että näinkin monen yhteisen vuoden ja useamman lapsen jälkeen puoliso voi saada sukat pyörimään jaloissa vinhaan tahtiin! :) Rakkauskin vain kasvaa toista kohtaan, kun saa ja saa itse antaa. Seksi ja toimiva seksielämä on pitkän liiton voimavara.



Meillä seksiä on 5-10 kertaa viikossa. Sille järjestyy aikaa, minkä kokee tärkeäksi. Ja ei meilläkään ole aina ollut näin. Raskaus-ja pikkuvauva-ajat ovat luonnollisesti olleet hiljaisempia aikoja seksirintamalla, mutta tärkeintä on, ettei kipinä ole sammunut kuivempinakaan kausina. On kannattanut pysyä yhdessä! Nyt lapsiluku on täynnä, olemme vielä suht nuoria ja seksielämä aina vain paranee. Olen kai hyvin onnellinen nainen. :)



t. nainen 33v.

pitäisi ratkaista? Seksi ei ole ihmisoikeus, sitä ei ole mikään pakko aviossakaan haluta ja itse olet puolisosi valinnut. Ei hänen tarvitse olla sellainen kuin sinä haluat, mutta sinun tulee hyväksyä se, millainen hän on, mikäli meinaatte yhdessä olla.

Eli pitäisi hyväksyä se että on "parisuhteessa" kuten munkki tai nunna ilman fyysistä puolta? Kantaa rahaa kotiin, hoitaa lapset ja huushollin, antaa puolison "toteuttaa" itseään ja tukee ja ymmärtää joka tilanteessa, samalla tukahduttaa omat halunsa ja toiveensa??

Ei parisuhde ole pakko - sitten kannattaa tosiaan elää yksin jos noin ajattelee!! Itse ajattelen joka päivä millä voisin ilahduttaa puolisoani niin käytännön tasolla kuin seksuaalisestikin. Mutta minulla onkin kotona onnellinen ja tyytyväinen mies;D

16v hellyyttä ja rakkautta:)

Tämä on vaikea kysymys. Itse olen se haluton osapuoli ja mies melkein jatkuvasti asiasta pahalla päällä. Mutta se vonkaaminen ja lähentely... Se saa niskakarvani pystyyn. Olisin oikeasti onnellinen jos minun ei tarvitsisi enää koskaan harrastaa seksiä, en kaipaa sitä yhtään, en kenenkään kanssa. En katso muitakaan miehiä sillä silmällä. Suhteen alkuvuosina seksi oli kivaa ja itsekin sitä halusin. Nyt lasten tulon jälkeen haluan vain olla yksin kun siihen on mahdollisuus. Haluan olla hiljaa, yksin, puuhailla omiani enkä käyttää vähäistä vapaa-aikaani toisen tarpeiden tyydyttämiseen. Eikö siinä ole tarpeeksi että tyydytän lasten tarpeita melkein koko päivän ja välillä öisinkin sairasteluiden ym. kohdatessa? Eroaisin jos en tietäisi että lasten huoltajuusasioissa tulee riitaa ja minulla ei olisi työtäni tällä paikkakunnalla, jonne en siis eron sattuessa enää haluaisi jäädä.

Tämä on vaikea kysymys. Itse olen se haluton osapuoli ja mies melkein jatkuvasti asiasta pahalla päällä. Mutta se vonkaaminen ja lähentely... Se saa niskakarvani pystyyn. Olisin oikeasti onnellinen jos minun ei tarvitsisi enää koskaan harrastaa seksiä, en kaipaa sitä yhtään, en kenenkään kanssa. En katso muitakaan miehiä sillä silmällä. Suhteen alkuvuosina seksi oli kivaa ja itsekin sitä halusin. Nyt lasten tulon jälkeen haluan vain olla yksin kun siihen on mahdollisuus. Haluan olla hiljaa, yksin, puuhailla omiani enkä käyttää vähäistä vapaa-aikaani toisen tarpeiden tyydyttämiseen. Eikö siinä ole tarpeeksi että tyydytän lasten tarpeita melkein koko päivän ja välillä öisinkin sairasteluiden ym. kohdatessa? Eroaisin jos en tietäisi että lasten huoltajuusasioissa tulee riitaa ja minulla ei olisi työtäni tällä paikkakunnalla, jonne en siis eron sattuessa enää haluaisi jäädä.

Tuommoiset paskat nostaa minun niskakarvani pystyyn.

Minkä helvetin takia nämä pihtariämmät eivät voi pysytellä yksikseen. Minkä takia pitää alkuun teeskennellä normaalia ja tuppautua pilaamaan toisten elämä.

Ja myöskin säälittää.



Itse olin ns. pääsuhteessani hiukan samassa asemassa. Oltiin aika nuoria kun aloitettiin seurustelu, ja alkuvuosina seksiä harrastettiin normaalisti, siis aika usein ja antaumuksella. Sitten se puoli suhteesta hiipui, mutta ystävyys ja välittäminen korostuivat. Kummaltakin tuntui katoavan seksihalut viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyi. Yli vuoteen ei harrastettu seksiä ollenkaan.



No sittenhän mies meni vieraisiin ja alkoi suhteemme joutsenlaulu. Erohan siitä tuli. Lopussa minullakin oli jo seksihaluja, mutta mies ei halunnut antaa seksiä enää minulle... No, erosimme suht sovussa uskottomuudesta huolimatta. Jossain vaiheessa eron jälkeen mies sanoi minulle, että kun seksiä ei kanssani ollut tarpeeksi. Itse en ollut tajunnut sitä asiaa ollenkaan!!! Siis että p---ua ei ollut saanut tarpeeksi edes ennen lapsen syntymää.



Eron jälkeen olemme pysyneet edelleen ystävinä ja välitämme toisistamme ja toistemme mielipiteistä syvästi. Erosta on aikaa kohta 9 vuotta.



Näinä vuosina minulla on ollut vaihtelevasti miehiä. Pari yhden illan juttua, joku muutaman viikon kestänyt suhde, pari pitempääkin suhdetta. Välillä on ollut pitkäkin tauko suhteissa, siis jopa kaksikin vuotta olen ollut yhteen menoon ilman kumppania (ja ilman seksiä).



Nyt olen ihanassa suhteessa. Olenkin löytänyt mahtavan seksuaalisuuden itsestäni! Rakastan, siis kerrassaan rakastan seksiä. Saan orgasmini pitkinä ja hartaina, jopa kymmenen peräkkäisen orgasmin sarjan tai useita minuutteja kestävän yhtenäisen orgasmin. Haluan seksiä aina ja kaikkialla, olen joutunut käymään jopa vessassa pikapanolla useita kertoja. Seksiä harrastetaan saunassa, autossa, sängyssä, sohvalla, keittiön pöytää vasten, lattialla, ihan missä vaan.



Te, jotka kuvittelette, ettette halua seksiä, menetätte hirveän tärkeän osan elämästä. En osaa sanoa, onko teillä sitten väärä kumppani. Vai onko niin, että nuorena pienten lasten äitinä/isänä prioriteetit on toiset. Itse olen nyt yli nelikymppinen. Luulen kyllä, että olisin löytänyt tämän seksuaalisuuden exänkin kanssa. Olihan meillä sentään joskus erittäin hyvin toimiva seksielämä, ja seksi hänen kanssaan oli sekin joka kerta orgasmin tuottavaa.



Te, jotka ette halua seksiä. Onko elämänne muuten kunnossa? Sillä seksihalujen puute voi olla oire masennuksesta.



Toivon jokaiselle nautinnollisia hetkiä ja sitä, että löydätte tien puolisonne luokse myös seksuaalisessa mielessä.



P.S. En usko aseksuaalisuuteen, mutta uskon pidäteltyyn homouteen/lesbouteen.

En tajua niitä naisia (tai miehiä) jotka pihtaa. En tajua, en en en en!!!



Kertokaapa pihtaajat minulle, onko teillä pihtaamisessa kyse jostain valtaleikistä? Vai miksi pihtaatte?



Sillä kyllä se on niin, että kun toista rakastaa aidosti ja lämpimästi, hänelle haluaa tehdä hyvän mielen ja ilahduttaa. Myös seksuaalisesti.



En tiedä mitään parempaa kuin antautua miehelleni. Joskus on kiva vähän kiusoitella, että nooooh, katellaan, mutta mieskin nauttii siitä kun tietää että seksiä tulee olemaan kumminkin ihan niin paljon ja ihan missä asennossa tahansa sattuu haluamaan.

Kertokaapa pihtaajat minulle, onko teillä pihtaamisessa kyse jostain valtaleikistä? Vai miksi pihtaatte?

mixei pihtaajat vastaa?

ja taas lapset heräävät ennen minua. En vain jaksa enempää.

En tiennytkään että seksiä voi harrastaa vain lasten nukkuessa. Joku uusi sääntö varmaan, jota ei mulle ole kerrottu.

Olemme kolmevitonen pariskunta. On kaksi lasta, omakotitalo, kaksi autoa ja kissaa (tämä ei sitten ollut vitsi). Lasten syntymisen jälkeen seksielämä alkoi hiljentyä siitä ymmärrettävästä syystä, että emme ehtineet emmekä jaksaneet sitä harrastaa, arjen pyörittäminen vei kaikki voimat ja illalla halusimme kumpikin hengähtää ja olla omassa rauhassa kun siihen viimein oli tilaisuus.

Nyt lapset alkavat olla helpompia ja vaativat vähemmän apua ja perään katsomista. Energiaa ja aikaa on paremmin, mutta seksielämämme vain kuihtuu kuihtumistaan. Minä (mies) haluaisin kovasti seksiä, mutta puolisoani se ei kiinnosta.

Hän ei osaa edes sanoa miksi se ei kiinnosta.

Minua tilanne häiritsee jo pahasti, viikkojen ja joskus kuukausien tauot seksielämässä tekevät minut hulluksi. Katselen jatkuvasti muita naisia sillä silmällä ja haaveilen seksistä. Sanottakoon vielä sekin, että teen kotitöitä, hoidan lapsia ja kohtelen vaimoani hyvin ja kunnioituksella, siitä ei ainakaan ole kiinni. Olen siisti ja miehekäs mies, kerään katseita naisilta päivittäin, joten tuskin seksittömyys minusta johtuu.

Miten tällaisen tilanteen voi järkevästi ratkaista? Minusta seksielämä kuuluu avioliittoon ja puolisoilla on siihen myös oikeus jos ei ole sairautta tms. joka sen estäisi. Ymmärrän johonkin rajaan asti sen, että seksi ei kiinnosta, mutta tällainen lähes totaalikieltäytyminen hajottaa pahasti. Joskus puolisoni on leikillään kehottanut hankkimaan rakastajan, käymään maksullisissa tms., mutta luulenpa että tämä ei ole kenellekään hyvä ratkaisu.

Miten olette tällaisia tilanteita ratkoneet? Onko muita vaihtoehtoja kuin a)kestää ja sietää, b)alkaa käydä vieraissa tai c) erota ja etsiä uusi kumppani?

ja jos sitä kautta löydät kumppanin, jonka kanssa voisi jatkaa yhteiseloa muutenkin, niin sitten jätät vaimosi. ei kenenkään tarvitse olla ilman seksiä vasten tahtoaan. ei edes avioliitossa.

Kun koko päivän vastaa lasten tarpeisiin, ei vaan enää jaksa kiinnostaa. Jos on vielä parisuhteessa jäänyt jotain hampaankoloon, ei haluta. Kun mies seksinpuutteessa murjottaa ja on äreä, ei himot kyllä hyrrää.

Kun koko päivän vastaa lasten tarpeisiin, ei vaan enää jaksa kiinnostaa. Jos on vielä parisuhteessa jäänyt jotain hampaankoloon, ei haluta. Kun mies seksinpuutteessa murjottaa ja on äreä, ei himot kyllä hyrrää.