-TAMMIKUISET MAANATAINA-

Uusi viikko taas aluillaan ja taas päivän lähempänä h-hetkeä.

Itselläni tänään tasan 31 viikkoa.. niin se aika kuuluu. Töihin soitin just että lääkäriin olen menossa ja nyt toivon ettei töihin tarvitsis enää mennäkään.. Selkään sattuu kun vauva masussa on jotenkin oudosti poikittain/perätilassa.. sais jo alkaa kääntymään. Nykyään myös noi yöt on todella katkonaisia ja aamulla tahtos vaan jäädä sängyn pohjalle makaamaan.. No onneksi viimeistään ens viikolla työt loppuu, jollei se lääkäri sitä lomaa anna.. taidan viel hetkeks mennä lepäilee kun lekuri on vasta yhen aikoihin.. voikaahan paksusti :)

susku 31!

Joo huomenta vaan.

Ei oo hääviä tää ihmisen elo!



Vauva voi kaikesta melskaamisesta päätellen ihan yhtä hyvin, ku ennenki, mutta oma olotila tuntuu vaan huononevan. Tuon paiseen takia nimittäin. Mä vähän luulen, että nyt on liian tehoton kuuri päällä, sattuu vieläki ihan p**keleesti, mä en pysty kunnolla istumaan, saati selälläni makaamaan ja joka liike tuntuu tosi inhottavalle. En jaksais lähtee minnekkää, mutta ku ei oo enää ainuttakaa Panadolia kaapis, yritän silti odottaa huomiseen, kuuri olis ny puoles välis, toivon, että se alkaa puremaan, mut yleensä se kai auttaa jo paris päiväs. Voi helkkarin helkkaari, kaikennäköstä vaivaa sitä ihmiselle pukkaa. Onko kellään kokemusta vastaavasta!?



Ja sitte, ku en pysty juuri mitää tekemää, niin tunnen itteni niin kovin hyödyttömäksi ja huonoks ihmiseks.... Voi elämän kevät, mikä valitus!



Mutta voikaahan muut paremmin, toivoo

Hemppa, huomenna 31 kasassa!



Ps. Ja kaiken lisäks pukkaa flunssa päälle, seki ehkä vähentää tuon antibiootin tehoo...

Olipahan yö!!! Supistukset alkoivat kello;1.Ja jatkuivat säännöllisinä tuonne puol 7;asti.Soitin yöllä synnärille sanoivat et juo vetta 1 litra ja hörpi sit pikkuhiljaa lisää..Makoile ja ota rennosti.Oli vähän hankala ottaa rennosti kun supistuksissa oli sen verta potkua et ei voinut makoilla.Rupesin siinä pikkuhiljaa laittaan sairaalakassia valmiiksi ja miettimään minne veis tytön hoitoon.Luin kirjaa ja söin voileipiä..kokoajan 5min välein tuli supistukset.Mieskin oli siinä höröllään josko lähdetään menemään sairaalaan.sit puol7 kömmin sänkyyn ja ihme kyllä nukahdin tohon 8 asti kunnes kello soi et tyttöä pitää alkaa herätteleen kouluun.Soitin het neuvolaan,sain ajan 10;neksi neuvolalääkärille..saa nähdä mitä sanoo..tulee varmaan lähtö Oys;siin.Niin nyt siis supistukset vähän helpottaneet..masu kyllä on pinkeenä,mut säännöllisyys on suppareista kadonnut.Nyt kyllä jännittää lähtä näyttään paikat.Hitto jos pitää lähtä sairaalaan vaan eikait se auta,vauvan parastahan sitä pitää aatella.Tytöllä on la synttärit ,nyt se huolehtii et osaakohan Iskä leipoa hänelle kakun ;) Doo...kuulostellaan..lähden nyt raapiin auton ja menen tohtori-tädin luo.Tulen sit kertomaan kuulumiset.



lettis73 33+3

Kaikenlaista vaivaa tosiaan tuntuu jo meillä tammikuisilla olevan. Mutta hei, onhan meillä jo viikkojakin upeasti kasassa:))) Katselin tuossa, että joku huhuili jo elokuisia pinoon-kääk! Ei vaan, aivan ihana ajatus, että kohta vauva syntyy:`)) Mulla on tosiaan ollut riesana supitukset ja peräpukamat-yöks:( Pelottaa, että miten pahaksi ne äityvät sitten synnytyksessä...Neuvolantäti kauniisti sanoi, että kyllähän ne vaan pahenevat. No niinpä tietysti!!!



Sokerit pysyvät suht hyvinä ja muutenkin olo kohtuullinen jos ei lasketa pukamia ja supistuksia ja ja ja...heh! Kovasti vaan jo haluaisi nyytin syliin.



[color=deeppink]Onko muilla jo sovittuna synnytystapa-arviota?[/color]

Mulla on se 27.12 ja vähän on semmoinen fiilis, että sen jälkeen voidaan sitten jo synnytellä jos tämäkin vauva on yhtä iso kuin edelliset. Mulla siis tuo arvio sen takia kun on diabetes ja aiemmat lapset olleet viikkoihin nähden niin isoja(kuopus 37+2, 3950g)



Talvikki 32+0

Tänä aamuna tajusin, että enää yksi maanantai ennen äitiyslomaa, koska pidän vapaapäivän itsenäisyyspäivää edeltävänä maanantaina, uskomatonta! Jotenkin nää maanantait on aina karuimpia päiviä, esikko 1v 7kk on muuten aamuvirkku, mutta maanantaisin häntä joutuu herättelemään oikein kunnolla.



(.) Ei mitään uusia kuulu, masukas touhuaa kovasti yksiössään etenkin iltaisin. Kivuttomia suppareita ts. mahan kovettumisia on jonkin verran, mutta muuten olo on viime aikoina ollut itse asiassa tosi hyvä! Alkais nyt vaan se äitiysloma, niin ehtis laitella niitä vauvan kamoja paikoilleen. Pyykkäystä olisi tiedossa, täytyy varmaankin pyöräyttää kaikki esikoisenkin vanhat vauvanvaatteet, vaikka puhtaana olen ne pois pakannutkin. Eilen niitä haistelin ja ovat vähän tunkkaisia. Tuota pyykkiä riittää kyllä muutenkin, joten tuskin ennen äitiyslomaa alan tuohon hommaan.



Mies lähtee tänään pariksi päiväksi Saksaan, menee sinne jouluostoksille kun Ryanairilla oli taas joku halpislentokampanja. Ollaan siis esikon kanssa keskiviikkoiltaan asti kaksin, mutta eiköhän me pärjätä. Mies kun on muutenkin usein iltaisin töissä niin tuo kahdestaan oleminen on meille aika tuttua. Täytyy vaan tänään kuskata hänet ja kaverinsa lentokentälle ja sitten taas keskiviikkona hakea sieltä. Tässä vaiheessa uskallan hänet vielä päästää, h-hetkeen kun on vielä riittävästi aikaa.



Eipä tänne ihmeempiä, jaksamisia kaikille " vaivaisille" !

Suffis rv 31+6

Kylläpäs tosiaan tammikuisilla meinaa vähän vastustaa =/



Lettis - toivottavasti vauva malttaisi vielä muutaman viikon pysyä masussa!! Tulehan tosiaan laittamaan kuulumisia kun lääkäristä kotiudut!!

Itsellä oli kanssa silloin muutama viikko takaperin ihan kunnon kipeitä supistuksia, eivät tosin kestäneet kun pari tuntia yössä, mutta tulivat 1-2min välein. Nyt ovat pysyneet poissa.. nuo säännölliset siis..



Talvikki

- täällä samoja vaivoja =/ noita ällöjä pukamia. Ilmestyivät yhtäkkiä joskus 24 vkon paikkeilla. TOIVOTTAVASTI häipyvät raskauden jälkeen!! Saa tosin nähdä miten synnytyksessä käy. Kaikkea sitä onkin..

Ei todellakaan mikään mukava vaiva =P

Olen myös seurannassa noiden sokereiden vuoksi.. äitipolilla kävin jo kerran, painoarvio oli ihan ok, keskikäyrillä mentiin sen kanssa.

Esikoinen oli syntyessään 38+5 4370g, jäi hartiosta kiinni ja solisluu murtui - nyt olisi tarkoitus seurata ettei kasva paljoa isommaksi ainakaan.

Mulla on aika äitipolille 5.1, tasan 38, sitten päätetään jatkosta. Toivottavasti vauveli päättää itse tulla maailmaan ajoissa, ettei ongelmia tule.



Muuten täällä vietellään ensimmäisiä äippälomapäiviä.. ihanaa!!

Miehen kanssa juuri suunniteltiin miten kannattaisi hänen talvilomansa pitää jotta osuis juuri sille kohdalle kun vauva syntyy .. vaikeahan tuo on ennustaa!! Eikä varmasti synny siihen kohtaan mihin loma laitetaan ;)



Jaahas, tulipas taas tekstiä, palailempas myöhemmin lukemaan lisää kuulumisianne!



Mukavaa päivää kaikille!



Pomppis03 31+4

Kaikenlaista kivaa meille varattu loppumetreille.



Mulla on kerran ollut paise korvan takana. Se sitten lopulta puhkaistiin ja tyhjättiin. Onneksi ei uusinut. Otan osaa, Hemppa.



Pukamien ja raskauden suhteen voin lukea itseni lähes ammattilaiseksi. Joka kerralla niitä on tullut ja useamman kerran niitä on jouduttu operoimaan joko raskausaikana tai sen jälkeen.



Voi hyvin olla, että pahenevat synnytyksessä. Mulla kävi niin keskimmäisen kanssa. Mutta voi olla, että eivät. Kuopuksen synnytys käynnistettiin juuri ärhäköiden pukamien takia ja olin sata varma, että ponnistusvaiheessa ne saavat aivan uudet mittasuhteet. Toisin kävi. Synnytyksen jälkeen hävisivät pikkuhiljaa itsestään, aivan kuin sanoivat synnärillä että useimmassa tapauksessa käy.



Uskon, että kaksi asiaa vaikutti (ainakin). Edellinen lapsi oli kookas, jälkimmäinen normaalikokoinen. Edellisen ponnistin puolimakuulta, jälkimmäisen jakkaralta. Omalta kohdalta voin sanoa, että jakkaralla ponnistin varmaan enemmän oikeaan suuntaan. Kovasti paljon haluaisin kokeilla tällä kertaa kyykyltä ponnistamista, mutta saa nähdä kuinka käy.



Tällä kerralla olen vielä tuolta vaivalta välttynyt (pieni ihme). En ala vielä kuitenkaan hurraamaan, viikkoja vielä jäljellä. Toivotaan parasta. Kaikille pukamista kärsiville vinkiksi: vaihdelkaa välillä voidemerkkiä. Sillä saattaa olla ihmeitä tekevä vaikutus!



Unet muuttuneet ahdistaviksi. Jostain syystä synnytyksen lähestyessä alan aina nähdä kuolemaan liittyviä unia. Kai nämä ovat liian isoja asioita pienelle päälleni, niin että pitää oikein unissa ahdistua. Milloin kukakin kuolee tai on hengenvaarassa. Yleensä tälläisissä unissa minulla on pelastajan rooli, mutta raskausaikana se muuttuu. Minun on vain hyväksyttävä eteen tulevat asiat, elämät ja kuolemat. Toivottavasti osaisin olla yhtä tyyni oikeassa maailmassa kuin olen unissani.



enyo 33+6

Susku-83:

" ...Selkään sattuu kun vauva masussa on jotenkin oudosti poikittain/perätilassa.. sais jo alkaa kääntymään. "



Samatilanne, viikonloppuna oli unet vähän vähissä kun kaveri kääntyi istualtaan hieman kyljelleen. Hirvittävää möyrimistä. Nyt potkut tulevat taas tuonne ihan alas, joten ollaan palattu lähtöasentoon.



Lauantai yönä tuli valvottua ja mietittyä, että pitää hommat töissä saada nyt ja heti selväksi, ettei aina roiku keskeneräisiä hommia, joita kukaan ei osaa viedä loppuun. Nyt onkin kamala työtahti sitten minulla päällä, vaikka neljä työviikkoa on vielä jäljellä.



Elisa, viikkoja 30+5

Ja näin käymme jälleen uuteen viikkoon. Viikonloppu meni aika sutjakkaasti, kun perjantaina tulivat siskon mukulat yökylään ja lauantaina pidettiin kavereille (2 pariskuntaa) pikkujoulut. Hyvin meni yökyläilyt ja kekkerijärjestelyt saatiin hyvin tehtyä, kun siskon lapset leikkivät poikamme kanssa (luksusta).



Masuun kuuluu kaiketi ihan hyvää, vaikka eilen illalla pikku-hemuli oli sellaisessa asennossa, että tuntui kuin puukolla pisteltäisi alavatsaan. Heilui vielä kuin heinämies. Auts. Lauantaina oli kaupassa sellaisia suppareita, että oli pakko pysähtyä nojailemaan kärryihin, mutta onneksi menivät parin jälkeen ohi. Eilen illalla oli vain pari pientä ja oikein hyvä niin. Kääks, kun tosiaan ajattelee, että miellä alkaa olla viikkoja niin, että synnytys alkaa lähestyä.



Kohta taidetaan pojan kanssa lähteä käymään ulkona ja ehkäpä siskollani, jolla on lomapäivä. Voisi vaikka piipahtaa jossakin kirppiksellä.



Pirteää pakkaspäivää toivottelee KS16 rv 31+3

Onpas sitä vaivaa vähän jokaisella. Jaksamista paiseiden ja pukamien kanssa kamppaileville, ei ole varmasti kivaa! =( Ja Lettikselle toivotaan, ettei vauva nyt ihan vielä tekis tuloaan, tulehan sitten varmasti ilmoittamaan mitä lääkäri sanoi!



Mulla on selkäkivut tehneet paluutaan viikonlopun aikaan...tietysti ne taas tulee, kun ilmotin että tyttö jää jo nyt hoidosta pois...sitten on tytöllä tylsiä päiviä kun äiti vaan makaa...



Täällä ei kyllä mitään synnytystapa-arvioita saa, ellei siihen ole jotain erityistä syytä. Mullahan nyt seurataan vauvan kasvua, kun tyttö oli liian pieni viikkoihin nähden syntyessään. Seuraava aika on 9.12. Mutta synnytystavasta just äsken mietin sen verran, että ihan varmasti on tälläkin kertaa sitten sektio, ja nyt perätilan takia...Onhan toki vauvalla aikaa vielä kääntyä, mutta alan jo menettää toivoni. Välillä se kääntyy sivuittain ja sitten taas muljauttaa ittensä istualteen tuonne. Ja potkii koko ajan ikävästi virstarakkoon. Kääntyis jo!!! En jaksa tuota jatkuvaa alapäähän potkimista. Ja oishan se kiva kokea se alatiesynnytyskin, jos nyt siis muuten kaikki menee ok, vauva kasvaa jne ettei sikäli ole syytä sektioon. Mutta perätilavauvaa en uskalla synnyttää!



No, tänne ei kummempia muuten.



Kölli 31+5

En oo perjantaina ja vkl käyny täällä ja tuli mieleen, että onko hän kirjotellu mitään, soittiko sillon neuvolaan ja mitä sanottiin? Kun oli niitä raskausmyrkytyksen oireita ja mä vähän saarnasin että nyt heti johonkin näytille! Mua vähän huolestutti ja huolestuttaa se tilanne, jos alkaa jo näköhäiriöitä olla, ja sen lisäks on jo verenpainetta ja proteiinia pissassa, pitäis lähteä kiireesti johonkin...



Että tietääkö kukaan onemamista?!



Niin ja tähän raskausmyrkytysoireisiin vielä, että kun joku siinä pinossa alkoi hätäileen turvotuksesta että tarkottaako sitä, niin ei. Eiköhän jokaiselle raskaana olevalle kehity jonkinlaiset turvotukset loppuajasta. Tokihan sitä enemmän sitten on jos on muutenkin myrkytys päällä, mutta ei pelkkä turvotus mitään tarkoita. Itse asiassa mun kaverille, jolla on aika mahtavat turvotukset, oli joku lääkäri sanonut, että jokaiseen hyvään raskauteen kuuluu turvotus. Mitä se sitten lie tarkottaakaan....mä en oo vielä tässä raskaudessa sitä ihanuutta ehtiny kokea, mutta eiköhän se sieltä tule...Tai sitten voi kohta alkaa panikoida, että kaikki ei ole hyvin, kun ei ole turvotusta =)

Juuu...ei ole rattoisaa kovinkaan monella enää ;) Jouduin jäämään sairaslomalle liitoskipujen ja selkäkipujen vuoksi. Ei onnistu pitkät istumiset töissä enää. Juttelen vielä lkrin kanssa, että olenko ä-lomaan asti jo, vai käynkö väliin töissä. Viimeksi lkri olisi jo antanut lomaa ä-lomaan, mutta en ottanut. Kaiken lisäksi mulla on polvi alkanut vihoitella ja tekee taas omalta osaltaan jo muutenkin vaikean liikkumisen astetta hankalammaksi. Mua oikeesti pelottaa, miten mä liikun mihinkään öpaut kolmen-neljän (tai vielä pidemmälle mentäessä!), kun nytkin on jo tämmöistä.



Mä lupaan nauttia ja arvostaa kevyttä ja ilman kolotuksia olevaa elämääni taas, kun vauva saatu turvallisesti maailmaan ja kevät koittaa!!Ikään ku ei mitään ole ollut kipuja tms, niin tuntuu että nää lamaannuttaa ihan täysin sitten nyt. Ymmärrän tietysti että kuuluu asiaan, mutta kun ei paljon lohduta.



Miten sitä synnyttääkään, jos on tosi kipee ja ilmapallomainen????Mua vetäisi eniten puoleen juuri seisaaltaan tai jakkaralla istuminen, makuuasento/puoli-istuva ahdistaa ajatuksena. Vaikka kyllä ahdistaa koko ajatus synnytyksestä..pelottaa. Olen saanut psyykattua itteeni tosi hyvin, mut luulen että alan luisua vähinerin sitten sille pelkotilapuolelle, kun aika lähestyy ja pakoonkaan ei pääse ;)



Katotaan miten mun pää menee sekaisin ylihuomenna, kun on eka synnytysvalmennus ja jos siellä katellaan jotain videoo siitä....................................miehen kanssa sitten ollaan varmaan aika velttoina :D



Mä meen yksityiselle puolelle synnytystapa-arvioon joulukuun 22. Mulla ei ole mitään tietoa, miten päin meidän pienokainen on mun masussa??Hikka tuntuu yleensä selvästi vasemmalla puolella ja tosi alhaallaa!!??!?!?!?!??!?!?Onko se sitten poikittain!!?Eniten mä iskuja saankin tonne alavatsaan ja möyrintä tuntuu sitten ylempänä. Osaako kukaan aavistaa, miten se siellä on. No..eipä sillä toisaalta ole merkitystä...kerkeehän tässä vielä vaikka mitä tapahtua.



Mitenkäs muuten, kun ei ole vielä tullut raskausarpia, niin voiko ne pullahtaa vielä pintaan??15kg on tullu painoo ja varmaan parikymppiä menee rikki sitten kun lopulla ollaan. Ehkä se venyttää nahkaa siihen malliin,että sit repee?En tiiä. Äidillä, mummoilla ongelmaa ei ole ollut,jotta jos vois vaikka toivoo perintönä samaa!! :)



Onneksi ei pukamia ole tullut, mutta sehän saataa vasta alkaa vaivaamaan ihan lopussa tai viimestään synnytyksen jälkeen sitten. On sitä niin kaikkee tommosta, että huh ku ahdistaa. Mä luulen, että jos saadaa terve ja elävä lapsi, niin en ihan heti halua tätä raskauden tilaa kokea uudelleen ja mä luulen että synnytys vahvistaa tätä ajatusta vielä miljoonasti!! :) Kunpa kaikki menisi hyvin ja lapsi kunnossa ja ite selviäis hengissä synnytyksestä.



Kai mun pitää varata aikaa psykologille, kun näin tummia ajatuksia pää vilistää. :))



Meeris 31+3

Kiva kun jo kaipasitte! Kävin sitten silloin illan suussa päivystyksessä, kun olo oli mitä sattui. Paineet oli kuitenkin hiukan laskeneet ja stiksasivat pisusta proteiineja vain yhden plussan verran. Vaikka olo tuntuu kaiken aikaa kurjemmalle, niin ilmeisesti tilanne kuitenkin hiukan parempaan päin menossa. Ainakin näin toivotaan. Nyt sitten kotona rr mittari ja paineita seurailen pari kertaa päivässä.. Heti rasituksesta nousevat vähän turhan paljon. Joten nyt onkin ihan lepäillessä aika mennyt.



Hui kun rupesin itsekin jännittämään nyt tuota lettistä.. Toivottavasti kuullaan tilanneraportti hänestä.



Vauveli on ihanan aktiivinen. Nuppi alaspäin on pysynyt ja toisaalta hyvä niin. Kylkiluut ei vaan ihan oikeesti tykkää hyvää..



Jep, täällä kuitenkin ollaan ja kohtalaisesti voidaan, öisin on ihan kummaa pahoinvointia ja oksentamassakin välillä joutuu käymään. Luulin ensin että vatsatauti, mutta kun on nyt aika kauan jatkunut ja päivisin olo ok. Tiedä sitten mitä?? Ja miksi kaikissa opuksissa lukee että näillä viikoilla vielä olo on energinen ja kaikin puolin hyvä, kun vatsakaan ei vielä hirveästi paina..jne. Minä olen ainakin hetkittäin miettinyt miten kiva olisi jos haikara oikeasti toisi lapset..



Kiitokset huolenpidosta ja mukavia päivänjatkoja koko porukalle ja niille pikkuisille tammenterhoille!



-Onemam joka ei muista viikkojaan..

Pomppis: Meilläkin meni kuopuksella solisluu poikki ja sen takia meinaan olla tiukkana siellä synnytystapa-arviossa. Jos vauva iso niin haluan, että käynnistetään, eikä aleta leikkimään vauvan terveydellä!



Onemam: Hyvä, että olet suurinpiirtein kunnossa!

Eipä ole täällä yhtään edes ajatusta suotu sairaalakassille;-) Kaikki vauvan vaatteetkin vielä pesemättä. Jotenkin vaan semmoinen olo, että kyllähän sitä vielä ehtii....



Onko teillä muilla muuten iltaisin tai muulloin semmoista menkkajomotusta?



Mulla on meinaan nyt alkanut olemanaan ja mietin, että alkaako siellä " paikat" valmistautumaan hiljalleen koitokseen:)

Kun on yhden vaikean raskauden käynyt läpi ei nämä normaalit raskausvaivat tunnu enää missään!

Selkää ja liitoksia särkee välillä enemmän välillä vähemmän vaan on niin normaalia kuin olla voi.Jos muuta ei tule niin naurussa suin vaikka konttaan välillä lattialla ku jalat ei kanna;)(On kokeiltu jo)Supistuksiakin on,mutta normaalin rajoissa.



Äitipolikontrolli takanapäin ja parin viikon päästä uudelleen.Ens viikolla neuvola.Nyt alkoi taas hyppäys äitipoli,neuvola väliä loppuun asti.

Painoa oli tullu viikossa alle 60g!:)Kokoajalta +8kg

Paineet korkeimmat mitä mulla ikinä raskauksissa 119/69,

pissa puhdas,

lapsivettä normaalisti,

vauva pääalaspäin RT

ja painoarvio 1590g, vastaa viikkojaan justiin.

Sydänkäyrä hyvä ja kokoajan sai nappia painaa ku vauveli liikkui hyvin aktiivisesti;)

Sokerit normaalilla ruokavaliolla hyvät.

Ensviikolla labraan,otetaan monia kokeita mm.pitkäaikais sokerit,rasvakokeet,maksan toiminta,kilpirauhasen toiminta jne..kokeita.



Että minä hyppään arvioissa sun muissa kokoajan,synnytystapa arvio on sitten tossa rv 36-37.



Hyviä vointeja kaikille muillekkin

toivottaa Vell@ 29+6

Lääkäri keikka tehty. Kotihoitoon pääsin onneksi. Kohdunkaula lyhentynyt 4cm-2cm;tiIn.Ulkosuu auki.Sisäsuukiinni.Paikat pehmeet ja suurin syy miksi niin paljon supisteluja niin vauva on laskeutunut hyvin alas,eli pää hinkkaa kokoajan kohdunsuuta.Nyt pitää ottaa mega-varovaisesti.Jos vielä pariviikkoo pääsis eteenpäin niin vaavi kerkeis kasvaa melkoisesti.Nyt lähden kokeileen jos sais hieman unta,meinaa väsyttää ja pahus viekoon supistella.Juoda kuulemma ei voi liikaa joten pitää myös " juopotella" .Niin ja jos kovin pahaksi supistukset äityy niin synnärille..parempi katsoa kuin katua. Nyt menään päivä kerrallaan.

Ottakaahan varovaisesti ja pysykää pois supisteluista ;)



lettis73

Terveiset vaan täältä Pirkanmaalta pitkästä aikaa! Lueskelen kyllä melkein päivittäin teidän kuulumisia, mutta töissä on ollut niin kiireistä viime viikot ettei ehdi edes itse kirjoitella...



Aika jännästi samoilla viikoilla on vaivat alkaneet meillä itse kullakin. Mulla on tällä hetkellä vaivana vatsan kovettuminen. Perjantaina neuvolatätikin kommentoi, että mun masu on hyvin herkkää mallia ja supistaa todella helposti. Välillä on todella tukala olla vaikkei mitenkään rasitakaan itseään.



Perätilassa meillä möllötellään ja myös lapsiveden määrää seurataan nyt uudestaan ens viikon alussa. Vielä täti laittoi merkinnän veden määrästä " normaali" , mutta jotain se kait epäili, kun haluaa heti mut uudestaan tsekkaukseen ja jos tarve vaatii niin saan lähetteen vielä ultraan. TODELLA piukea toi maha on ollut ja kovin monen mielestä pieni(??) Sf-mittä on ihan keskikäyrällä ja pikkuinen liikkuu aktiivisesti, joten en ole vielä mitenkään huolestunut, mutta mielelläni menen kyllä viikon päästä tutkittavaksi... Th sanoi kyllä että kun olen niin hoikka, niin masu tuntuu olevan kuin jalkapallo, kun ei ole mitään vatsan " pehmikkeitä" . Kyllä mulla kiloja on tullut kuitenkin noin 7-8.



Jännä juttu tuo Lettiksen kokemus - mä olen viime päivinä jostain syystä kans miettinyt paljon sitä, että pitää jotenkin henkisesti ja muutenkin valmistautua MYÖS siihen vaihtoehtoon että pikkuinen haluasikin maailmaan ennen aikojaan. En tiedä kuuluuko vaan asiaan vai valmistaako intuitio mua johonkin, mutta luin just sitten juttua että esim. vähäinen lapsiveden määrä saattaa edesauttaa ennenaikaisen synnytyksen käynnistymistä..... Ens viikolla nähdään koskeeko se myös minua!!?? Sais kyllä meidän pikkuinen niin kuin Lettiksenkin hieman vielä kasvaa ja saada voimia lisää.



Viime viikolla yöt olivat todella katkonaisia, mutta viikonloppu teki mulle hyvää ja nukuin joka yö tosi hyvin heräämättä kertaakaan. Tää työpaine ei varmaan auta yhtään tässä vaiheessa...



Lähetän täältä positiivista energiaa kaikille!! ; )



Terveisin

Tinde + pikkuihme rv 31+5

HEMPPA77!

Mulla oli ekassa raskaudessa juuri tuommonen patti, oli hirmuisen kipeä ja istumisesta ei tullu mitään.. ja lääkäriinkin menin vasta kun olin itkua tuhertanut monta päivää ja itse sen " puhkassut" .. jonkun lääkekuurin silloin sain ja diagnoosi oli joku ihonalainen tulehdus.. pikkuhiljaa se paise hävisi, eikä onneks sen jälkeen ole näkynyt. Huh. Kaikenlaista sitä onkin meiän kiusaks " keksitty" .



Nyt vois sitten huokasta syvään ja lopettaa stressailut työn teosta, lääkäri meinaan anto sairaslomaa loppuajan. IHANAA, vaikka vähän haikein mielin työpaikalle sairasloma lappusen veinkin.. työtä ei niin ikävä tule, mutta osa työkavereista on niin ihania että niitä tulee varmasti ikävä ;( sniif..

Lääkärin mielestä vauva ois muka nyt kääntynytkin pää alaspäin ja todella toivon että niin oliskin ja pysyis..

Ja mun puolesta sais syntyä vaikka tammikuun eka päivä. laskettuaika vasta 23. pvä.

Miten ihanaa olisikaan raskausaika jos ei olisi kaiken maailman kolotuksia....

Täälläkin pukamat ilmoittelevat välillä itsestään(ei onnex aivan kipeesti), maha alkanu kovettuu tiuhempaan tahtiin, mut hetken kun ottaa iisisti niin olo on jo parempi. On se hyvä, et omat muksut ja 2 hoidokkia on sen verran isoja (5v-7½v), ettei pahemmin tarvii stressata niiden kanssa, pienintä(2½v n.16kg) joutuu välillä nostelee, mut sekin loppuu kun kuu vaihtuu ja jää neitokainen hoidosta pois ja siirtyy päiväkotiin.



Synnytystapa-arviointi on mulla jossain vaiheessa edessä, kun nuo kax edellistä on olleet reilun kokoisia (eka rv 37+6 3820g ja toka rv 38+1 4740g). Tosin lääkärini esikoista odottaessani sanoi, että meikäläinen saisi yli 5kiloisenkin synnytettyä helposti eikä tekisi tiukkaakaan. Katotaan nyt... poika kun syntyi syöksyllä, niin hänelläkin murtui solisluu, joten jo senkin takia haluavat tehdä arvioinnin.



Ponnistusasennoista: muistan kun mietin ja " kuivaharjoittelin" ekaa odottaessa, että missä asennossa olisi helpoin ja mukavin olla ponnistusvaiheessa. Niin ensin olin sitä mieltä, että huonon selän takia kylkiasento olisi kiva, kun melkein samanlaisessa asennossa sitä tuli nukuttuakin...ponnistusvaihe kun tuli, niin kyljellään oloa kokeiltiin...ei tullut mitään. Toisena vaihtoehtona olin mieleeni painanut polvillaan olon, ei kun sängynpääty ylös ja nojaamaan päätyä vasten, silloin alkoi tapahtumaan. Neiti tuli pihalle todella vikkelästi jos aattelee, että kokonaisuudessaan ponnistusvaihe kesti 2:ssa asennossa 10 min. Onnex oli vikkelä liikkeinen kätilö, sillä jos kätilö ei olis heti vetäissy neitiä alta pois, niin olis neitokaiseni saanut istukan päähänsä, veti neiti nimittäin lyhkäsen napanuoran päässä olevan istukan mukanansa ulos...

Toisen synnytyksessä olisin halunnut ponnistaa samassa asennossa, mut pojalla oli hoppu ja niin sitä ponnistettiin täysin vaakamakuulta...2min.

Kolmannen kanssa haluaisin polvilleen synnyttää jos vaan mahdollista eli jos ei tälläkin ole kiirus maailmaan...



Vielä olis muutama viikko jäljellä, jännityksellä odotan, että montako loppujen lopuksi, kun 2viikkoa etuajassa ovat edelliset tulleet. No sitä ollaan sit " tonttupojan???" kanssa sairaalassa



Heidi ja tasan 33 viikkoa



tuli vähän pitkästi teksiä......

saikkua sitten ä-lomaan asti. Parempi rauhoittaa tilanne ja kerätä voimia, levätä! Ei mua paljon kyllä naurata näitten kipujen kanssa, ei todella ja vielä vähemmän voisin mitään konttailla väliin(herranjestas sentää!) ja ottaa huumorilla selkä-ja lantioalueen kivut!!!No way, sen verran todellisia ovat!!!Mutta hyvä jos joku pystyy!! :)) Raskaudet, naiset, synnytkset ja vauvat kun ovat aina niin kovin erilaisia.



No mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin!!



Täytynee varata aika kosmetologin hellään huomaan tossa, kun on lahjakortti käyttämättä!Ihana mieheni osti sen minulle :)



Parempaa iltaa kaikille :)



Meeris