Onko teillä tämmöistä? Mies ei kuuntele.

en minäkään tekisi yhtään mitään jos minua ohjeistettaisiin kuin lasta.



Anna miehen huolehtia vauvasta kuten parhaiten itse haluaa ja taitaa. Kyllä hän varmaan itsekin oppii vähitellen ne parhaat tavat toimia.



Et taida luottaa mieheesi yhtään?



Eli ongelma minusta ei ole miehessä vaan sinun luottamuksen puutteessa, luulossasi että vain sinun tapa on oikea ja rasittava ohjeistus.

Onnea miehelle.

en minäkään tekisi yhtään mitään jos minua ohjeistettaisiin kuin lasta.

Anna miehen huolehtia vauvasta kuten parhaiten itse haluaa ja taitaa. Kyllä hän varmaan itsekin oppii vähitellen ne parhaat tavat toimia.

Et taida luottaa mieheesi yhtään?

Eli ongelma minusta ei ole miehessä vaan sinun luottamuksen puutteessa, luulossasi että vain sinun tapa on oikea ja rasittava ohjeistus.

hoitaakin vauvaa paljon ihan ilman ohjeistusta. Mä kuitenkin pääasiassa vastaan tuosta ruoka-asiasta. Kyse ei nyt ole siitä, että ruuanlaitossa olisi joku oikea "tapa", vaan siitä, mitä nyt lapselle annetaan. Lisäksi kyse on ennakoinnista: kun tietää, että lapsi on nälkäinen, pitää tehdä jotain nopeasti kypsyvää.

Mies muuten kysyi molemmilla kerroilla, mitä annetaan ruuaksi.

Nää oli esimerkkejä, kaikki ei liity vauvanhoitoon.

Ap

Olet kyllä oikein pääpalkinto Onnea miehelle.

Ap

että miestä ei pitäisi ohjeistaa ollenkaan, vaan vain odottaa, että hän ymmärtää pyytämättä vaikka laittaa vauvan ruuan tai hakea pyykit?



Ap

niille on joskus tavattoman vaikeaa itse maalaisjärjellä tajuta tuommoisia asioita tai edes ymmärtää varsin suoria ohjeita. Mun insinöörimies on vähän samanlainen, ja mieluiten yritänkin välttää laittamasta sitä tekemään mitään noin vaativaa ;) Mutta välillä tietysti on pakko ja sitten täytyy vaan hyväksyä että ei se niin mene kuin on neuvottu, onneksi lapsi ei ihan äkkiä vakavasti kärsi tuommoisista virheistä kumminkaan joten ei ole niin vakavaa.

että miestä ei pitäisi ohjeistaa ollenkaan, vaan vain odottaa, että hän ymmärtää pyytämättä vaikka laittaa vauvan ruuan tai hakea pyykit?

Ap

Aika hurja ajatus että täytyisi kuin jotain lasta miestä aina erikseen ohjeistaa ruokkimaan oma lapsensa silloin kun itse ei ole paikalla ruokkimassa. Minusta olisi ihan käsittämätöntä jos se ei ilman eri sanomista ymmärtäisi että lapsi tarvii ruokaa ja osaisi jotain sopivaa sille syötäväksi laittaa.

nEi taida mies olla oikei "käytännön ihmisiä" iille on joskus tavattoman vaikeaa itse maalaisjärjellä tajuta tuommoisia asioita tai edes ymmärtää varsin suoria ohjeita. Mun insinöörimies on vähän samanlainen, ja mieluiten yritänkin välttää laittamasta sitä tekemään mitään noin vaativaa ;) Mutta välillä tietysti on pakko ja sitten täytyy vaan hyväksyä että ei se niin mene kuin on neuvottu, onneksi lapsi ei ihan äkkiä vakavasti kärsi tuommoisista virheistä kumminkaan joten ei ole niin vakavaa.

tekee kaikki puu- ja lämmityshommat. Mä vain auttelen, mutta kysyn aina tarkat ohjeet, koska en ymmärrä koko kuvaa ja systeemiä.

Ei mua haittaa se, että mies tekee "väärin", vaan se, että hän ei kuuntele ollenkaan, mitä sanon. Jos nyt sanon, että keitä muna, 9 min, niin sitä ei tarvitse kuunnella. Ei, vaikka itse kysyy, mitä vauvalle ruuaksi.

Ap

että miestä ei pitäisi ohjeistaa ollenkaan, vaan vain odottaa, että hän ymmärtää pyytämättä vaikka laittaa vauvan ruuan tai hakea pyykit?

Ap

Aika hurja ajatus että täytyisi kuin jotain lasta miestä aina erikseen ohjeistaa ruokkimaan oma lapsensa silloin kun itse ei ole paikalla ruokkimassa. Minusta olisi ihan käsittämätöntä jos se ei ilman eri sanomista ymmärtäisi että lapsi tarvii ruokaa ja osaisi jotain sopivaa sille syötäväksi laittaa.

meillä ruokahuollosta ja mies esim. lämmittämisestä. Kyllä mies ymmärtää, että ruokaa pitää olla, mutta koska mä teen enimmäkseen sisähommia (ja mies on tietenkin myös töissäkin, joten oon enemmän vauvan kanssa), totta kai mä tiedän, mitä ruokaa vauvalle on valmiina yms.

Ap

meen ulos haravoimaan.



Ap

Joko ojennat lapsen annoksen lautasella miehelle ja sanot että "syötä tämä".



Tai sanot, "heippa mä meen ny, jääkaapissa on tarveaineita". Ja et ota lasta vastaan palattuasi, ennekuin nälkähuuto on hoidettu.



Helpoiten miesten kanssa pärjää kun ei nipota koko aikaa ja antaa niiden hoitaa juttuja ihan itse.



Sinne jääkaappiin voi laittaa lappuja, että "näpit irti, tästä tehdään huominen ruoka", ja jos mies ei niitä huomioi, sitten on syytä vaihtaa mies.



Äidit kyllä tietää tasan tarkkaan milloin lapsella yleensä nälkä tulee ja minkä verran syö kerralla, kun äidin yleensä niitä juttuja päivittäin hoitaa. Mutta oppii se iskäkin ne jutut, kun vain saa(ja työelämältä ehtii) viettää aikaa lapsen kanssa ihan itse.



Höyrytetty omena? Omenaraaste on vielä nopeampaa.

siis lähes samanlaista, mutta meillä vaimo ei kuuntele mitä minä sanon

Tuo muna ja höyrytetty omena ei kuulosta ihan perinteisiltä vauvan ruuilta :)

Jos mies ei ole mikään kokki kolmonen, niin ettekö voisi hommata jotain valmissoseita tai banaaneja mitä mies voi syöttää vauvalle. Ja joku puuro tulee hetkessä, jos mies ei osaa oikein ennakoida :)



Pipoa löysemmälle ja vastuuta vaan miehelle ilman perään kyttäystä.

että miestä ei pitäisi ohjeistaa ollenkaan, vaan vain odottaa, että hän ymmärtää pyytämättä vaikka laittaa vauvan ruuan tai hakea pyykit? Ap

Jos ei mies osaa lastaan ruokkia tai hoitaa pyykkihommia niin ei sillä miehellä ole kyllä mitään virkaa.

Oletko ap ajatellut että jatkuvalla ohjeistuksella miehestä tulee ihan uusavuton. Laiskuuttaan kun moni mies ns. ulkoistaa tuon omatoimisen ajattelun.

Samahan juttu oikeastaan pätee työelämässäkin, hyvä esimies ei kerro alaisilleen miten homma tehdään vaan nimenomaan motivoi omaan ajatteluun ja sitä kautta onnistumiseen mikä taas motivoi entisestään.

Ja tuollaisen vastuulle jätät lapsen.

En mä kauheasti välitä, antaako mies lapselle ruuaksi banaania vaiko bataattia, vaan se, että hän ei kuuntele, mitä mä sanon. Näissä tapauksissa siis mies on kysynyt, että mitäs mä nyt antaisin ja mä oon vastannut.



Nämä oli siis vaan esimerkkejä miehen käytöksestä, ei kaikki liity vauvanruokintaan. Enkä mä usko, että vauva nälkäiseksi jää, vaikka mä en mitään sanoisikaan, mutta musta on kiva, että syötäisiin valmiit ruuat pois ennen kuin tehdään uutta jne.



Tää kuuntelemattomuus loukkaa mua tosi paljon. Se voi ilmetä myös niin, että kun mä selitän jotain juttua, mies alkaa puhua päälle omaansa.



Niin, ja en asu ulkomailla. Vauva ei oikein tykkää syödä soseita, joten saa sormiruokaa. Tää on aika uus juttu meillä, eikä mies ole oikein vielä ehtinyt perehtyä siihen, mitä laitetaan ja miten.



Haravoimasta palannut ap

En mä kauheasti välitä, antaako mies lapselle ruuaksi banaania vaiko bataattia, vaan se, että hän ei kuuntele, mitä mä sanon. Näissä tapauksissa siis mies on kysynyt, että mitäs mä nyt antaisin ja mä oon vastannut.

Onko miehen pakko siis tehdä niinkuin sinä haluat, jos se erehtyy kysymään neuvoa?

Mulla menee puhuttu tieto helposti ohi, esim. jos menen hoitamaan puolituttua lasta, en kerta kaikkiaan pärjää sanallisten ohjeiden varassa. Pyydän aina laittamaan paperille tai kirjoitan itse muistiin, mitä kerrotaan. Muuten käy niin, että seison keittiössä purkki kourassa ja mietin, että syökö lapsi koko purkin vai vain puolet, juoko sen nokkamukista vai pullosta, pitikö antaa vettä vai maitoa, moneltako lapsi piti laittaa nukkumaan ja oliko sillä joku unilelu vai rätti vai tutti vai ei mitään.



Jos miehesi ei ole hoitanut lasta joka päivä ja huolehtinut riittävästi pukemisesta, ruokailusta, hygieniasta jne., niin se oma lapsi saattaa olla "puolituttu", eikä aivoilla riitä tilaa jollekin sanalliselle viestille, kun kädet ovat täynnä hoidettavaa lasta.



Niin ja mun mielestä kananmunan unohtaminen ei ole vaarallista, jos mies muuten ymmärtää millainen ruokavalio lapsella tällä hetkellä on ja miten lasta ruokitaan. Jos taas mies ei käsitä, mitä ja milloin lapsenne syö, niin kirjalliset ohjeet ovat paikallaan niin pitkään, kunnes mies hoitaa lasta niin usein, että on ihan yhtä hyvin kartalla kuin sinä.

Ei nököjään sua täälläkään kuunnella.

En mä kauheasti välitä, antaako mies lapselle ruuaksi banaania vaiko bataattia, vaan se, että hän ei kuuntele, mitä mä sanon. Näissä tapauksissa siis mies on kysynyt, että mitäs mä nyt antaisin ja mä oon vastannut.

Velvoittaako kysyminen? Onko miehen pakko siis tehdä niinkuin sinä haluat, jos se erehtyy kysymään neuvoa?

jos nyt vaikka otan esimerkiksi tuossa aloituksessa kerrotut jutut, niin molemmissa tapauksissa oli kyse siitä, että mies ei ollut todella kuunnellut sitä mun vastausta - kun siis kysyin, että onko muna kohta valmis (olisin ottanut sen kattilasta), mies kysyi, että ai mikä muna, en mä tiennyt. Ja kun tulin jumpasta ja sanoin, että tuota omenaa olis ollut, se olis tullut nopeampaa, mies sanoi, ettei tiennyt meillä omenaa olevankaan.

Onko se todella vaikea uskoa, että mies ei oikeasti kuuntele, mitä sanon?

Ap