Onko niin että maaseudulla syntyneet 1940-1950 naiset jäivät

naimisiin ja äkkiä jonkun kanssa,niin ja vihille heti 18vuotiaana niin ei siinä enää kouluja käyty enempää kun jo vauva oli tulossa.

sen jälkeen, kun kansakoulu oli ohi.



kyllä maalla monet opiskeli. 40-50 -luvulla syntyneet ovat juuri sitä ikäluokkaa, että oppikoulujen määrä räjähti ja yhä useampi mökin lapsikin meni oppikouluun. Alle puolet kävi oppikoulua, mutta ei se enää niin rajattu erikoisuus ollut. Omat vanhempani ovat ihan tavallisista perheistä. Toisessa isä oli tehdasduunari pienellä paikkakunnalla ja äiti kotona. Toisessa taas pientila, vanhemmat maatonta väestöä alunperin. Silti lapset laitettiin oppikouluun, vaikka matkaa olikin. Heillä kai oli valistuneet vanhemmat köyhyydestä huolimatta, mutta aika paljon sellaisia vanhempia oli jo tuolla ikäluokalla. Äiti esimerkiksi kulki 5km eka pikatien varteen ja sitten 15km bussilla. Aika taival erityisesti talvella, mutta yhdessä meni kaverinsa kanssa.

Usein äideillä onkin SUURI ROOLI LAPSIENSA KIELITAIDOSSA JA KUOLUNKÄYNNISSÄ.

isäni ei ollut opiskellut mitään kieliä eikä osannut auttaa läksyissä

tuskin ihan yksin isän kanssa ole elellyt..

Äitini (s-49) olisi halunnut oppikouluun mutta vanhemmillaan ei ollut varaa.

sen jälkeen, kun kansakoulu oli ohi.

kyllä maalla monet opiskeli. 40-50 -luvulla syntyneet ovat juuri sitä ikäluokkaa, että oppikoulujen määrä räjähti ja yhä useampi mökin lapsikin meni oppikouluun. Alle puolet kävi oppikoulua, mutta ei se enää niin rajattu erikoisuus ollut. Omat vanhempani ovat ihan tavallisista perheistä. Toisessa isä oli tehdasduunari pienellä paikkakunnalla ja äiti kotona. Toisessa taas pientila, vanhemmat maatonta väestöä alunperin. Silti lapset laitettiin oppikouluun, vaikka matkaa olikin. Heillä kai oli valistuneet vanhemmat köyhyydestä huolimatta, mutta aika paljon sellaisia vanhempia oli jo tuolla ikäluokalla. Äiti esimerkiksi kulki 5km eka pikatien varteen ja sitten 15km bussilla. Aika taival erityisesti talvella, mutta yhdessä meni kaverinsa kanssa.

oli pääsy koulumaailmassa eteenpäin.Ymmärrän jos lapsia syntyi perheeseen tavallista enemmän kuin yksi kappale ettei varaa ole ollut antaa sivistystä vaan aika mennyt elannon hankkiseen isolle perheelle mutta toki näitäkin perheitä oli jossa oli monta lasta ja silti mentiin opiskelemaan.Ennen muinoin ihmisiä muutenkin kategorisoitiin aika helpolla ja jos ei uskaltanut tehdä asioita,jäi muiden jalkoihin.Tosin ikävää on että tuollaiset 1940-1950 luvuilla syntyneet nyt aikuisena kostavat muille pettymyksiään.

menivät yliopistoon lopulta jne.Kyllä se laiskuus vielä tänäkin päivänä näkyy naisissa jotka päätyy siivojiksi ja muihin halpatöihin.Turha itkeä jälkikäteen!

Enpä osaa esim. omaa äitiäni laiskuudesta halveksia ettei osannut pyrkiä vapaaoppilaspaikalla vaikka sisukkaasti oppikouluun. Se on huomattavan vaikeaa kun on on kotoisin pienestä pirtitsä jossa 12 lasta ja nälkäkin on tuttu vieras. Pienestä asti vanhemmat tolkuttaneet eroa koulutettuihin ja varakkaisiin, esim. oppikoulusta sanottiin "ne on niille PAREMPIEN ihmisten lapsille ne semmoiset", "perse siellä vaan leviää ja kirjojen kanssa laiskistuu ja ei ole työihmiseksi sen jälkeen" jne. Ja tytöille vielä hoettiin koko ajan että pianhan te menette naimisiin ja alatte synnyttää lapsia solkenaan joten mitäpä te sillä koulutuksella tekisitte. Teidän urahan on hankkia se mies, lapsia ja pyörittää sitä pientä tilaa jossa on ehkä muutama elukka ja vähän peltoa ja omenapuuta ja marjapuskaa, joilla pitäisi perhe elättää.

1933 eli käynyt koulua -40 luvun alussa. Tosin vain kolme vuotta.

Sitten on täytynyt lähteä töihin eli piikomaan muille. Siinä ei paljon ole kieliä opiskeltu.

tuskin ihan yksin isän kanssa ole elellyt..

Oppikouluun saattoi päästä vapaaoppilaspaikalla mutta jos se koulu oli jossain 50 km:n päässä niin piti se asuminen tai kulkeminenkin jollain kustantaa.

Höpönlöpö-.just luki että vähävaraisilla kunnianhimoisillaoli pääsy koulumaailmassa eteenpäin.Ymmärrän jos lapsia syntyi perheeseen tavallista enemmän kuin yksi kappale ettei varaa ole ollut antaa sivistystä vaan aika mennyt elannon hankkiseen isolle perheelle mutta toki näitäkin perheitä oli jossa oli monta lasta ja silti mentiin opiskelemaan.Ennen muinoin ihmisiä muutenkin kategorisoitiin aika helpolla ja jos ei uskaltanut tehdä asioita,jäi muiden jalkoihin.Tosin ikävää on että tuollaiset 1940-1950 luvuilla syntyneet nyt aikuisena kostavat muille pettymyksiään.

menivät yliopistoon lopulta jne.Kyllä se laiskuus vielä tänäkin päivänä näkyy naisissa jotka päätyy siivojiksi ja muihin halpatöihin.Turha itkeä jälkikäteen!

Enpä osaa esim. omaa äitiäni laiskuudesta halveksia ettei osannut pyrkiä vapaaoppilaspaikalla vaikka sisukkaasti oppikouluun. Se on huomattavan vaikeaa kun on on kotoisin pienestä pirtitsä jossa 12 lasta ja nälkäkin on tuttu vieras. Pienestä asti vanhemmat tolkuttaneet eroa koulutettuihin ja varakkaisiin, esim. oppikoulusta sanottiin "ne on niille PAREMPIEN ihmisten lapsille ne semmoiset", "perse siellä vaan leviää ja kirjojen kanssa laiskistuu ja ei ole työihmiseksi sen jälkeen" jne. Ja tytöille vielä hoettiin koko ajan että pianhan te menette naimisiin ja alatte synnyttää lapsia solkenaan joten mitäpä te sillä koulutuksella tekisitte. Teidän urahan on hankkia se mies, lapsia ja pyörittää sitä pientä tilaa jossa on ehkä muutama elukka ja vähän peltoa ja omenapuuta ja marjapuskaa, joilla pitäisi perhe elättää.

Samanlaista se oli minunkin isälläni, joka oli syntynyt 1947. Isänsä kuoli, kun olisi pitänyt oppikouluun pyrkiä, eikä 7-lapsen leskiäidillä ollut varaa kirjoihin eikä mihinkään, niin että eikun töihin vaan, kun oli nyt perheen mies. Isä menestyi omalla työllään ja aikuisopiskelulla, kuten veljensäkin. Minä tulkkasin isälleni englantia, hänen veljensä pänttäsi sitä aikuisopistossa ja iltalukiossa.

Heidän äitinsä oli taas aikanaan käynyt kiertokoulua, sitä käytiin 6 viikkoa kai lukukaudessa, en ole ihan varma, mitä nyt mummoni juttuja muistelen. Ei siinä laiskuudesta ollut kyse, vaan rahasta, kun sitä ei ollut. Isäni sisarella oli sitten toinen tilanne, hän oli syntynyt 1959 ja pääsi peruskoulun käymään loppuun, ja myöhemmin, oltuaan ensin töissä tehtaassa, lukion ja pääsi yliopistoon. Yrittäjä-isäni auttoi häntä rahallisesti. Lukioon olisi suoraan koulusta halunnut, mutta mummo ei laskenut, kun kirjoihin ei ollut varaa.

Minä olen todella onnekas suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuotos verrattuna aikaan 60 vuotta taaksepäin, sillä vanhempieni ei ole tarvinnut miettiä koulutukseni kustannuksia enkä ole saanut perinnöksi nahkareppua, kuten isäni, vaan rahaa.

On todellista tietämättömyyttä ja tyhmyyttä väittää, että 40-60-luvuilla oppikoulu-opiskelemattomuuden syynä olisi ollut laiskuus. E-pilleri, ja peruskoulu, ne Suomen opiskeluolot muuttivat.