Millä nimellä kutsut vanhempiasi? Ikäsi?
Minä sanon äiti ja iskä. Olen 21v. Jos puhun heistä muille, sanon usein mutsi ja ukko.
Kommentit (22)
Lukematta tätä panin juuri avauksen isovanhempien kutsumanimestä!
Heistä muille puhuessani käytän samoja tai vaihtoehtoisesti ''porukat'' nimitystä.
lasten kanssa puhuessani mamma ja pappa. Nuorimman kanssa heistä vääntyy mammis ja pappis.
Minä 38 v.
riippuen kenelle puhun. Äiti sanaa käytän kun puhun hänelle/sisaruksilleni/miehelleni, mutsi muille ja mummi, kun puhun lapselleni.
Isäni on iskä/faija/mofa (selitykset sama kuin äidin nimityksissä) ikää 31v.
Joskus harvemmin mutsi ja faija.
26
Myös muille puhuessani noin tai ihan vain "porukat".
Ikää 32.
Monesti myös sanon äitiäni mammaksi, koska lapseni sanovat häntä mammaksi.
Faijan kanssa en ole tekemisissä, mutta jos hänestä puhun, niin sanon faija.
Monesti myös sanon äitiäni mammaksi, koska lapseni sanovat häntä mammaksi.
Faijan kanssa en ole tekemisissä, mutta jos hänestä puhun, niin sanon faija.
Olen 38-vuotias.
etunimellä ja äitiäni äidiksi. Kutsuin pikkulapsena kumpaakin etunimeltä, mutta äidin kohdalla tuo aiheutti niin paljon ulkopuolisten ihmisten äimistelyä, että aloin kutsumaan häntä äidiksi.
Tuo etunimillä kutsuminen johtunee siitä, että oli pitkään ainut lapsi, ja vanhempani käyttivät toisistaan etunimiä. He eivät yleensä puhuneet itsestään kolmannessa persoonassa, kuten "äiti tulee kohta", "isi antaa maitoa" jne., joten etunimillä kutsuminen tuntui jotenkin luontevalta.
Ikä 33.
ja olen 35. Äitiäni kutsun mummiksi ja isääni ukiksi silloin, kun puhumme heistä lasteni kanssa.
on äiti, isä on issukka tai meidän ukko. lapselle puhuttaessa mamma ja pappa.
ikä 26
Käyn kolmeakymppiä. Ulkopuolisille ovat mutsi ja faija.
Tosin mamma on jo kuollut.
Olen yli 40v.
ja puhun heistä näin ulkopuolisillekin, ehkä hassua, mutta en vaan luontevasti osaa kutsua heitä muutenkaan :)
olen 31 v.
ja kutsun "meijän porukoita" meijän äiti ja meijän iskä. Eli iskäksi ja äitiksi.
En muista missä tilanteessa olisin puhunut heistä etunimillä.
Ala-asteelta jäi mieleen,että eräs luokkakaveri kutsui äitiään etunimellä ja se kuulosti jotenkin kummalliselta.
Mieheni puhuu jo hieman iäkkäämmistä vanhemmistaan heidän etunimistä taivutetuilla lempinimillä.