Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka kehtaavat tunnustavansa haluavansa lapsen, jotta pääsisi pois töistä?
08.05.2012 |
Olen niiiiin täysin kyllästynyt työelämään, jossa olen viettänyt jo pian 13 vuotta putkeen, kun nuorena aloitin.
Lapsia toki haluaisin muutenkin, mutta kyllä myönnän yhtenä suurena syynä olevan sen, että saisin vihdoin edes vähän taukoa tähän ainaiseen työelämään.
Kommentit (7)
mutta pätkätöitä vaan saanut. jos ei vuoden sisällä tulevaisuus tuo vakipaikkaa tai jatko-opiskelupaikkaa niin hankin lapsen. olen aina halunnut varhain äidiksi,järkevintä olisi nyt opiskella kun on nuori, muta jos ei pääse yritän myöhemmin, kun lapsi/lapset kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töitä ja vielä 1 piltti ja nyt olen ollut pari vuotta taas töissä ja mietin miten vielä täältä pois pääsisi kunnialla. Lapsiluku täynnä ja ikää yli 40v, enkä kyllä eläkkeelle asti jaksa täällä olla :)
pelkäänpä vaan että kotona tulee olemaan rankempaa. . bye bye yöunet :(
3 lapsen äiti, joka hoitaa kuopuksen 3-vuotiaaksi kotona
Yksi syy lapsen hankintaan tällä hetkellä oli se, että pääsen pois opintoelämästä eikä tarvitse mennä töihin kuluttamaan turhaan aikaa. En siis tiedä, mitä haluan opiskella (yliopisto-opintoja takana 1 vuosi joskin väärällä alalla) enkä halua tuhlata aikaani jossain siwan kassalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin takana 10 vuotta työelämää, kun teinistä asti tehny koulun ohella kaikenlaisia hommia. Nykyinen työni on vielä niin persiistä, aivotonta toimistoduunia kasista neljään. Opiskelen vielä samaa alaa AMKssa aikuispuolella. Eli samaa kauraa luvassa jatkossakin.. Ei nappais. Sellainen 3-5 vuoden tauko tekis niin terää!
Opiskella voisin löysällä tahdilla kotiäitinäkin. Kohta joku vikisee jotain, sanonpahan vain että IKINÄ (en lukiossa, en AMKssa) oo opintotukia nostanut yhtään! Syynä liian korkeat tulot. Ja mieluummin teen kunnolla duunia ja omaan hyvän elintason kun opiskelijabudjetilla kituutan.
Mieheni kannustaa minua jäämään kotiin. Tehdään ainakin kaks lasta pienellä ikäerolla, ja oon kummankin syntymäntä 3 vuotta kotona. Venaan tätä niin paljon! Tykkään kokata, siivota ja muutenkin huolehtia huushollistamme, ja tietysti niistä tulevista lapsista. Nykyaikana vaan kun sanot tämän ääneen, tulee niiiin vihasia kommentteja kuinka vien tällaisella ajatusmaailmalla tasa-arvoa taaksepäin. Paskanmarjat. Jos haluan jäädä kotiin, jään. Ei se mun työkokemus ja ammattitaito lastenhoitovuosien aikana häviä! Enemmän häviän tässä kun joka aamu tuntuu niin turhalta herätä ja raahautua työpaikalle. Hyvä kun töissä kaikki pitää mua hirveänä piinkovana uraihmisenä.. No totuus on iahn toinen! Suurin haaveeni on iso perhe.
Minulle jää myöskin oma elämä, vaikka rupeankin "vain" kodinhengettäreksi. Mies on yrittäjä ja käytännössä voi itse sanella työaikansa. Ainakin kaksi "vapaapäivää" saan viikossa, eli aikaa ihan vain itselleni ja harrastuksilleni :)
Plussais nyt vaan eka... :D
koskaan työelämään mennäkään.