Miten tunnistaa lahjakas lapsi? Onkohan minun lapseni lahjakas?
Meidän tytöllä oli keskiarvo ala-asteelta lopussa 9,7. Tyttäremme oppii nopeasti ja on kiinnostunut aika monesta asiasta. Miten me vanhemmat voisimme tukea lastamme paremmin? Pitäiskö tyttö laittaa joillekin kursseille tai harrastuksiin? Vai antaako sen nyt rauhassa kehittyä? Murrosikä taitaa olla alkamassa, eli eihän toi siis mikään lapsi enää ole...
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Vouhotanko mä nyt ihan turhasta?
Kommentit (45)
kouluikäinen, mutta siskolla on kaksi koululaista, poikaa. Toinen on jo yläasteelle, toinen tkalla. Esikoisensa oli alakoulussa kympin poika, mtta sitten meni seiskalle ja ka. tipahti roimasti. Harrasti lätkää, mutta sekin jäi. Sisko ja miehensä ovat kyllä yrittäneet tukea poikaa ja antaa mahdollisuuden harrastaa, mutta poikaa ei tällä hetkellä taida kiinnostaa muu kuin kavereiden kanssa ostarilla hengailu... Et eihän noista lapsista koskaan tiedä, miten menee.
ja pojat yms ulkonakäyminen alkoi kiinnostaa, tuli hänestä vähempilahjainen. no, täytyy toivoa, että lahjakkuus tulee takaisin ennen lukion vikaa vuotta :)
ala-asteaikaiset numerot ei vielä kerro mistään lahjakkuudesta mitään?
tuli siitä juristi, vaikka opiskeli vaan puolet ajasta siellä yliopistossa. Toisen puolen sitten harrasti. Ja ei kyllä ole mitenkään erityisen lahjakas ihminen muuten, päin vastoin, käytännön asioissa aika torvelo usein. Looginen päättelykyky ja järjestelykyky vähän ontuu :)
Ylä-asteen päättyessä 8.6 ja lukion päästötodistuksessa 8.3.
Voin ihan suoraan kertoa, että keskiarvo tippui koko ajan, koska ala-asteen jälkeen muu kuin kouluelämä alkoi viedä aikaa. Kotoa ei tullut mitään tukea eikä panostusta/painostusta opiskeluihini/tapoihin opiskella. Jos kotoa oltaisiin oltu enemmän kiinnostuneita tai huolissaan koulunkäynnistäni, olisin tehnyt koulun eteen enemmän töitä.
Oman lapsen kohdalla aion huolehtia, että "piiskaan" ja annan tarpeeksi porkkanaa opintiellä, jotta pääsee hyvään jatko-opiskelupaikkaan.
ala-asteaikaiset numerot ei vielä kerro mistään lahjakkuudesta mitään?
Se kertoo vain kyvystä ja halusta oppia ja siitä miten on pärjännyt tunneilla/kokeessa. Oikea lahjakkuus on esimerkiksi hyvä kirjoitustaito, erityinen pärjääminen jossakin lajissa tai vaikka soittamisessa. Todellinen lahjakkuus ei katoa mihinkään jos sitä ylläpitää, keskiarvot voivat heitellä iän ja fiiliksen mukaan.
Ei kai kukaan voi tosissaan olla niin hupakko, että olettaa 6v koulunkäynnin (ala-asteaika), opiskelutapojen siellä ja koe ym numeroiden olevan arvottomia ja ilman osviittaa siitä onko kyseessä ns normi/perustallaaja, heikkomuistinen ja lahjainen vai peräti lahjakas jolla niin opiskelutavat, muisti, kyky omaksua uusia asioita jne ovat helppoja asioita?!
Hohhoijaa, se joka noin luulee on ainakin heikkolahjainen ja tietämätön.
ala-asteaikaiset numerot ei vielä kerro mistään lahjakkuudesta mitään?
on lahjakas jossain. pääasia että löytää sen oman juttunsa jossa voi tuntea olevansa hyvä ja kehittyä. kouluarvosana ei vielä kerro lahjakkuudesta mitään, siihen riittää yleensä ihan normaaliälykkyys ja keskittymiskyky+ lukeminen..
... suurimman osan lahjat eivät riitä alakoulussa tuohon Ap:n lapsen keskiarvoon, vielä harvemman yläkoulussa ja todella harvan lukiossa. Kyse ei ole pelkästään ahkeruudesta.
ja sosiaalisia taitoja.
Kilttejä, ahkeria, suorittajatyttöjä ja poikia on tässä maassa yllinkyllin, jotka eivät menesty työelämässä vaan ahertavat nurkassa kuvitellen, jonkun kiittävän.
ehdottaisin jotain harrastusta ja tekisin selväksi että kaikkea sellaista ollaan valmiita tukemaan. Ei siis nyt mitenkään sen lahjakkuuden vuoksi,mutta tuossa iässä esim. joukkuemuotoinen harrastus on monelle tosi tärkeä.
ehdottaisin jotain harrastusta ja tekisin selväksi että kaikkea sellaista ollaan valmiita tukemaan. Ei siis nyt mitenkään sen lahjakkuuden vuoksi,mutta tuossa iässä esim. joukkuemuotoinen harrastus on monelle tosi tärkeä.
ja innosta tutkimaan ja ottamaan selvää kaikesta! Älä piiskaa koulunumeroiden perään - ne tulevat kyllä innostuneelle ja lahjakkaalle ihmiselle siinä sivussa. Vaikka numerot teini-iässä jossain vaiheessa laskevat, tärkeintä on, että hän löytää oman intohimonsa - satsatkaa sen löytämiseen. Ja sen täytyy sitten olla lapsen intohimo, ei äidin. Toki vanhemman velvollisuus on höystää unelmat realistisin raamein.
jota monet kiltit tytöt osaa niin koittakaa rohkaista luovaan ajatteluun, kirjoittamiseen tai muuhun luovaan tekemiseen (musan tekemiseen, sanoittamiseen jne), asioiden tuottamiseeen... jotenkin poikkevaan ajatteluun ja asioiden perusteluun. Tulee sitten vähän muutakin kuin suorittajatyttö!
ikävä kyllä joskus kertoo enemmän opettajasta kuin oppilaasta. Tunnen monia, joilla ollut todella hyvä keskiarvo läpi ala-asteen ja keskiarvo romahtanut heti yläasteelle tullessa - koska ala-asteella saanut liian helpolla hyviä numeroita. Tunnen myös niitä, kuin minä itse, joilla yläasteelle mennessä keskiarvo nousi, vaikka teki numeroiden eteen vähemmän töitä kuin aiemmmin. Itsellä kuudennen keväällä taisi olla keskiarvo 8.7 tai jotain, läpi yläasteen 9.3-9.7, lukiossa päälle ysiä koko ajan myös. En ole kouluaineissa koskaan ollut lahjakas, mutta mulla on hyvä muisti ja olen suhteellisen älykäs - ei ole tarvinnut puurtaa - mutta samalla olen aina mennyt sieltä missä aita matalin.
Lahjakkuus - koulujutuissa - tarkoittaisi sitä, että käytännössä osaisi asioita paremmin tai vähintään yhtä hyvin kuin opettaja.
että "koulussa osataan tukea".
terv. ulkosuomalainen äiti
Jjuu ehkä olet vähän älykäs, Minä 13 vee... Mutta kuten sanottu:
Koulu EI oo ainoo lahjakkuuden mittari!!!!!!!!!
Ei kai kukaan voi tosissaan olla niin hupakko, että olettaa 6v koulunkäynnin (ala-asteaika), opiskelutapojen siellä ja koe ym numeroiden olevan arvottomia ja ilman osviittaa siitä onko kyseessä ns normi/perustallaaja, heikkomuistinen ja lahjainen vai peräti lahjakas jolla niin opiskelutavat, muisti, kyky omaksua uusia asioita jne ovat helppoja asioita?!
Hohhoijaa, se joka noin luulee on ainakin heikkolahjainen ja tietämätön.
Aivan niin. Ne antavat varsin hyvin osviittaa siitä, onko lapsella jokin oppimisvaikeus, eli miten haastavaa lapsen on myöhemmin oppia asioita vaikka motivaatiota olisi. Ne eivät kuitenkaan takaa, etteikö koulumenestys voisi mennä päälaelleen myöhemmin.
Minä itse menestyin todella keskinkertaisesti ala-asteella, mutta myöhemmin ala-asteen viimeisillä luokilla ja yläasteella koulunkäynnin muuttuessa haastavaksi aloin vasta todella jaksaa panostaa. Sitä ennen vietin illat ulkona eikä koulunkäynti kiinnostanut ns. lainkaan. Lukion päättötodistuksen keskiarvoksi arpoutui 9,5 minkä jälkeen lukio ja yliopisto menivät omalla painollaan.
Nykyään jo mietin täällä Kaliforniassa, mitä haasteita seuraavaksi haluaisin kohdata.
niin mihis meinasit laittaa??