Kun oma mies ei riitä - tyytymättömyys omaan kumppaniin

Minä ajattelen rehellisesti, että mieheni on onnekas kun hänellä on minut. Mieheni on komea ja urheilullinen, monen naisen mieleen kyllä. Parisuhteemme on hyvä ja minulla on yleisesti hyvä olla hänen kanssaan. Silti toivoisin hänen olevan 'arvostetummassa' ammatissa, paremmin varustettu, pidempi ja lihaksikkaampi. Nautin siitä, kun saan käyttää valtaani häneen. Kiukutella ihan vain kiukuttelun ilosta, olla vastaamatta puhelimeen tai lähteä kavereiden kanssa yhtäkkiä reissuun. Toisinaan miehen läheisyys ällöttää, toisinaan taas olen hänen kimpussaan kaiken aikaa ja hukutan hänet lahjoihin, hyvään ruokaan ja seksiin. Toisinaan taas suljen hänet elämästäni ihan totaalisesti. Olen myös pettänyt miestäni kahdesti, kummallakin kerralla miesten kanssa, jotka ovat saaneet jalat altani, vieneet eivätkä vikisseet. Miehiä, jotka ovat olleet pitkiä, komeita ja arvostetussa asemassa. Mies ei tiedä, ja jotenkin koen että minulla on oikeus pettää. :/



Olenko kamala vaimo?