Millainen on sinun anoppisi?

Ei puutu asioihin, jotka ei hänelle kuulu. Auttaa tarvittaessa ja saa myös itse apua meiltä tarvitessaan. On ihana mummo pojalleni!



Ei olla koskaan riidelty ja hyvin tullaan juttuun.

:(

voisi olla mukava, ja haluaisin että hän olisi perheestämme kiinnostunut, mutta on kiinnostunut vain tyttärensä perheestä, hoitaa vain tyttärensä lapsia ja viettää kaiken vapaa-aikansa tyttären luona.

Meillä käy hätäiseen pari kertaa vuodessa, muut päivät on tyttärensä luona auttelemassa. Meidän lapsia ei ole hoitanut kertaakaan, ei siis silläkään tavalla että olisi täällä viettämässä aikaa lasten kanssa (vanhemmat samalla läsnä).



Harmittaa kovasti, olisin toivonut anopista hyvää läheistä ihmissuhdetta, mutta tämä kuvio on ollut aina, jo mieheni ollessa lapsi, joten miniänä en sitä pysty muuttamaan mitenkään.

Mukava, auttaa tarvittaessa, mutta ei tuputa eikä tuppaudu. Hyvä mummi lapsellemme.

Eläessään oli kyllä toden totta oikea horror anoppi.

Ei koskaan mitään hyvää sanottavaa. Mieheni inhoaa häntä eikä halua tavata. Minua anoppi inhosi jo varmasti ennenkuin näkikään. Ensimmäisessä tapaamisessamme alkoi haukkua miestäni ja minä sain puolustaa häntä. Uskomaton tyyppi.



Miehellä nuoruuden hurvittelusta kaksi vahinkolasta, ilmeisesti toinen ei ole hänen mutta meni tyhmyyksissään tunnustamaan.. Heidän kanssaan anoppi pitää yhteyttä ja maksaa heidän perheensä monet kulut (tv-lupa, tietokoneet, puhelinlaskut, viikkorahat).



Mieheni odottaa anopin kuolemaa suoraan sanottuna. On ainut perillinen.

Miehensä vaan on aika ankea. Jakaa mielipiteitään kysymättä, yrittää kontrolloida, arvostelee ja paheksuu >:(

Ei ollenkaan ymmärrä että joku voisi pitää erilaisista asioista kuin hän (esim. erilaisesta musiikista tai ruoasta).

Pelottava ihminen.

En ehtinyt häntä edes tavata.



Mutta nainen josta tuli mieheni huoltaja vanhempiensa kuoltua (mies oli silloin 16v.) on ihan mukava, joskis ollaan aika etäisiä. Hän ei siis tuputa mitään lastenkasvatukseen liittyviä juttuja tai muutakaan. Jutellaan vain usein niitä näitä. Ei myöskään ole koskaan hoitanut lastamme, vaikka välittää siitä paljon ja pitää lähestulkoon omana lapsenlapsenaan. Tapaamisemme on aina vain sellaista kyläilyä/kahvittelua. Aika harvakseltaan.

Ihan mukava silloin, kun jutellaan neutraaleista asioista, mutta ei koskaan esim. kysy meidän kuulumisia. Ei ole koskaan ollut tyttömme (8v) seurana saati hoitanut häntä. On ollut luonamme kylässä 10 vuoden aikana ehkä 5 kertaa; välimatkaa 7 km. Olemme tarjoutuneet kuskaamaan häntä, mutta silti ei. Ei kutsu koskaan meitä. Kerran pyysimme häntä ravintolaan syömään, vastaus oli "on mulla kotonakin ruokaa". Veimme hänet joskus teatteriin; ei tykännyt.

tyttärensä ja toisen poikansa perheitä suosiva.

viime vuodet kärsinyt pahenevasta alzheimerintaudista mutta vaikka muisti on pääosin mennyttä niin narsistiset piirteet eivät häviä minnekään. Fyysisesti erinomaisessa kunnossa mutta taidoiltaan taantunut. Olemme mahdollisimman vähän tekemisessä anopin kanssa koska on erittäin hankala ihminen.

nykyään oikeastaan vain pakollisina juhlapyhinä ja 1-2 krt/kk piipahdan muuten käymässä eli aika paljon kuitenkin.



Anoppini tuputtaa kaikkea mahdollista (omia neuvojaan, kasvatusvinkkejä, tavaroitaan, toisen ylimääräisiä tavaroita, ruokaa yms), vaikka nätisti on kieltäytynyt, niin ei auta. Anoppi ei jaksa kuunnella mitään mitä sille sanoo, se vain touhottaa omiaan (koko ajan monta juttua tekemättä ja niitä se yrittää yhtäaikaa tehdä..). Harmittaa kun lapsi yrittää jotain sanoa, niin anoppi kuulee minkä kuulee ja tekee oman tulkinnan asiasta. Eli ei edes yritä tarkentaa ymmärsikö oikein mitä lapsi yritti sanoa (reilu 2v lapsi kyseessä) ja päästä ns samalle aaltopituudelle. Tosin näin se keskustelee minunkin kanssa. Itse korjaan asian jos jaksan, nykyään tuntuu, että onko sillä suurempaa merkitystä mitä kuulee. Niin ja kuulossa sillä ei oikeasti ole vikaa :) Miestäni se pitää edelleeen pienenä poikana.. mikä miestäni kyllä jurppii, luonnollisesti.