9-vuotias tyttäreni tykkää

tavata ystäviään, mutta ei viettää kaikkea aikaansa heidän kanssaan sentään. Onneksi!



Ensiksi hän tekee läksyt. Hän on hyvä koulussa. Sen jälkeen hän joko leikkii pienempien sisarustensa kanssa, tekee omia juttujaan tai auttaa kotitöissä, jos ei siis tapaa ystävää.



Hän tykkää kovasti tehdä yhdessä joko minun tai isänsä kanssa. Ruoanlaittossa meillä onkin aina kukin lapsi vuorollaan apuna.



Tyttäreni rentoutuu kotona, kun saa tehdä mitä haluaa ja hoitaa ihan arkisia asioita. Hän huolehtii, että keittiön pöytä on puhdas tai kun olen pessyt hänen vaatteitaan, niin viikkaa ne kaappiin. Samalla puhua päpättää, pohtii koulua ja kaverisuhteitaan, harrastuksiaan jne. Hän ihmettelee, että eivätkö ne lapset jotka tylsistyvät kotona, koe tarpeelliseksi tehdä joinakin arki-iltoina ihan kotitöitä? Tai lukea loppuiltaa omassa rauhassa kiinnostavaa kirjaa?



Hän pitää kotikoulua niin, että kohta 4 v pikkusiskokin osaa lukea:) Hän voimistelee säännöllisesti kotona. Hän tykkää muutenkin liikkua esim kavereidensa kanssa ui, pyöräilee, tanssii, käy leikkimässä metsässä ja juoksee ihan ilokseen. Hän soittaa pianoa. Hän on taitava piirtämään ja taidetta syntyykin runsain mitoin.



Itse asiaan. Kyllä minuakin harmittaa, kun tyttäreni kaverit (parasta kaveria lukuunottamatta, joka on hyvin samanlainen kuin tyttäreni) eivät tiedä, että mitä vapaa-ajallaan tekisivät. Tyttöni leikkii yhdenkin kanssa ja tulee sitten kotiin, mutta pian jo puhelin soi, että tällä ystävällä on taas tylsää:( Tyttärelläni ei ole koskaan tylsää. Hän on luova ja kehityy koko ajan paremmaksi kaikessa mikä häntä kiinnostaa. Yhdessä mietimme, että mikä auttaa kehittymisesssä. Keskusteluista on apua. Voimistelu tukee liikunnallista kehitystä. Venyttely on tärkeää, kun lihakset kehittyvät. Taidekirjoista saa vinkkejä miten kehittyä kuvataiteissa jne.