Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

32v, eronnut, ei lapsia. Blaaah :(

Vierailija
06.05.2012 |

Eipä onnistunut sitten tämäkään suhde. Miten ihmeessä kunnollisen ja tasapainoisen parisuhteen löytäminen voikin olla näin vaikeaa?



Nautin kyllä tavallaan sinkkuudesta ja siitä, että voi tehdä "mitä vain". Mutta tässä iässä alkaa jo hiljalleen mietityttämään että löytyykö sitä kunnollista kumppania ikinä, saanko koskaan lapsia jne.



Muita?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
06.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei varsinaista vauvakuumetta, mutta haluaisin kyllä joku päivä perheen.



Toisaalta parempi yksin kuin juopon tai mielisairaan kanssa, mutta ymmärrän oikein hyvin kurjuutesi.



Kun vielä tietäisi mistä niitä miehiä löytyisi... en millään jaksaisi taas aloittaa uutta suhdetta ja pettyä. Ja alkaa taas kaikkea alusta.



Mutta pitää uskaltaa jos jotain haluaa saavuttaa.



Toivottavasti meitä molempia vielä joku päivä lykästää :).



ap

Vierailija
2/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen menossa naimisiin miehen kanssa, jota kyllä rakastan, mutta joka on määrätyssä mielessä kompromissi. Nyt vain tuntuu siltä, että kun olen jo 37v., löytyykö sitä etsimääni miestä sitten koskaan.



Suurin ongelma suhteessamme on se, että mies on ollut uskoton. Se on tosin johtanut siihen, että en usko kenenkään uskollisuuteen enää. Joten ihan sama, otanko tämän miehen vai jonkun muun - kehenkään en enää luota.



Haluan lapsen, mutta en halua tehdä lasta yksin. Jos tämä mies ei sitten suostukaan lapsentekoon, niin en puhu mitään vaan menen jollekin klinikalle vaikka Viroon ja hankin lapsen sitä kautta. Ihmetelköön äijä sitten, että miten tässä näin kävi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äiti oli pitkästä avioliitosta eronnut 38-vuotias kun tapasi mun isän. Tänä vuonna tulee täyteen 30 avioliittovuotta ja mulle 29 :D bonuksena tähän vielä se että äidille oli parikymppisenä sanottu että ei kykene saamaan lapsia ja lääkärit muutti kantaansa tähän vasta kun mä olin tulossa.



Älkää siis heittäkö toivoanne :) tuo oli vielä kaiken lisäksi sitä aikaa jolloin oltiin säälittäviä lapsettomia vanhojapiikoja, nykyään sinkkuja joita ei ihmetellä noin!

Vierailija
4/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli vielä kurjempi tilanne koska vähemmän hedelmällisiä vuosia jäljellä. Ollut vähän paskaa mäihää parisuhteissa, tullut törmättyä lähinnä juoppoihin ja mielisairaisiin. Nyt sitten yksin, vauvakuumeessa, pelkäämässä että aika loppuu kesken.


Suomessa vähintään joka toinen on juoppo tai mielisairas. Loput on narsisteja tai aivan toivottomia nössöjä tai ainakaan perheen perustaminen/siihen sitoutuminen ei kiinnosta. Hyviä on harvassa ja vapaana tuskin yhtään.

Vierailija
5/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikää on 36 ja erosta kohta 2 vuotta. Näin läheltä seuranneena voin sanoa että on sitä vikaa myös hänessä. Ihan kivojakin miehiä on mennyt yli laidan kun esimerkiksi on tupakoinut tai ollut liian lihava. Seurallisena ja hieman villinä tyttönä tietysti kaikki hissukat ei tule kuuloonkaan eikä hän niitä missään tapaisikaan.En edes yritä ehdotella hänelle sopivia mieskandinaatteja ettei vain tulisi mitään sanomista.

Minusta hänelle nimenomaan sopisi hieman rauhallisempi tyyppi koska on itse niin menevä.

Vierailija
6/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihastunut vääränlaisiin miehiin? Tai sellaisiin, jotka eivät sovi loppujen lopuksi juuri sinun persoonaasi?

Kun vertaan entistä ja nykyistä suhdettani, huomaan selvästi, ettei exä ollut minulle se oikea. Hän oli kunnollinen mies, arvostin häntä monessakin suhteessa, muttei hän jollain syvemmällä tasolla tyydyttänyt minua, enkä varmaan minäkään häntä. Tunsin, että olin yksin, vaikka olin parisuhteessa hänen kanssaan kolme vuotta. Yritin liikaa onnistua suhteessa, vaikka jokin häiritsi siinä alussa asti.

Nykyisen mieheni, siis aviomieheni seurassa minulla on hyvä olla, tunnen että olemme tiimi, perhe. hän haluaa viettää aikaa kanssani, eikä minun tarvitse ajatella jääväni esim hänen työlleen kakkoseksi, kuten exän kanssa tuntui useasti.

Enpä osaa muuta sanoa, kuin että ala tapailla miehiä ja ole tarkkana omien tunteittesi suhteen. Älä hyppää sänkyyn heti vaan tutustu mieheen jotta voit ensiksi päätellä, onko hän sinulle sopiva mies. Ja tunteitten lisäksi järkeäkin on hyvä käyttää......Itse huomasin, että kun olin harrastanut seksiä jonkun miehen kanssa joka ei välttämättä ole edes sopiva minulle, kiinnyin häneen vaikkei olisi pitänyt!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä olen ollut vastaavassa tilanteessa, vielä hiukan vanhempana tosin. Itsellä kävi onneksi hyvin sillä löysin miehen ja sain peräti kaksi lasta.



Itse sanoisin, että jos haluat lapsen/lapsia niin ei kannata uhrata sitä ydinperheunelman takia. Toki elämä voi varmasti olla hyvää lapsettomanakin, mutta siis jos tietää että lapsia haluaa niin se voi ola koko elämän mittainen katkeruus ja tyhjyyden tunne kun niitä ei saa.



Itse mietin tuolloisessa tilanteessani (jossa hedelmällinen aika alkoi olla vähissä) seuraavia vaihtoehtoja:



1 lapsen tekeminen yksin. Hyvänä puolena se, ettei lapsen asioista tarvitse vääntää kenenkään kanssa, huonona tietysti se, että joudut vastaamaan yksin kaikesta. Suosittelisin vain jos tukiverkkoja löytyy.



2 lapsen tekeminen homoparille/homomiehelle. Huonona puolena se, että parin joutuu syynäämään tosi tarkasti (fiksut miehet ymmärtävät että tämä on välttämätöntä, ja toisaalta hekin haluavat varmasti syynätä sinut). Tutustuakin pitää ainakin jonkun aikaa, keskustella tarkkaan kaikki mahdolliset periaate- ja käytännön kysymykset. Ja tietysti kaikista asioista (huoltajuudet, taloudelliset vastuut, tapaamiset jne.) pitää tehdä paperit, mieluiten lakimiehen avustuksella. Hyvänä puolena se, että lapsi saa kaksi (tai kolme) vanhempaa, etkä joudu kantamaan kaikkea yksin. Kaverini teki näin ja on ollut tyytyväinen ratkaisuunsa jo monta vuotta. Heillä on aika tavallinen huoltajuus -systeemi, lapsi on pääosan ajasta äidillään, ja joka toine viikonkonloppu ja siinä välissä aina pari päivää isillään. Tämä tietysti vasta vähän isomman lapsen kanssa, vauvaa ei toki voi(nut) alkaa heti pallotella.

Vierailija
8/8 |
06.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli vielä kurjempi tilanne koska vähemmän hedelmällisiä vuosia jäljellä. Ollut vähän paskaa mäihää parisuhteissa, tullut törmättyä lähinnä juoppoihin ja mielisairaisiin. Nyt sitten yksin, vauvakuumeessa, pelkäämässä että aika loppuu kesken.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän yksi