Lue keskustelun säännöt.
Perkele. Ollaan sitten muuttamassa exän naapuriin.
06.05.2012 |
Juuri kuulin kaverin kaverilta, että exäni (jonka kanssa asiat päättyivät vuosia sitten niin huonosti, etten halua häntä enää koskaan nähdä), asuu tulevan asuntomme lähinaapurustossa. Eli päivittäistä törmäämistä luvassa. Ja hirveä stressi siitä ainakin alkuun, että pitää näyttää ihmiseltä aina ulos lähtiessä.
Yhtään heikkouttahan ei sovi näyttää. Joo, mut jätettiin silloin. Ottaa niin kupoliin. Vaan myöhäistä itkeä, päiväkotipaikat ja kaikki on jo saatu - se nyt vaan puuttuu, että sen ja mun lapset olis saman ikäisiä ja samassa päiväkodissa. Mun tuurilla on. Ja tietty sen rouva joku täydellinen nainen.
Aika säälittävää miettiä tämmöisiä, vuosien takaisia juttuja. Mutta toi äijä jotenkin nakersi mun itsetunnon ja sai mut vihaamaan itseäni, mulla meni monta vuotta että ymmärsin etten olekaan huono ja kelvoton ja kaikkea muuta inhottavaa.
Ei muuta kuin laihdutuskuurille. Ja sitten jotain botoxia naamaan.
Kommentit (26)
Minä ainakin ymmärrän ap:tä.
Neuvoni on että otat nyt sen strategian, että et välitä. Siis vaikka oikeasti välitätkin, psyykkaat itsesi siihen, että piu pau mokoma luuseri. Koska sellainenhan se tyyppi on jos on sua noin kurjasti kohdellut.
Ajattelet että hei, mulla on tässä pari vatsamakkaraa ja paska duuni, mutta olen onnellinen, minulla on ihana perhe ja olen niin hyvä ja kiva ihminen etten ikinä alentuisi kohtelemaan muita huonosti.
Kun tapaat exän, olet luonteva ja reipas ja näytät sille että olet onnellinen. MIKÄÄN, siis mikään duuni, hyvä kroppa tm. ei anna niin menestyvää vaikutelmaa kuin se, että ihminen on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ja sun duunitilanteesta exän ei tarvitse tietää, jos kohtaatte niin sanot että olet koulutukseltasi se ja se ja "teet tässä vähän kaikenlaista, on niin paljon mielenkiintoisia projekteja että vaikea oikein keskittyä vain yhteen".
Kyllä se siitä, yritä ottaa tämä mahdollisuutena; voit kohdata vanhat traumat ja jatkaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... omassa elämässään, jotka myöskään eivät (välttämättä) näy ulospäin. On täysin mahdollista, että sinä olet teistä kahdesta se jolla pyyhkii paljon paremmin. Exäsi oli siis ihminen, jolla oli tarve lytätä sinua? Sellainen ihminen tuskin on kovin ihanaa elämää ja parisuhdetta pystynyt itselleen luomaan - ainakaan tietämäni vastaava tyyppi ei ole pystynyt. Sinun kohtaamisesi voi olla hänelle kovempi pala kuin hänen kohtaamisensa sinulle, kunhan pääset tuosta ymmärrettävästä ensipaniikistasi yli:-).
Mikä paska tilanne! Todella!!! Ei muutakun nokka pystyyn ja oot niinku et ois koko jätkää koskaan nähnytkään.
mutta itse teen hanttihommia, kun alallani on ylitarjontaa koulutetuista. Ja silloin tietysti opiskelin alalleni kovalla innolla kun tämän exän kanssa oltiin yhdessä.
Kerran olen tähän äijään törmännyt, juteltiin hetki kadulla ja olin niin ystävällinen ja reipas, jälkeenpäin tuntui kuin joku olisi käynyt lyömässä pari kertaa palleaan. Tätä sitten luvassa joka päivä. Ehkä siihen tottuu, eikä ajan myötä tunnu niin pahalta.
ap
Saat kohdattua vanhat haamut ja luurangot kolisevat kaapusta ulos.
Minullakin vastaava ex, mutta onneksi asuu toisella puolella kaupunkia (toistaiseksi ainakin). Jos itsellä ei ole vastaavasta kokemusta, antaa juuri tuollaisia ohjeita kuten "unohda", "siivoa pääkoppasi tyhjäksi entisestä". Ehkä oletkin siivonnut, mutta tuntemukset ja traumat tulevat pintaan, kun kusipää-ex on näköpiirissä.
Muista kuitenkin, että sinusta ei näy ulospäin, mitä teet työksesi, oletko nyt työpaikassa, joka on aikaisempien suunnitelmien kaltainen vai ihan jossain muualla. Kun ex tulee vastaan, sinun ei tarvitse kertoa itsestäsi mitään, vaikka hän kyselisi kuulumisiasi. Parempi vain, jos et kerro mitään itsestäsi, et yhtään mitään. Äläkä yritä ottaa exästä mitään selville, ei perhesuhteita ja lasten ikiä tai hoitopaikkoja. Keskity vain omaan elämääsi.