Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä löytänyt ruumista?
06.05.2012 |
Kerro kaikki! Missä tapahtui? Miltä näytti? Mitä hänelle oli käynyt? Miksi oli kuollut? Miten reagoit? Itkitkö?
Kommentit (27)
Kuulostaa vanhanaikaiselta nimitykseltä jollekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verensyöksyyn kuollut luultavasti kärsi maksakirroosista ja laskimolaajentumat puhjenneet ruokatorvessa.
sh
7-vuotiaana löysin hankeen jäätyneen juopon, jolta linnut oli nokkineet silmät.
Aikuisena löysin verensyöksyyn kuolleen puolitutun miehen.
Nyt hoitajana ruumiita kohtaa aina silloin tällöin.
En ole koskaan pahemmin järkyttynyt, edes lapsena en muista tunteneeni muuta kuin ihmetystä - toki nuo kaksi ensimmäistä ruumista ovat syöpyneet muistiini iäksi. Verensyöksyruumiin jälkeen meni vähän aikaan ennen kuin teki mieli syödä ketsuppia.
"Hoitajana käytät nimitystä verensyöksy?"Miksi en käyttäisi?
Ihminen on kuollut siten, että on oksentanut jumalattomasti verta. Tarkempaa diagnoosia hänen sairauksistaan en ole koskaan kuullut. Ehkä hänellä oli keuhkoahtaumatauti, en voi tietää.
Tiedän kyllä mitä verensyöksyllä tarkoitetaan.
En ole nähnyt kuollutta ihmistä, mutta useita lemmikkejä kylläkin.
Ensimmäinen koiramme kuoli 11 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä. Äiti löysi aamulla olohuoneesta kuolleena. Edellisenä päivänä "teki" kuolemaa. Ehti kuolla luonnollisesti, toivottavasti kivuitta. Olisi lopetettu, aamulla, mutta kuoli yön aikana. Olin 13 ja näin , kun hän "katsoi" lasittuneella katseella.
Toinen koiramme, ensimmäinen oma koirani, kuoli tapaturmaisesti auton alle vain 1v ja 8kk ikäisenä. Löysin hänet aamulla naapurin risteyksestä kuolleena kouluun lähtiessäni. Ei pisaraakaan verta, katse lasittuneena. Järkytti, oli pitkään viimeinen ajatus ennen nukahtamista.
Lisäksi olen nähnyt auton alle jääneen 4 -vuotiaan kissamme, lukuisia keskenmenneitä kaninpoikasia sekä löytänyt muutamia kaneja kuolleena.
Olen nähnyt ihmisen joka kuolee pian. Isotätini. Kävin katsomassa häntä eilen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Makasi sängyssään lähes liikkumattomana. Suu auki, silmät tuijottaen lasittuneesti kattoon. Laihtuneena, kätensä ohuempina kuin omani. Käänsi välillä päätä ja kohdisti katseen puhujalle. Kuuli kaiken kovaäänisen puheen. Viimeiset sanani hänelle olivat "Terve, isotäti (sanoin hänen nimensä, mutta en mainitse täällä), kesäloma alkoi ja kohta lähden Tampereelle". Olin veljeni (11v) ja äitini kanssa. Lähdimme pian tuon jälkeen pois. Isotätini menehtyi vierailustamme noin 11 tunnin kuluttua. Olen varma, että hän odotti vierailuumme saakka, kunnes päästi irti ja siirtyi iäisyyteen. Kuoli yksinkertaisesti vanhuuteen ja vanhuuden sairauksiin, oli melkein 92.
Olen myös nähnyt kuvia/videoita kuolleista ihmisistä. En järkyty helposti, mutta en silti mielelläni kuolleita katsele. Mielenkiinnosta olen katsellut kuvia Aokigaharan itsemurhametsästä, jokin sairas mielenkiinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-kymppisen isoisäni. Klo 12 jälkeen viimeinen varma kontakti häneen. Ei vastannut iltapäivällä puhelimeen. "Varmaan taas säätänyt puhelimen kanssa ja laittanut äänettömälle vahingossa, mee laittamaan puhelin kuntoon." Menin, huomasin että väärät avaimet mukana. Ei avannut ovea. Kysyin ulkona olleilta naapureilta onko näkynyt, vähän on huoli. Ei oo näkyny. Ehkä kaverin luona? Pyysin puolisoa soittamaan mahdolliseen osoitteeseen, ei oo näkyny sielläkään. Kävin kotoa hakemassa oikean avaimen ja jalat oli ihan voimattomat. En olisi jaksanut auton kytkintä painaa kun jalat vapisivat. Jotenkin huono tunne, mutta jaksoin uskoa että loppu on onnellinen, niin oli käynyt ennenkin että omalla avaimella menin ja kaikki olikin hyvin.
Kädet vapisten avaimella sisään. Siinä se oli. Silmät auki, lattialla mahallaan ja sinertävänä. Menin ravistelemaan ja yritin herätellä, ihan kuin ea-kurssilla opetettiin vaikka tiesin että kyllä se kuollut on. Iho oli kylmä. Piti soittaa äitille että mikä tän osoite on, se on kuollut. Muisti tyhjeni täysin, tiesin kyllä osoitteen mutta en sitä siinä muistanut. Soitin häkeen , vapisin kauttaaltaan ja haukoin henkeä. Menin ulos odottamaan poliisia. Välillä huutoitkin. Välillä piti keskittyä hengittämään. Soitin töihinkin että näin kävi ja ulvoin tuskaani työkaverille. Tuntui että meni ikuisuus ennenkuin poliisi tuli. Tulivat, katsoivat, kyselivät, sanoivat latteuksia ja tilasivat ruumisauton. Olivat sanoneet myöhemmin tulleelle äidilleni että kauppakassi oli vieressä purkamatta vieressä. Minä en sitä havainnut. Kai oli kuollut ns. Suorilta jaloilta kotiin tullessaan. Vuorokausi aiemmin olin hänet nähnyt täysissä voimissaan.
Hoitajana hoidan kuolevia. Joitakin olen pukenutkin mutta tämä oli paha paikka. Varmaan ikuisesti muistan sen kuvan mielessäni kun hänet löysin. Olimme tosi läheisiä. Toivon ettei hän kärsinyt tai hätääntynyt vaan lähtö olisi ollut nopea. Surutyö jatkuu edelleen.
"Hoitajana käytät nimitystä verensyöksy?"
Miksi en käyttäisi?
Ihminen on kuollut siten, että on oksentanut jumalattomasti verta. Tarkempaa diagnoosia hänen sairauksistaan en ole koskaan kuullut. Ehkä hänellä oli keuhkoahtaumatauti, en voi tietää.