Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa helluntaiseurakuntalaisista?
23.02.2014 |
Eräs nettituttu "paljastui" kyseiseen seurakuntaan kuuluvaksi ja suositteli minuakin käymään. Kannattaako ja uskaltaako, millaista porukkaa? Varsinkin jos Kuopion seurakunnasta tietäisitte, olis kiva :)
Kommentit (63)
"Nuoret avioituvat hirveän nuorina, kun esiaviollista seksiä tai avoliittoa ei hyvällä katsota."
Tää on muuten jännä. Nimittäin yksi hellarisukulaiseni oli saanut mukulan ilmeisesti eri miehen kanssa, kuin kenen kanssa oli menossa pian naimisiin. Vaikutti olevan ihan ok juttu muiden hellareiden keskuudessa, mutta varmahan en voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14:lle minulla on samanlaiset kokemuset tuosta hellarien varallisuudesta. Heillä on iso tarve esitellä sitä (merkkivaatteet, hienot autot jne.) ja nimenomaan esitellä eli noista puhutaan paljon ja halutaan että nuo huomataan vert. "tavalliset" ihmiset.
Lisäksi muutaman tutun hellarin raamatun tuntemus on todella nololla tasolla. Puhun nyt sellaisista jutuista, jotka normaalisti alakoululainenkin oppii uskonnontunneilla, en mistään syvällisemmästä tiedosta.
Ihmisiä laidasta laitaan. Nykyisin myös paljon korkeastikoulutettuja ja jalata maassa pysyviä. Myös ajantasalla eli nykisin hellarit ovat mielestäni valveutuneita ja seuraavat uutisia ja tapahtumia paremmin kuin normityypit. Ehkä kuitenkin tavallista enemmän laitapuolen kulkijoita ja elämässään pahasti, pahasti tyrineitä. Kynnys on matala, kaikki tervetulleita. Menestyksen ja ulkonäön korostusta erityisesti Pohjanmaalla, muulta löytyy mielestäni ihmisiä ihan joka lähtöön. Myös pelottavia ahdasmielisyyden perikuvia kuin todella kypisä ja sydämestään uskomattoman viisaita ja kypsiä ihmisä. Nimimerkillä lopulta kuitenkin lutsku-srk:n valinnut
TV:n hellaripojat oli ainakin rentoja, tykkäsin, mutta muista en tiedä mitään.
Olen ollut jonkin verran mukana hellareiden toiminnassa aiemmin. Varhaisnuorten toiminnassa oli rentoa meininkiä, ihan hyviä muistoja jäi. Myöhemmin kävin eri paikkakunnalla nuortenilloissa, ja koin itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja vähän ahdistuneeksi siellä. Mukavia ihmisiä sielläkin oli, mutta en enää jaksanut yrittää olla "tosiuskovainen", koin vaan kapinahenkeä ja koin uskonnon suorittamiseksi, josta en loppupeleissä oikein saanut mitään itselleni. Saarnat/puheetkin alkoi olla liian tosiuskovaisuutta painottavia ja sellaisia, että niissä kovasti opetettiin, miten tuli elää ja että piti pitää Jeesusta jokaisen elämänsä tilanteen herrana. En vain enää jaksanut (johtuen paljolti myös oman elämäni ongelmista), mutta joillekin se uskonto/seurakunta sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussa on kaksi helluntailaiseksi kääntynyttä. Toinen heistä on minulle läheisempi ja olen tuntenut hänet jo ennen tätä kääntymistä. Enpä olisi ikinä uskonut hänen persoonastaan, miten sinnikkäästi ja häpeilemättömästi hän voi yrittää käännyttää, silleen vaivihkaa eri tavoilla. Ja lapsiammekin.
Hänelle on nätisti mutta napakasti tehty selväksi, että meitä on turha yrittää aivopestä, ja lapsille ei saa selittää uskon asioita. Silti lahjaksi tulee uskonnollisia, helluntailaisten kustantamia romaaneja. Lapsille on meiltä salaa kerrottu Jumalasta ja annettu heille lastenkirjoja, joissa melko painostavaan sävyyn käsketään rukoilemaan.
Olen itse omasta vakaumuksestani sen verran varma, että omaa hurahtamistani en pelkäisi, vaikka johonkin hellareiden tilaisuuteen joutuisin. Mutta en halua olla missään tekemisissä heidän lahkonsa kanssa, koska viime kädessä se vaikuttaa hyvin umpimieliseltä. Päälle päin ollaan fiksuja ja rentoja, ystävällisiä kaikkia kohtaan, mutta syvällä taustalla aistii paheksunnan ja erittäin voimakkaan pyrkimyksen saada muutkin mukaan heidän touhuunsa. Selvästi myös iskevät kiinni helposti silloin, kun jollakin ihmisellä "herkkä hetki" eli äkillinen vastoinkäyminen (ero, läheisen kuolema, todettu vakava sairaus), pidempiaikaista surua taustalla (lapsettomuus, perheväkivaltaa, alkoholismia) tai uusi elämäntilanne (muutto uudelle paikkakunnalle ja yksinäisyyttä). Silloin helluntailaiset ryntäävät paikalle "sydämellisesti" auttamaan, muka ystävinä, perimmäisenä tarkoituksenaan kuitenkin pelastaa henkilö helluntailaiseksi.
Helluntailaiset paheksuvat kaikkia muita. Voivat suhtautua näennäisen ystävällisesti, mutta eivät hyväksy oikeasti sinua, ennen kuin olet itsekin liittynyt helluntailaiseksi. Lukevat kuin piru raamattua, eri helluntailaispiireillä on jokaisella omat kummalliset sääntönsä siitä mitä saa tehdä ja mitä ei, ja kaikki säännöt tietty juontavat juurensa raamatusta. Alueesta riippuen on siis näitä eri sääntöjä; ei saa olla esiaviollisia suhteita, ei saa syödä veristä puoliraakaa pihviä, homoseksuaalit eivät ole hyväksyttyjä, kaikki vastoinkäymiset ja suru elämässä ovat rangaistus jostakin tekemästäsi pahasta, lääketiede on humpuukia (toki lääkettä otetaan, kun on pakko, mutta paraneminen sen seurauksena on kuitenkin vain Jumalan ansiota), jooga on hindulaisten salajuoni käännyttää kaikki, kaikki maailmassa tapahtuva paha on aina muiden kuin helluntailaisten tekemää (muut ryyppäävät, hakkaavat vaimojaan, kaltoinkohtelevat lapsiaan, eivät auta lähimmäistään).
Itseriittoista porukkaa, jotka omissa piireissään tyytyväisenä hymisevät omaa erinomaisuuttaan. Ovat hävittäneet kyvyn kyseenalaistaa omaa (eli helluntaiseurakunnan sanelemaa) ajatustapaa. Kokevat jotain kaikkivoipaisuutta omasta uskonnostaan ja eivät kaihda keinoja saada uusia ihmisiä käännytettyä samaan muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukulaiseni oli mukana toiminnassa, siis todella aktiivisesti. Sitten hän vähän "kyllästyi" jos näin voi sanoa, ei siis mitään kriisiä taustalla vaan yksinkertaisesti alkoi jättää menemättä niihin häppeninkeihin.
Jokunen vuosi sen jälkeen hän sairastui syöpään, eikös vaan joku seurakunnasta soittanut että oikein sulle kun hylkäsit Jeesuksen, nyt saat mitä ansaitset.
Jos näin hienojen ihmisten seura houkuttaa niin sinne vaan ap. Nimenomaan Kuopiossa tapahtui tämä.
Ei, ei, ei, ja ei! Miksi et mitään muuta keksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa on ihan pimeitä ja osa ihan normaaleja ja järkeviä ihmisiä jotka vain ovat uskossa (yleensä nämä ovat vain syntyneet hellariperheeseen)
Mieheni oli jonkin aikaa Kuopion helluntaiseurakunnassa ja viihtyi hyvin. Nyt me ollan kuuluttu monta vuotta Oulun helluntaiseurakuntaan, jossa ainakin on kaikki hyvin. Oulussa monet luterilaisetkin tykkäävät käydä helluntaiseurakunnan kokouksissa ja yhteiskristillistä toimintaa on täällä muutenkin paljon.
En tiedä, millaista helluntailaisuus on pienillä paikkakunnilla, mutta ei ainakaan Kuopiossa ja Oulussa ole tuollaista kuin aiemmissa kommenteissa on väitetty. Mutta ainahan uskontoon littyviin kysymyksiin tulee netissä paljon perätöntä mustamaalaamista sisältäviä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutteko te nyt omasta päästänne näitä juttuja tai sekoitatteko johonkin muuhun yhteisöön?
En ole hellari itse, mutta tunnen useita hellareita (sukua ja ystäviä). Olen käynyt sukulaisten kautta hellarien kokouksissa ja telttatapahtumissa.
Kerran oli saarnaaja, jonka saarnaustyyli oli ahdistava. Muuten ei mitään pahaa sanottavaa. Olihan se hurmostyylistä, mutta ihan viatonta. Kaikki tuntemani helluntailaiset ovat olleet äärimmäisen hyviä ihmisiä. En ole kohdannut naisen alistamista, syytöksiä, painostusta jne. Eikä kukaan näistä tuntemistani ole brassaillut omaisuudella. Päinvastoin, elävät vaatimattomasti ja tekevät paljon hyväntekeväisyyttä.
Onhan siellä sekopäitä varmasti joukossa, mutta nämä tuntemani ihmiset ovat olleet hyvin avarakatseisia ja mukavia. Homoista en ole kuullut puhuttavan pahaa. Erään sukulaisen kanssa joskus homoudesta keskusteltiinkin ja hän ainakin suvaitsee homot yhdenvertaisina heterojen kanssa.
En itse kuulu helluntailaisiin, koska en ole kovin uskova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sinä tarvitset uskontoa? Elämä on nyt ja tässä, satsaa hyviin ihmissuhteisiin ja hyvään ja terveeseen elämään.
Olen luterilainen ja tuntenut useita helluntailaisia, ja aikoinani käynyt helluntaiseurakunnassa epäsäännöllisesti silloin tällöin. Porukkaa on laidasta laitaan, on jäyhiä jököttäjiä ja hilpeitä kikattajia, on syvällisiä ja pintaliitäjiä, on aggressiivisesti käännyttäviä ja lempeitä empaatikkoja. Suuri osa on lopun aikoihin, Raamatun ennustuksiin, armolahjoihin, moraalin vartiointiin ja evankeliointiin keskittyviä ihmisiä. Iso osa on myös heikosti koulutettua väkeä, ja entisiä rikollisia ja nykyisiä mielenterveysongelmaisia on joukossa. Monella on huono raamatuntuntemus mutta sitäkin parempi raha tienaamisen taju. Silti joukossa on aina niitä tasapainoisempiakin tyyppejä.
Olen nähnyt helluntaiseurakunnassa ajettavan ulos riivaajia nuoresta tytöstä, jossa ei varmasti ollut muuta vikaa kuin murrosiän turbulenssia. Eräs nuori uskovainen kulki sisälläkin hanskat kädessä ettei pahat henget tarttuisi häneen. Useat seurakuntalaiset eivät osanneet puhua mistään muusta kuin jeesuksesta, ihan väsymykseen asti. Antoivat hyvin epätasapainoisen kuvan itsestään. Mielenterveysongelmaisia oli monia, samoin niitä jotka olivat joskus eksyneet kaidalta polulta. Oli painostavia uskovaisia, jotka mielellään käännyttivät kadulla ihmisiä ja joista näkyi kauas että he tekivät sitä saadakseen huomiota seurakunnassa.
Toisaalta kohtasin myös aidosti mukavia, kuuntelevia, pohtivia uskovia. Tavallisia ihmisiä. Valitettavasti nämä olivat vähemmistössä, jonka takia itse jäin seurakunnasta pois.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:32"]
Olen nähnyt helluntaiseurakunnassa ajettavan ulos riivaajia nuoresta tytöstä, jossa ei varmasti ollut muuta vikaa kuin murrosiän turbulenssia. Eräs nuori uskovainen kulki sisälläkin hanskat kädessä ettei pahat henget tarttuisi häneen. Useat seurakuntalaiset eivät osanneet puhua mistään muusta kuin jeesuksesta, ihan väsymykseen asti. Antoivat hyvin epätasapainoisen kuvan itsestään. Mielenterveysongelmaisia oli monia, samoin niitä jotka olivat joskus eksyneet kaidalta polulta. Oli painostavia uskovaisia, jotka mielellään käännyttivät kadulla ihmisiä ja joista näkyi kauas että he tekivät sitä saadakseen huomiota seurakunnassa.
Toisaalta kohtasin myös aidosti mukavia, kuuntelevia, pohtivia uskovia. Tavallisia ihmisiä. Valitettavasti nämä olivat vähemmistössä, jonka takia itse jäin seurakunnasta pois.
[/quote]
Tätä olen juuri ymmärtänyt. Uhkailuja, ihmeitä, paholaisia. Aikamoista farssia koko homma
En tiedä mitä tähän sanoisi, parempi kai olisi jättää kommentit omaaan arvoonsa. olen kuitenkin kuulunut helluntaiseurakuntaan 17v, enkä ole sen aikana koskaan törmännyt riivaajien poisajamiseen, maailmanloppuun keskittymiseen tai ihmisiin jotka keskittyisivät omaisuuden esittelyyn. Hurmoshenkisyyttä en pidä oikeana ja siihen nykyisin ei törmääkään. Itse kuulun todella tervehenkiseen seurakuntaan, jossa ihmisillä on hyvä olla! Täytyy muistaa, ertä jokaiseen uakonnolliseen ryhmään kuuluu psyykkisesti sairaita, voimakkaita persoonia ja kaikenkaikkiaan kaiken kirjavaa väkeä. Kukaan ei tuomitse luterilaisuutta yhden ihmisen käytöksen perusteella, mutta helluntailaiset leimataan hulluksi tämän tästä, yhden ihmisen käytöksen takia. itselläni on hyviä kokemuksia kuopion helluntaiseurakunnasta ja tunnenkin monia siellä eri vastuutehtävissä olevia. Kannattaa käydä tutustumassa :)
19-vuotiaana hengellisyys alkoi kiinnostaa. En muista, mistä tuli idea mennä helluntaiseurakunnan kokoukseen. Tykkäsin kokouksesta ja musiikista. Toiset nuoret oli se, mistä en tykännyt. He olivat sisäpiiriläisiä, eivät ottaneet kontaktia uuteen. Tytöt katsoivat nyrpeinä nenänvartta pitkin. Pojat olivat "cooleja" salibandyn harrastajia. Kokous oli näille nuorille sama, kuin yökerho normaaleille. Pynttäytyneenä vaanittiin vastakkaista sukupuolta. Kaipasin tutustua johonkin vaatimattomaan nörttityyppiin, ei ollut sellaisia. Samanaikaisesti kohkattiin maailmanlopusta ja kuultiin saatanan koputtelevan ikkunoihin. Minusta saatiin näkyjä ja profetioita. Kuulemma tehtäväni oli mennä Pohjois-Koreaan levittämään evankeliumia. Puolestarukoiluun oli erityisen innokkaita vanhat äijät, siinä kun otetaan rukoiltava tavallaan kainaloon. Koin monta ällöä hetkeä jonkun hikiäijän otteessa.
kyllästyin aika nopeasti. Nykyään en kuulu mihinkään kirkkoon.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 08:10"]
Kaikissa seurakunnissa on kuitenkin ihmisiä, epätäydellisyyttä siis. Vaikka oma perhetilanteeni on ollut vuosia hyvin vaikea eikä kaikki seurakuntalaiset ole ymmärtäväisiä, pidän parempana jäämistä kuin lähtemistä ovet paukkuen. Ehkä voin muuttaa jotakin..? Helluntailaisuudessa on paljon hyvää. Pidän erityisesti siitä, ettei lapsia kasteta valmiiksi tiettyyn uskoon, vaan jokainen saa itse päättää kuulumisestaan seurakuntaan.
[/quote]
No minun läheiseni erotettiin hellareista, kun hän vuosien yrittämisen jälkeen (monenlaiset pariterapiat jne) otti avioeron.
Tuntemani hellarit vaikuttavat jotenkin ulkokultaisilta. Meikkaaminen ei ole hirveän soveliasta, ainakaan vahva meikki, mutta muuten ulkonäkö ja varallisuus tuntuvat jotenkin kovin tärkeiltä. Monien hellarisukuun syntyneiden kohdalla olen miettinyt, ovatko he oikeasti itse uskoaan koskaan ajatelleet, vai menevätkö vain siitä mistä aita on matalin? Nuoret avioituvat hirveän nuorina, kun esiaviollista seksiä tai avoliittoa ei hyvällä katsota.
[/quote]
Helluntaiseurakunnissa näkyy olevan eroja. Läheinen ihminen perheineen on hellareita ja ovat eronneet ja ei heitä seurakunnasta ole erotettu. Nuoret on meikattuja, kuten muutkin nuoret ja käyvät kavereiden kanssa baarissa. Eivät kyllä ryyppää lärvejä, mutta se toki ei kai huono asia ole. Esiaviollista seksiä ovat kyllä harrastaneet, kuten muutkin nuoret ja elävät ihan normaali nuorten elämää avoliittoineen ja seurusteluineen.