Miksi te viette niitä vauvojanne leffaan ja kahviloihin? Ei hyvä.
Mikä näitä äitejä vaivaa kun vauvoja pitää saada raahata kahviloihin ja leffoihin ja kaikkialle? Onhans e päivänselvää, ettei ainainen taustamelu ja hälinä voi olla hyväksi vauvalle.
Mutta ehei, sellainen ei nykyäitejä vaivaa koska ite on päästävä leffaan ja lattelle ja alennusmyyntiin.
Kuvitelkaa nyt niitä vauvoja jotka joutuvat olemaan siellä Sanomatalon kuppilassa. Kävelen siitä joka pvä monta kertaa ja aina ihmettelen että miksi yksikään niistä äideistä ei ajattele vauvojaan?
Siellä ne pikkuiset vauvat kasvavat melun ja taustahälinän ja kaiun ja metakan keskellä kun äitien pitää päästä tuulettumaan…
Ei ole todellakaan mikään ihme että ADHD ja muut tarkkaavaisuuhäiriödiagnoosit lisääntyvät koko ajann – eihän niillä vauvoilla ole rauhasta tietoakaan kun koko ajan vilkkuu, vinkuu, helissee ja hälisee.
Kommentit (44)
mutta kahvilaan ja kauppaan kyllä. Mä en kyllä käsitä, miten siitä tulee "ainainen taustamelu", jos vauvan kanssa käydään joskus jossain.
Miten vauva voi kasvaa täyspäiseksi suurperheessä, jossa kyllä on paljon melua ja melskettä? Mä ainakin ajattelen, että on vauvalle hyväksi nähdä välillä muutakin kuin tätä meidän hiljaista perhearkea. Vauva tykkää kovasti nähdä muita ihmisiä, joten hänkin oikeasti nauttii, kun pääsee välillä muualle.
Tämä aloitus saa kyllä Vuoden provo-palkinnon!
tää taiskin olla provo. No, hyvät jatkot vaan provoilijalle!
#3
en koskaan käynyt, mutta muuten olin alituisesti menossa lapseni kanssa kahviloista ulkomaan matkoille. Nykyisin 7-vuotias lapseni on rauhallisuuden perikuva (ollut sitä aina), uniongelmia meillä ei ole koskaan ollut, nukkuu kuin tukki ihan missä vain. Ja kotiäitiys oli musta ihaninta aikaa elämässäni, osin varmaan juuri sen takia, että oli kerrankin aikaa mennä. Mä olisin ahdistunut kuoliaaksi kotona kököttäen.
Tai vauvojen.
Kuviottele nyt itsesi tilanteessa jossa sinut raahataan meluisaan kahvilaan jossa kaikuu ja ihmisiä rampaa edestakaisin - etkä voisi asialle mitään. Siellä sitten tönöttäisit, kuulisit pelottavia ja outoja ääniä joita et ymmärrä, näkisit vieraita ihmisiä, kamalasti menoa ja liikettä joka pelottaisi...
Ja leffa sitten.
Vaikka leffassa on kuinka pienellä ääni, se on aina vauvalle pelottava.
Puhumattakaan leffojen kuvavilinästä, miten vauva siihen osaisi suhtautua kun vauva ei edes näe kunnolla ennenkuin joskus 4kk ikäisenä.
Ja silloinkin suositellaan turvallisia kuvia, eikä mitään leffavilinää.
Tämän voi nähdä provina mutta olen todellakin sitä mieltä että leffa/kahvilaäidit ja -vanhemmat ovat edesvastuuttomia.
Tietenkään sitä e haluta täällä palstalla myöntää koska silloin joutuis myöntämään että on aiheuttanut vauvalleen pelkoa ja tuskaa - mutta niin se nyt vaan on!
Meillä on kaksi lasta ja molemmat on saaneet aika tylsän alun elämälleen siinä mielessä, ettei ole käyty elokuvissa, eikä hirveesti muuallakaan. Toki joskus on käyty kaupassa ja kylässä, mutta kyllä se eka vuosi meni aika rauhallisesti ja paljon oltiin ihan vaan kotona tai ulkona happihyppelyllä.
Mä luulen, että liikaa virikkeitä liian varhain, voi hyvinkin olla monen lapsen rauhattomuuden taustalla. Vauva ei tartte virikkeitä muualta, kuin ihan siitä kotoa. Koti on ihan tarpeeksi suuri maailma tutkittavaksi. Totta kai sitä sitten laajennetaan, mutta ei ole mitään syytä (muuta kuin äidin omat intressit) raahata vauvaa kaupungille, elokuviin, kahvilaan tai shoppailemaan.
Tai vauvojen.
Kuviottele nyt itsesi tilanteessa jossa sinut raahataan meluisaan kahvilaan jossa kaikuu ja ihmisiä rampaa edestakaisin - etkä voisi asialle mitään. Siellä sitten tönöttäisit, kuulisit pelottavia ja outoja ääniä joita et ymmärrä, näkisit vieraita ihmisiä, kamalasti menoa ja liikettä joka pelottaisi...
vakuuttunut siitä, että olisit tosissasi, mutta mun vauva on ihan innoissaan, kun pääsee kahviloihin. Katselee ihmisiä ja hihkuu.
#3
aikuisina paniikkihäiriöisiä tapauksia.. Oudot äänet, ihmiset ja hälinä kuuluvat ihmisen elämään jo vauvana ruvetaan rakentamaan aikuisiän itsetuntoa, rohkeutta ja kykyä mukautua ihmisryhmään.
kukaan AINA niissä kahviloissa luuhaa.
Kun vauva on ihan pieni, nukkuu hän yleensä vaunuissa tietämättä tuon taivaallista ympärillä olevasta, vähän isompana sitten meidän lapset ainakin nauttivat katsella mitä ympäristössä vilisee.
Kultainen keskitie tässäkin. Miksi aina on jokotai?
että millään muulla ei ollut väliä kuin sillä että tietyt rytmit ja rutiinit säilyivät samana, vaikka paikat vaihtuivat. Ensimmäiset pari vuotta pidin todella tiukasti kiinni nukkuma- ja ruoka-ajoista ja hallelujaa, meillä ei koskaan ole asioiden kanssa mitään ongelmia. Muuten olen liikkunut todella paljon niin lähellä kuin kaukanakin. Ja en todellakaan allekirjoita mitään edellisistä väittämistä. Ja minun kokemukseni mukaan melua ei kannata pelätä, karseimpia ovat ne perheet, joissa pitää olla kusi sukassa, kun vauva nukkuu, ettei se vaan herää. Kun vauva on pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin elämän ääniin, niin sehän nukkuu vaikka vieressä räjähtäisi pommi.
että millään muulla ei ollut väliä kuin sillä että tietyt rytmit ja rutiinit säilyivät samana, vaikka paikat vaihtuivat. Ensimmäiset pari vuotta pidin todella tiukasti kiinni nukkuma- ja ruoka-ajoista ja hallelujaa, meillä ei koskaan ole asioiden kanssa mitään ongelmia. Muuten olen liikkunut todella paljon niin lähellä kuin kaukanakin. Ja en todellakaan allekirjoita mitään edellisistä väittämistä. Ja minun kokemukseni mukaan melua ei kannata pelätä, karseimpia ovat ne perheet, joissa pitää olla kusi sukassa, kun vauva nukkuu, ettei se vaan herää. Kun vauva on pienestä pitäen tottunut kaikenlaisiin elämän ääniin, niin sehän nukkuu vaikka vieressä räjähtäisi pommi.
Olen käynyt elokuvissa 5kk tyttären kanssa ja lähdimme aika heti pois. Tyttö kyllä hihkui ja potki ja katseli leffaa silmät pyöreinä mutta tajusin että lapsi oli kauhuissaan – eikä siis innoissaan!
Joten vaikka lapsi hihkuukin niin se hihkuminen saattaa olla silkkaa kauhua.
Sama juttu vauvauinnissa, lapset muka nauttivat sulkeltamisesta mutta kyllähän ne kaikki ovat pelosta ihan kauhuissan, katsokaan naamojen ilmeitä!
...olen täysin eri mieltä ap:n kanssa. En edes jaksa kommentoida enempää.
lukee kehityspsykologiaa jos ei ymmärrä lukemaansa.
T. ap
Minä ÄITINÄ tiedän mikä minulle ja lapselleni parasta! Tasan tarkkaan vien kahvilaan ja muualle koska minulla siihen oikeus äitinä eikä vauva kärsi tippaakaan.
lukee kehityspsykologiaa jos ei ymmärrä lukemaansa.
T. ap
Tässä nyt jotain:
The first months and years of a child's life are filled with sensory delight and numerous opportunities for discovery and learning. And nature provides the tools the baby needs to experience everything the new environment has to offer. Babies are born with a natural capacity for engaging the new world around them, as well as with tools to protect themselves from over-stimulation. Furthermore, sensory experience and stimulation are not new to the newborn, since babies have already experienced stimulation prenatally, from hearing sounds inside (heartbeat) and outside the mother's body (music, talking), and even smelling and tasting (amniotic fluid)!
Voi lapsiparkojasi kun joutuvat elämään ädin kanssa jolla on oikeus tehdä mitä lystää - eikä siis velvollisuutta otaa huomioon lastensa hyvinvointia.
Joo, ÄITINÄ on oikeus tehdä kuten ÄITI haluaa - eikä ajatella lasten parasta.
Tervemenoa avohoitoon!
Olen käynyt elokuvissa 5kk tyttären kanssa ja lähdimme aika heti pois. Tyttö kyllä hihkui ja potki ja katseli leffaa silmät pyöreinä mutta tajusin että lapsi oli kauhuissaan – eikä siis innoissaan!
Joten vaikka lapsi hihkuukin niin se hihkuminen saattaa olla silkkaa kauhua.
Sama juttu vauvauinnissa, lapset muka nauttivat sulkeltamisesta mutta kyllähän ne kaikki ovat pelosta ihan kauhuissan, katsokaan naamojen ilmeitä!
milloin vauva on kauhuissaan ja milloin innoissaan, kiitos vaan ;)
#3
However, babies differ in their interest in stimulation, and in their individual skill at tolerating different levels and types of stimulation. As a result, different babies will need different degrees and types of parent support for stimulation. Typically, babies whose temperament is characterized as "easy" and who are inherently curious and interested in the world demonstrate most clearly the innate skills of the infant to self-organize.
Eli: jos vauva vaikuttaa tyytyväiseltä siellä kahvilassa, antaa mennä vaan. Se on lapsen kehitykselle hyväksi.
Enkä toisaan ole notkunut kahviloissa tai leffoissa yhdenkään kanssa, vaan annoin lapsille rauhaisan alun.
Nyt kaikki neljä ovat koulussa, iloisia, sosiaalisia, rauhallisia ja keskittymiskykyisiä lapsia.
Sääliksi käy leffalapsia ja kahvilakersoja.