Työ ahdistaa

jos näytät ulospäin, että kaikki on hanskassa, vaikkei olekaan, huijaat kaikkia, myös itseäsi. Siksi sinua ahdistaa.



Pystytkö sanmaan, ettet tiedä jotain, et osaa, pitää ottaa jostain selvää? Sinulta ei odoteta täydellisyyttä, myös sinä saat olla väsynyt tai tarvita apua. Sano esimiehellesi mikä auttaisi työssäsi.

Sen jälkeen saat lyhyen loman työuupumuksen takia ja tapaat työterveyspsykologin. Tarvittaessa lääkityskin on mahdollinen.



Olen kokenut saman ja suosittelen lämpimästi, että hoidat itsesi kuntoon. Tuosta olotilasta nimittäin voi parantua.

olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap. Haastavassa asiantuntijatehtävässä suht vastavalmistuneena. Ahdistus johtui minulla siitä, että en kokenut projektia täysin omakseni ja koin jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, etten ole riittävän motivoitunut ja "tosissani" työn suhteen. Lopulta olin todella huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti eikä lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä pois töistä. Ensin sairaslomalle ja sitten hoitovapaalle (minulla onneksi kuopus alle 3-vuotias joten tämä oli mahdollisuus). Nyt kotona ollessani olen vasta tajunnut, kuinka sitkuttelin ihan liian pitkään tuossa tilanteessa. Ja myös olen tajunnut sen, että tuo työ ei vaan sovi minulle ainakaan juuri tuollaisena. Syy ei ollut minussa vaan siinä, että työ ja sen tekijä eivät oikein kohdanneet.



Nyt olen ns. tyhjänpäällä mutta ainakin ahdistus on poissa ja olen muutenkin hyvinvoiva. Elämä meinasi mennä ihan totaalisen pilalle noita asioita vatvoessa viime syksynä.



Älä syyllistää siis itseäsi liikaa. En usko, että lääkkeet ovat ratkaisu vaan sinun olisi hyvä ottaa aikalisä ja pohtia todella, koetko työtehtävät omaksesi vai olisiko sinun parempi olla jossain muualla. Ja sen pohjalta teet päätöksen. Jos käyt puhumassa asiasta työterveyslääkärillä niin hän varmasti osaa opastaa asiassa.

kertoja vuodessa, joten tuntuu että apu siltä suunnalta on kovin vähäistä. Vaatimukset ovat työssäni kovat ja itse en omalla työlläni pysty vaikuttamaan niiden täyttymiseen vaikka tekisin 24h töitä vuorokaudessa. Silti paineet kasautuvat luonnollisesti minulle koska vastaan yksikömme toiminnasta. Olen vain niin yksin näiden asioiden kanssa...

-ap

että kirjoitin vähän turhan jyrkästi ettei lääkkeet ole ratkaisu. Kun menet työterveyslääkärille ja pääset asianmukaiseen hoitoon, siellä osataan varmasti arvioida tilanteesi kokonaisvaltaisesti ja jos lääkkeet ovat tarpeen, sitten ovat. Mutta pelkkään ahdistukseen ei kannata pillereitä popsia vaan täytyy löytää perimmäinen syy ahdistukseen ja pyrkiä parantamaan oloa sitä kautta ensisijaisesti. Ei niin, että teet itsesi turtuneeksi jotta pärjäät työssäsi ahdistuksesta huolimatta.

kannattaa ehkäömietiiä mikä on vialla jos ei työssä suoriutumiseen riitä vuorokauden tunnit...

Mistä tiedät, ettei apua ole tarjolla edes pyydettäessä jos et ole yrittänyt?

Onko sinulla esimiestä jonka kanssa voisit puhua?

Onko työterveyslääkäri jolle voisit kertoa asiastasi?

Jos työpaikalta ei todellakaan löydy apua niin hae sitä vaikka yksityiseltä, mene psykologin juttusille ja puhu ongelmastasi.

Yksin vatvomalla tai pillereitä napsimalla et saa tilannetta hallintaan, jotain sinun on nyt tehtävä apua saadaksesi.

vaan nuori ja kokematon vastuullisessa tehtävässä. Apua ei oikein pysty pyytämään eikä sitä ole pyydettäessä tarjollakaan. Olen miettinyt työpaikan vaihtoakin, mutta tällä työkokemuksella se tuntuu liian isolta riskiltä.

että asian esiin ottamalla hankkii itselleen vain lisää ongelmia tai pahimmassa tapauksessa potkut. Yrityksessämme ei tälläisistä asioista suuremmin keskustella ja myös luottamus esimieheen on hieman huono. Pelkään siis että asiat eivät pysy luottamuksellisina. Tässä vaiheessa olisi vain niin tärkeä pysyä työelämässä ja kartuttaa kokemusta!

Eihän ongelma silloin koskaan todella poistu, vaan jatkuu samanlaisena ja pahimmassa tapauksessa susta tulee erilaisista pillereistä riippuvainen. Ei todellakaan ole leikin asia.



Ennemmin ehkä saikku voisi tehdä hyvää. Edes lyhyt. Muuten tilanne voi äityä niin pahaksi, että pienet saikut ei riitä, kun kroppa ei noin vain palaudukaan burn-outista. On hyvä ymmärtää, että työ ei ole koko elämä ja firma ei kaadu, vaikka olisitkin jonkin aikaa rentoutumassa jossain.



Suosittelen muuten yksityistä lääkäriä tai terapeuttia, jos sulta vaan löytyy varoja.

ja kannustavista kommenteista ja lupaa tehdä jatkossa asialle jotain! Mukavaa että tältä palstalta saa joskus ihan oikeaakin apua :)

olin kaksi vuotta sairauslomalla ja vaihdoin lopulta alaa. Nyt olen taas töissä ja työ on sopivan kuormittavaa. Minulla on loistavat työkaverit, hyvä esimies ja työkokemustani ja taitojani arvostetaan.



Sinulla on selvästi ylirasituksen merkkejä ja aivan suhteettoman suuria pelkoja epäonnistumisesta ja heikkouden osoittamisen seurauksista.



Uskotko todella saavasi potkut jos otat esiin ongelmat työssäsi? Eihän se ole mikään irtisanomisperuste. Kun asioita kieputtaa yksin hiljaa päässään, pelot nousevat suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.



Nuorena vielä kuvittelee, että kaikki muut ihmiset hallitsevat elämänsä, stressin ja työmäärän ongelmitta. Se ei ole totta.



Sinulla on selvästi voimakas selviytymisvietti. Kannattaa myös muistaa, että on olemassa työnantajia, joita ei kiinnosta työntekijöiden terveys ja hyvinvointi. Työntekijät ajetaan loppuun kohtuuttomilla vaatimuksilla ja otetaan uusi, kun edellinen uupuu irtisanoutuu.



Nuorena työntekijänä on myös vaikea tietää mitkä vaatimukset ovat kohtuullisia ja paljonko työn eteen todellisuudessa pitää tehdä, että jäisi muutakin elämää. Itse olen jo yli 40 ja tunnistan kirjoituksessasi oman itseni 15 vuotta sitten.



Pidä huolta itsestäsi. Jos nykyinen työ ei sinulle sovi, kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Työ toisen työnantajan palveluksessa saattaa olla sisällöltään paljon parempaa, saatat saada paremman esimiehen ja sinulle jää energiaa työajan ulkopuolellekin. Se ei ole luovuttamista tai tappio sinulle, vaan osoitus siitä, että haluat muokata elämästäsi mieluisaa. Työ on vain työtä, sen ei ole tarkoitus viedä terveyttä.

Itse olin muutaman vuoden vastuullisissa hommissa, kun tuli organisaatiomuutoksia toivoin pois siitä tehtävästä ja nyt teen simppelimpää hommaa ja työt jää töihin?

Siellä voi mitata ahdistusta ja työuupumusta ja etsiä keinoja löytää voimavaroja. Työstä pitäisi myös saada saman verran, kun sille antaa. Ei varmaan suoralta kädeltä kannata alkaa lääkitä kemiallisesti psyykkistä vaivaa. Menet vaan ojasta allikkoon, jos et pohdi syitä ja etsi ratkaisuja.



Tsemppiä!



Ethän vaan ole opettaja :-) ?

vaan nuori ja kokematon vastuullisessa tehtävässä. Apua ei oikein pysty pyytämään eikä sitä ole pyydettäessä tarjollakaan. Olen miettinyt työpaikan vaihtoakin, mutta tällä työkokemuksella se tuntuu liian isolta riskiltä.

Suosittelen työpaikan vaihtoa!

mutta ennemmin pitäisi miettiä onko työ sinulle sopivaa, mikä siinä ahdistaa?