Onko jollain tullut raskausaikana masennus ja ahdistuneisuus oireita?

Täällä painitaan samanlaisten fiisisten kanssa ja tuntuu että pää hajoo kohta.. Suurimman osan päivästä vaan masentaa ja itkettää ja lopun aikaa olenkin vihainen ja kiukkuinen joka ikisestä asiasta.. Lapsi on enemmän kun toivottu ja odotettu mutta tämä raskauden yli 6kk on menny päin peetä suurimman osan ajasta,siihen voi tosin vaikuttaa 4 läheisen kuolema tänä kesänä/syksynä ja niistäkin kovin pala purtavaks taitaa olla avopuolisoni veljen yhtäkkinen kuolema viimekuussa eli ne voi osaltaan vaikuttaa.. Tänään on ollu taas vaihteeks semmonen olo että tekis mieli toi ukko lempata pellolle vaikkei hän oo mitään pahaa tehny ja sosiaalisena ihmisenä ihmettelen kun tällä hetkellä en jaksa kattella ketään ja ihmiset "ärsyttää" kukin milläkin tyylillä ja mielummin kieltäydyn miehen mukaan lähtemästä ja jään yksin kotiin koko päiväks.. Ja terapiajutut ei oo mun juttu niistä ennestään jo 7 vuoden kokemus ja koskaan oo ollu mitään apua,vanhemmille enkä muillekkaan lähipiirissä en viitti näistä asioista puhua kun kaikki on tällä hetkellä niin ylihysteerisiä mun jaksamisen ja pärjäämisen kanssa.. Tiedän itse että mun parisuhde joutuu lujille jos en jollain keinolla saa "otettua itteeni niskasta kiinni" koska kukapa sitä jaksais loputtomiin kattella toisen oireilua varsinkaan kun ei itse ole niihin syypää.. Oisko kellään minkäänlaisia "kotikonsteja" mitä vois koittaa?
Tällä tarkotan sitäkin kun oma jaksaminen vielä enemmän koetuksella kun en saa raskauskipujen takia nukuttua enään juuri ollenkaan eikä ruokakaan kauheesti maita.

todella paha ahdistus ja masennus.Aklkoi helpottamaan rv24 jälkeen. Nyt olen joskus masentunut mutta pärjäilen. Mä olisin saanut jotain jutuskeluterapiaa ja lääkkeitä on tuputettu rv12 jälkeen. Kuulemma mulla on iso riski sairastua raskauden jälkeiseen masennukseen/psykoosiin. En ole aloittanut lääkitystä ja jotenkin nämä aurinoiset päivät piristää :).



Mutta pyydä ihmeessä neuvolasta apua.

tosi hermot kireällä, mutta jotenkin sen kanssa kuitenkin pärjäsi. Aloittaessa toista odottamaan oli taustalla monta ikävää, käsittelemätöntä asiaa kuten avioero, äidin kuolema ja potkut töistä yt-neuvotteluiden päätteeksi. Olin aina vaan jatkanut kuin ei mitään ja uuteen työhönkin meni heti seuraavasta päivästä, kun edellisestä loppui työsopimus. En ollut missään vaiheessa pysähtynyt suremaan ja miettimään. Sitten kun alkoi raskaus, sekosin suorastaan. Vajosin ihan hysteeriseen tilaan, jossa en saanut nukuttua ja kaikki edellisten vuosien jutut vyöryi aaltoina päälle. Jouduin sairaslomalle dg keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Psykiatri kirjoitti suoraan sairaslomaa 5kk ja perusteli sillä, että odotusajan masennukseen pitää suhtautua äärimmäisen vakavasti, koska se ennakoi synnytyksen jälkeistä psykoosia. Kelakin hyväksyi kertakäynnillä, lääkkeettömällä hoidolla sairasloman rv10 alkaen äitiyslomaan asti. Hämmennyin. Tuonne viikolle 25 makasin ja pähkin ahdistuneena asioita. Sitten aloin pikkuhiljaa piristyä ja vauvan synnyttyä ei mitään tietoa edes baby bluesista saati vakavammasta. Nyt lapsi on 4 ja olen henkisesti ihan kunnossa ollut koko ajan. Psykiatrin mukaan se raskaus vain laukaisi hormoneillaan pitkät ahdistukset ja tärkeinpänä piti ehdottomasti sen masennuksen hoitoa mahdollisimman kattavasti ennen vauvan syntymää.



Eli vaadi hoitoa, ota vastaan ja toivottavasti saat asiaan perehtyneen psykiatrin. Minulla hoitanut lääkäri itse työskenteli juuri synnytyksen jälkeisten masennuspotilaiden ja psykoosipotilaiden kanssa. Siksi oli heti kartalla riskeistä, jotka odottavan äidin masennus saattaa vauvan synnyttyä tehdä. Piti ehdottoman tärkeänä hoitaa masennus pois odotusaikana, jotta äitiys lähtee hyvin käyntiin.

Eli jos tuntuu siltä, että olo ei ole nyt kohdillaan, niin sano asiasta neuvolan terkkarille. Parempi sanoa nyt, vielä raskaana ollessa, sillä vauvan synnyttyä on niin paljon tekemistä, että oma vointi jää helposti vielä pahemmin taka-alalle ja saatat ihan huomaamatta sairastua tosi pahasti.

Sain ä-loman alkuun asti sairaslomaa samalta lääkäriltä joka silloin pari vuotta sitten masennuksen mulla totesi. Neuvolan lääkäri vain naurahti ja sanoi että sä nyt vaan tossa tilassa otat kaikki asiat paljon herkemmin... kun menin asiaan erikoistuneelle lääkärille sanoi että nyt on ehdottoman tärkeää hoitaa itsensä kuntoon ennen synnytystä. -ap-

Raskausajan masennus ja D-vitamiini



D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.



Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.



S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.



Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.



Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).



"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247



Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.

http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm



USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.



D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.

http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-1317336…



"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.



Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.



– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.



Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.



Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.



USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.



Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.



– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.



SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.



Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.



– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.



Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.



–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.



Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.



– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.



Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.



–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.



Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.



Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.



Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.



Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.



– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.

http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla



Lääkitty mieli:

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Mulla oli yksi raskauksista sellainen, että koko ajan ahdisti ja lisäksi olin tosi pahantuulinen ja itkuinen/vihainen koko ajan. Ihan helvettiä! Oli itsariajatuksia ja kaikkea. Mies joutui kestämään paljon. Kävin koko raskauden ajan psykologilla kerran viikossa kunnes synnytin. Sitten kaikki loppui kuin seinään.



Voimia sulle!

Pahenivat raskausaikana, ja vielä huonommaksi tilanne meni synnytyksen jälkeen. Kävin pari kertaa terapiassa juttelemassa mutta ei se ollut mun juttu ni päätin, että en jatka.



Urheilun aloittaminen pitkän tauon jälkeen varmasti auttoi omalta osaltaan. Ja varmasti helpottaa myös se, että lapsi on jo vähän isompi, eikä niin minusta riippuvainen 24/7.



Muuten en osaa sanoa mitä on tapahtunut, mutta olo on jo parempi. Kerro neuvolassa tunteistasi ja ne ohjaavat ammattilaiselle, jos mielestäsi sille on tarvetta.

Kuulostaa ihan mun elämältä.

Mies on pois kerran viikossa ja silloin iltaisin iskee kunnon erobuumi.

Haluisin sitte kokonaan heittää pellolle.

Mulla nukkuminen huonoa ollut syksystä asti.

Kai se tekee jo olon ahdistuneeksi.

Odotan kaksosia viikolla 26.

Kaksi lasta ennestään. He toki jo vanhempia.

Käyn juttelemassa ammattilaisen kanssa ja välillä ollutkin asiat paremmin.

Pelkään ahdistuksellani pilaavani lasten terveyden ja parisuhteen.