Lue keskustelun säännöt.
Mitä oireita teille huonosti nukkuvien vauvojen/taaperoiden äideille on tullut väsymyksestä?
03.05.2012 |
Meillä lapsi nyt 1v3kk ja edelleen joudun heräämään öisin 2-4 kertaa. Väsymys ei ole ihan niin pahaa enää kuin esim. puoli vuotta sitten, mutta nyt huomaan seuraavanlaisia oireita itsessäni:
-nuhaa ja flunssaa sekä pientä lämmönnousua (37-37,5) on usein, jopa kerran kuussa pari-kolme päivää. Ennen sairastin tosi harvoin
-väsynyt ja saamaton olo päivisin aika usein, paitsi jos olen joutunut heräämään vain kerran joskus harvoin lapsen takia
-hiuksia lähtee aika helposti normaalia enemmän, esim. suihkussa kun pesen ja sormin selkeytän hiuksia, niin niitä irtoaa sormiin niin että rätinä vaan kuuluu.
Mulla on varmaan vastustuskyky heikentynyt älyttömästi univelan takia, olen myös lihonut eli varmaan myös aineenvaihdunta on pilalla:(
Kommentit (39)
Valvomista oli 3v. ja nyt vuosi siitä kun ei enää ole tarvinut valvoskella ja silti väsyttää. Tuntuu etten pääse väsymyksestä yli ikinä.
Samoja oireita siis kuin sulla ja lisäksi vatsavaivoja, päänsärkyä, muistamattomuutta/unohtelua.
Tuo unohtelu on tosi pahaa. Olen saattaanut keskustella miehen kanssa jostain asiasta ja muutaman päivän/viikon päästä en kykene muistamaan asiaa ollenkaan. Saatan todeta että "aijaa, ei olekaan ollut puhetta" ja sitten mies muistuttaa että keskustelimme kyllä aiheesta ja osaa sanoa missä tilanteessa tai missä huoneessa asiasta puhuimme.
Unohdan myös mm. lukemani sähköpostit ja ystävien tekstiviestien kuulumiset lähes samantien kun ne luen.
Tuntuu etten ikinä pääse normaaliksi enää. Nukun 10 tuntia yössä ja jos joudun satunnaisesta lasten sairastellessa valvomaan niin tuntuu että siitä selviämiseen menee taas pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tarpeeksi monta vuotta kun on itseään rääkännyt nukkumattomuudella, niin mulla on nyt puhjennut reuma. Eihän sitä oikeasti tiedä mikä sen sai nyt aktivoitumaan, mutta ei mulla ole mitään syytä epäillä, etteikö unettomuus olisi se suurin syntipukki tuohon.
Ja noiden lisäksi aloin nähdä pelottavia näkyjä. Tyyliin maassa tyhjä muovipussi ja näen verisen jäniksen. Oli tosi pelottavaa. Näkyjä tuli, jos en saanut nukuttua ollenkaan jonain yönä (jatkuva heräily aiheutti myös unettomuutta). Onneksi kaikki tuo on takana päin ja nykyisin voin hyvin ja nukun kuin pieni possu.
Fyysisesti univelka aiheuttaa mulle samanlaisen olon kuin jetlag pitkän lentomatkan jälkeen: jatkuva päänsärky ja jostain syystä erityisesti jalkojen nivelten särky. Henkisellä puolella ahdistavinta on jatkuva maltinmenetys lasten kanssa, ja vihan tunne lasta kohtaan.
Valvottava lapsi on nyt 13 kk, unikouluista ja perhepetikokeiluista huolimatta heräilee edelleen, ja on nyt alkanut myös huutaa öisin parikin tuntia putkeen.
Valvoin noin 4 vuotta putkeen. Oireita oli kaikkea mitä kuvitella saattaa: huimaus, päänsärky, vatsavaivat, heikotus jne. Ne nyt vielä kesti. Mutta se, mitä tapahtui pääkopassa, huhhuh. Keskittymiskykyni ei ole vuoden parempien unien jälkeen vieläkään palautunut (en tiedä, palautuuko koskaan), muistihäiriöt, ärtyisyys (ja suorastaan raivo), suoranainen TYHMYYS...
Saatoin havahtua, että olen kaupan kassalla eikä minulla ollut mitään mielikuvaa että olisin kauppaan edes lähtenyt. Ei käsitystä, kuinka olin sinne tullut ja pitikö lasten olla mukana :/
Ihminen ei todellakaan pysty valvomaan 4 vuotta putkeen. Googlaapa vaikka Fataali familiaalinen insomnia, siinä ihminen kuolee viimeistään 1,5 vuoden kuluttua sairastumisesta. Ja siinäkin ihminen välillä nukkuu (mutta ei pääse tarpeeksi syvään uneen). Jos ihminen ei nuku ollenkaan, hän kuolee jonkun ajan kuluttua koska keho ei kertakaikkiaan kestä enää.
Itsellä on kaksi lasta jotka nukkuivat huonosti astman ja allergioiden vuoksi. Tätä kesti noin 6 vuotta (kun esikoisen yöunet paranivat, toinen lapsi syntyi kuukauden kuluttua). Pahimmillaan heräilivät kymmeniä kertoja yössä, ehdittiin miehen kanssa nukahtaa 15-40min kun taas itku herätti. Joskus on tuntikausia kävelty yöllä itkevä vauva olkapäällä.
Pahin kausi oli todella rankkaa. Olin ärtynyt koko ajan, suutuin pienistä asioista. Unohtelin asioita, mun täytyi kirjoittaa paperille muistiin kellonajat milloin olen antanut lapsille ruokaa. Samoin antamani astmalääkkeet, d-vitamiinit... Puhelimeen laitoin muistutukset neuvolakäynneistä samalle päivälle, tai muuten olisin jäänyt menemättä.
Saatoin katsoa leffaa ja yht'äkkiä kesken leffan aloin miettimään että miten tää nyt meni näin. En ollut tajunnut jotain juonenkäänettä. Tai joku kertoi pitempää tarinaa ja mä olin ihan pihalla mistä puhutaan. Pahin oli se kun mies sanoi kerran että annatko maitopurkin, käännyin jääkaapille, avasin oven ja mietin että mitä pirua mun piti täältä ottaa. Suljin oven ja käännyin takaisin pöytään, mies kysyi että niin se maito. Mä olin ihan ulkona että mikä maito.
Toisaalta huvittavaa, mutta toisaalta ei. Olinkohan mä oikeasti edes lastenhoitokunnossa? Sitähän sanotaan että paha univelka on sama kuin 1,5 promillen humala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mietin silloin, että oonko edes kunnossa hoitamaan lasta. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Joskus annoin d-vitamiinin kahteen kertaan, joskus unohtui vaihtaa vaippa jne.
Kauhea oli myös se masennuksen tunne ja nukkumaan menon pelkääminen. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan ja riideltiin miehen kanssa jatkuvasti. Pahimman vuoden aikana tulostettiin avioeropaperit kolme kertaa. Onneksi ei erottu, koska meillä menee nyt tosi hyvin.
Se oli myös inhottavaa, ettei kukaan tuntunut ymmärtävän miten pahassa jamassa olin. Heräsin alle tunnin välein ja usein en saanut enää unta ollenkaan tyyliin kolmesta yöllä eteenpäin. Asiaa on vaikea ymmärtää ellei ole kokenut samaa ja siksi halusin nyt vastata tähän, että ap saa vertaistukea ja tietää että siitä noustaan.
Lapsi on jo viisivuotias ja nukkuu hyvin, mutta odotan nyt toista lasta ja toivon että pääsisin vähemmällä tällä kertaa.
T. Se verisiä jäniksiä nähnyt
jos kerran ne ovat niin iso taakka ? Ja tässäkin ketjussa moni hankkii vielä useammankin lapsen, vaikka edellinen jo vienyt terveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä kaikille ja aurinkoisen lämpimiä kevätpäiviä!!! =)
samaa mietin silloin, että oonko edes kunnossa hoitamaan lasta. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Joskus annoin d-vitamiinin kahteen kertaan, joskus unohtui vaihtaa vaippa jne.
Kauhea oli myös se masennuksen tunne ja nukkumaan menon pelkääminen. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan ja riideltiin miehen kanssa jatkuvasti. Pahimman vuoden aikana tulostettiin avioeropaperit kolme kertaa. Onneksi ei erottu, koska meillä menee nyt tosi hyvin.
Se oli myös inhottavaa, ettei kukaan tuntunut ymmärtävän miten pahassa jamassa olin. Heräsin alle tunnin välein ja usein en saanut enää unta ollenkaan tyyliin kolmesta yöllä eteenpäin. Asiaa on vaikea ymmärtää ellei ole kokenut samaa ja siksi halusin nyt vastata tähän, että ap saa vertaistukea ja tietää että siitä noustaan.
Lapsi on jo viisivuotias ja nukkuu hyvin, mutta odotan nyt toista lasta ja toivon että pääsisin vähemmällä tällä kertaa.
T. Se verisiä jäniksiä nähnyt
oltiin miehen kanssa niin väsyneitä molemmat että ei paljon puhuttu. Meillä mahtoi olla hyvin hiljaista illat kuopuksen koliikki-itkuja lukuunottamatta.
Mulla oli sama homma, jos joskus lapsi nukkuikin pitemmän pätkän esim. 3 tuntia, mä heräsin puolen tunnin välein. Iltaisin olin hirvittävän väsynyt, nukahtelin sohvalle mutta sängyssä en saanut unta millään.
Päivisin sitten pelotti miehen puolesta, tämäkään ei saanut nukuttua ja päivällä joutui menemään talon katolle töihin (on kirvesmies).
sukulaisille kerrottiin tilanteesta ja nämä ottivat kerran tai kaksi kertaa viikossa esikoisen leikkimään. Silloin sai vähän päivällä levättyä jos vauvalla sattui olemaan parin tunnin itkuton pätkä. Sukulaiset ei myöskään ihmetelleet jos torkahdettiin sohvalle jos käytiin kylässä tai he kävivät kylässä.
AP:lle sanoisin että puhu asiasta neuvolassa, puhu paljon. Minä kerroin ja mulle tarjottiin perhetyöntekijää joka olisi tullut hoitamaan lapsia kerta viikkoon jotta saisin itse nukkua. Ei kuitenkaan juuri silloin tarvittu koska sukulaiset auttoivat. Jo se että neuvolassa sai vapaasti puhua asiasta ja terkkari ymmärsi etten jaksa muuta kuin perushoidon, eikä yrittänytkään tyrkyttää mulle mitään höpöhöpö-juttuja...
Syyllisyyttä olen tuntenut jälkeenpäin siitä että esikoinen ei saanut niin paljon huomiota minulta kuin mitä lapsi äidiltään ansaitsee. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tuota puolta lapsen hankkimisessa. Ettei voi nukkukaan enää.
Sitten, kun lapsi ei enää yöllä herää syömään, niin eikö häntä voi laittaa omaan huoneeseen? Ja vanhempien makuuhuoneen ovi vaikka lukkoon, ettei pääse yöllä herättämään?
jos kerran ne ovat niin iso taakka ? Ja tässäkin ketjussa moni hankkii vielä useammankin lapsen, vaikka edellinen jo vienyt terveyden.
Sain kaksi lasta, onneksi. Halusin kaksi lasta. Rankkaa on ollut ja vaivaa on koitunut, mutta en valita.
Jos kysytään "mitä oireita tuli", kerron. Voisin kertoa myös miten ihanat lapseni ovat ja miten onnellinen heistä olen.
Mutta sitä ei kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon oli oireita, kävin lääkäreillä...kolme vuotta ramppasin, kunnes menin yksityiselle, ja totesi, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Eli painoa tuli ekassa raskaudessa kauheesti ja sitä on edelleen. Hiukset harventui, välillä en hikoile, vaikka juoksisin usean kilometrin, toisinaan hikoilen yöllä...onhan näitä.
jos kerran ne ovat niin iso taakka ? Ja tässäkin ketjussa moni hankkii vielä useammankin lapsen, vaikka edellinen jo vienyt terveyden.
olikin huonosti nukkuva, ei hän missään vaiheessa ollut, eikä ole, taakka. Oma rakas lapseni jota en mistään hinnasta antaisi pois. Väännän varalta rautalangasta, jos et vaikka ymmärtänyt ketjun tarkoitusta, että tässä kirjoitetaan VAIN katkonaisen unen vaikutuksista. Toki lapsi toi mukanaan myös rakkauden ja ilon tunteita.
Lapsia on useampia sen takia että ymmärsin että tätä ei kestä ikuisuutta. Sinulle se ehkä on vieras ajatus että lapsi ei itke ja imi tissiäsi vielä 50-vuoden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tuota puolta lapsen hankkimisessa. Ettei voi nukkukaan enää.
Sitten, kun lapsi ei enää yöllä herää syömään, niin eikö häntä voi laittaa omaan huoneeseen? Ja vanhempien makuuhuoneen ovi vaikka lukkoon, ettei pääse yöllä herättämään?
jättää omaan huoneeseen ja vanhempien huoneen ovi lukkoon saman tien. Mutta itku on vauvan ainoa keino viestittää jotain, itku on merkki siitä että jotain on huonosti. Oli se sitten märkä vaippa, nälkä, kuuma, kylmä, vaatteet huonosti, väsymys, kipu jne. Hylkäämällä lapsen itkemään omaan huoneeseensa voit tehdä peruuttamatonta vahinkoa hänen persoonalleen, se on sama kuin laiminlyönti.
En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tuota puolta lapsen hankkimisessa. Ettei voi nukkukaan enää.
Sitten, kun lapsi ei enää yöllä herää syömään, niin eikö häntä voi laittaa omaan huoneeseen? Ja vanhempien makuuhuoneen ovi vaikka lukkoon, ettei pääse yöllä herättämään?
jättää omaan huoneeseen ja vanhempien huoneen ovi lukkoon saman tien. Mutta itku on vauvan ainoa keino viestittää jotain, itku on merkki siitä että jotain on huonosti. Oli se sitten märkä vaippa, nälkä, kuuma, kylmä, vaatteet huonosti, väsymys, kipu jne. Hylkäämällä lapsen itkemään omaan huoneeseensa voit tehdä peruuttamatonta vahinkoa hänen persoonalleen, se on sama kuin laiminlyönti.
2-3v ei ymmärtääkseni enää käytä vaippaa, tuskin on nälkä jos iltapala syöty, kipu tietty eri asia. No, en tiedä sitten. EI voi olla normaalia, että yösyöttöiän ylittänyt lapsi tarvii äitiä monta kertaa yössä kun on kipu, nälkä, kuuma tai kylmä. Joskus varmaan, jos sairastuu, mutta ei normaalisti.
Yleinen "tyhmyys", hitaus, muistamattomuus. Muistamattomuus koski niin tuoreita asioita kuin vanhojakin asioita. Vuosia samana säilyneen pin-koodin pystyi unohtamaan tai henkilötiedot. Pinna kireellä jne.
Minusta tuli todellinen pirttihirmu.
Kuitenkin tein tuonakin aikana väitöskirjaa (julkaisin tieteellisiä artikkeleja) ja sain sen sitten myöhemmin läpi kunnialla. En ymmärrä miten...
En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tuota puolta lapsen hankkimisessa. Ettei voi nukkukaan enää.
Sitten, kun lapsi ei enää yöllä herää syömään, niin eikö häntä voi laittaa omaan huoneeseen? Ja vanhempien makuuhuoneen ovi vaikka lukkoon, ettei pääse yöllä herättämään?
jättää omaan huoneeseen ja vanhempien huoneen ovi lukkoon saman tien. Mutta itku on vauvan ainoa keino viestittää jotain, itku on merkki siitä että jotain on huonosti. Oli se sitten märkä vaippa, nälkä, kuuma, kylmä, vaatteet huonosti, väsymys, kipu jne. Hylkäämällä lapsen itkemään omaan huoneeseensa voit tehdä peruuttamatonta vahinkoa hänen persoonalleen, se on sama kuin laiminlyönti.
2-3v ei ymmärtääkseni enää käytä vaippaa, tuskin on nälkä jos iltapala syöty, kipu tietty eri asia. No, en tiedä sitten. EI voi olla normaalia, että yösyöttöiän ylittänyt lapsi tarvii äitiä monta kertaa yössä kun on kipu, nälkä, kuuma tai kylmä. Joskus varmaan, jos sairastuu, mutta ei normaalisti.
puhuit yösyömiset lopettaneesta lapsesta. Meillä molemmat lapset lopetti yösyönnit 4kk iässä, olivat kyllä vauvoja siinä iässä. Toinen käytti yövaippaa 2,5 vuotiaaksi, toinen 3,5-vuotiaaksi. Molemmilla on myös astma ja allergioita.
Kuopus oli vielä vaikeasti allerginen, 1-vuotiaana 4 ruoka-ainetta ruokavaliossa. Allergioissa suositaan nykyään siedätystä, kannattaa siedättää vaikka olisi lieviäkin oireita. Vaikeasti allergisilla lapsilla on monesti oireita vaikka ruokavalio olisi hyvin minimiin karsittu, jotain ruokaa on pakko antaa tai lapsi kuolee nälkään. Meilläkin molemmilla oli maha kipeä, ilmavaivat teki kipeää ja nukkuminen vaikeaa. astmaattiset ja allergiset lapset myös sairastaa enemmän kuin "tavislapset", esim. meillä oli hyvin tavallista olla korvatulehdus pari kertaa kuukaudessa. Siihen päälle siitepölyallergiat, nenä vuotaa, silmiä kirvelee...
Niin että jätetään vaan lapset itkemään yksin huoneisiinsa eikä kiinnitetä niihin mitään huomiota. Oppivatpahan "olemaan".
keskittymiskyvyn puutteena, jatkuvana ärtyneisyytenä, huumorintajuttomuutena,
huimaamisena, ihon harmaantumisena, hiusten rasvoittumisena (?), ääniherkkyytenä ja lihasjäykkyytenä.
Esikoisen yrittäminen vei kuitenkin useita vuosia, joten päätimme aloittaa kakkosen yrittämisen heti, kun vaan jotenkin ehkä jaksaisimme kahden lapsen hoitamisen. Pelkäsimme, että jos odotamme kauan, ei tärppääkään. Tietysti tärppäsikin sitten kolmannesta kierrosta :) Ja tietenkin, kun oli esikoinen kyseessä, kuvittelimme (neuvolan vakuuttelujen avustuksella), että lapsi alkaa aivan pian nukkua yönsä läpi, että kyse olisi vain muutamien kuukausien rääkistä enää. Emme millään voineet kuvitella, että vielä 9kk raskauden jälkeen olisi lähes sama heräilytahti päällä.
Ja esikoinen on käytetty kyllä lääkärissä, useamman kerran. Mitään refluksi- tai allergiadiagnooseja ei tullut, mutta nyt äskettäin tuli aistiyliherkkyysdiagnooseja. Jotka selittävät kyllä erittäin monta asiaa pojan hankalista päivistä ja öistä, mm. sen, että poika herää pieneenkin rasahdukseen yöllä eikä pysty nukkumaan päiväunia kotona, kun en voi mahdollistaa täydellisen hiljaista pikkusisarvapaata taloa.