Kyllästyttää kermaper*eiden jatkuva valitus

se, ettei koulussa mennyt oppi perille ja sitten tuli saatua vain pienipalkkaisia töitä? Ripe petti, Antsa jätti ja Terde oli sit muuten vaan?

liian helppo elämä vähentää kykyä tuntea empatiaa muita kohtaan. Ja kuitenkin juuri tämä kyky tuntea myötätuntoa ja asettua muiden asemaan tuo siihen omaan elämään suhteellisuudentajua, niin ettei jokaisesta pikkuasiasta halua tai huomaa valittaa. Itsekeskeisyys on siinäkin mielessä huono asia, että silloin pienetkin vastoinkäymiset kasvaa omassa päässä suuriksi.



Joten ap on ihan oikeilla jäljillä tässä.

Sinänsä ihan mukavat ihmiset voivat olla todella rasittavia, kun eivät ole koskaan joutuneet laittamaan itseään oikeasti likoon. Elämä on mennyt tasaisesti eteenpäin, tukijoukot ovat olleet vahvat, materiaa on riittänyt.

En väitä itse olevani erityisen "kovia kokenut", mutta minulla on läheisiä, jotka ovat. Joten olen nähnyt miten elämässä ei aina käy hyvin, ja seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Harmittaa kuunnella helpollapäässeiden nillitystä pikkuasioista, ja vielä sellaisella "mä olenkin perfektionisti" -marttyyriasenteella ryyditettynä. Kun ei oikeasti tajuta, mitä se huonosti meneminen on.

liian helppo elämä vähentää kykyä tuntea empatiaa muita kohtaan. Ja kuitenkin juuri tämä kyky tuntea myötätuntoa ja asettua muiden asemaan tuo siihen omaan elämään suhteellisuudentajua, niin ettei jokaisesta pikkuasiasta halua tai huomaa valittaa. Itsekeskeisyys on siinäkin mielessä huono asia, että silloin pienetkin vastoinkäymiset kasvaa omassa päässä suuriksi.

Joten ap on ihan oikeilla jäljillä tässä.

Luen aamuisin Metro-lehden tekstaripalstaa työmatkalla ja ihan järkkyä luettavaa. Siellä oikein korostuu tämä tyytymättömyys ihan kaikkeen. Joka lehdessä on n. 50 tekstiviestiä, joissa valitetaan mitä tyhmemmistä asioista.

Ehkä tuntemasi kermaperseet ovat kokeneet elämässä niin kovia, että ovat oppineet keskittymään olennaiseen, eli elämästä nauttimiseen; juuri tässä ja nyt.



Joskus on mukavampaa miettiä, minkävärinen lastenistuin sopii kakkosauton takapenkin sävyyn, kuin pohtia oman lapsuudenperheen ongelmia (joita ei voi kuitenkaan enää pohtimalla muuttaa).