Vauva tulossa, 3v kotona ja miehen kanssa jatkuva riitely!
vauva tulossa muutaman viikon päästä, emme ole puheväleissä mieheni kanssa..Olemme nytkin eläneet viimeiset 3 kk suorastaan puhumatta, aina tulitaukoa kestää muutama päivä ja sitten taas viikkojen mökötös. En tiedä kumman vika, mieheni ärsyttää minua ja huutaa minulle turhista asioista kunnes suutun ja sitten taas mökötetään..5 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, ikinä! nyt olen niin väsynyt että en itsekään enää jaksa sovitella, ollaan sitten vaan puhumatta...Aika stressaavaa kun vauva tulossa ja mietin jo miten menen synnyttämään ilman miestäni ja hoidan kodin ja lapset...avioero tuntuu jo kohta ainoalta luontevalta asialta. Alamäki alkoi heti pian kun toinen raskausteni alkoi..
Kommentit (4)
Koitahan saada tilanne jotenkin laukeamaan ja sitten mars perheneuvontaan. Se on suorastaan velvollisuutenne kohta kahden pienen lapsen vanhempina. Lapsenne tulevat kärsimään kotinne tulehtuneesta ilmipiiristä puhumattakaan siitä, jos päädytte eroon.
Apua on saatavilla, sitä pitää vain jaksaa/kehdata/uskaltaa hakea.
juu niinpä mutta kun olen kyllästynyt, enkä jaksa sovitella...viikolla 37 raskaana haluaisin vaikka että mies ottaisi ohjat ja yrittäisi tehdä olostani mahdollisimman mukavan tai jotain! Viime viikonloppuna siinä möksytettyään pakkasin minun ja lapsen tavaroita autoon kun olimme lähdössä viikonlopuksi pois ja hän vain katsoi vierestä kun kannoin painavia laukkuja ja rattaita autoon ja yritin puhea lasta mahani kanssa..siinä päätin etten sen paskiaisen kanssa jaksa enää sovitella jos itse ei tajua!!
tuo oli siis viisaan äitini neuvo kerran, kun oman miehen kanssa meinasi mennä sukset ristiin. Hän muistutti myös siitä, ettei kukaan ole ajatustenlukija, ei edes oma mies. Ja jommankumman on otettava se eka askel OIKEASTI sovittelevassa hengessä. Kirjoita miehellesi vaikka sähköpostiviesti, jossa kerrot, mitä häneltä toivoisit (ja kysy samalla, mitä han toivoisi, jotta riitelykierre katkeaisi), jos puhuminen ei enää onnistu riitelemättä.
Älkää tehkö lapsillenne sitä karhunpalvelusta, että kasvatatte heidät tappelun ja mykkäkoulun keskellä. Erokin on parempi vaihtoehto, mutta mitenkäs sitten jaksat pienten kanssa?
Mitähän miehesi tuumaisi ajasta perheneuvontaan?
Entä jos ottaisit asian puheeksi ei miestä syyttämällä vaan tyyliin 'oletko sinäkin huomannut että ollaan oltu aika kireitä viime aikoina / meillä on ollut aika stressaavaa / pikkuvauva-aika on kaikille pareille rankkaa, ja siksi toivoisin että saataisiin puhuttua asioista ennenkuin vauva syntyy.
Olisiko miehesi ahdistunut ja stresaantunut siitä kuinka jaksaa ja kuinka te jaksatte kun perheessä vauva ja taapero? Ehkä katuu ja pelkää toisen lapsen hankintaa ja purkaa sen näin typerällä tavalla eli huutamalla sinulle :/