Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää! Vietin pitkät tovit rustaamalla vammaistukihakemusta, että
02.05.2012 |
saataisiin mahdollisuus päästä sopeutumisvalmennuskurssille, jonka edellytyksenä on siis korotettu vammaistuki. Ja nyt kuulin, että siellä pitää jättää ihan pienetkin lapset vieraalle hoitajalle.
En siis halua koko kurssille vielä tänä kesänä. :( Nyt en tiedä, pitäisikö ottaa Kelaan yhteyttä vai mitä pitäisi tehdä. Meidän mahdollisuudet kurssille on varmaan aika heikot (eli sinänsä ei ehkä mitään vahinkoa tule), mutta kun tuli tosiaan tuota korotettua tukea vinguttua juuri sillä perusteella, että pitäisi päästä sopeutumisvalmennukseen.
Ja edelleenkin pitäisi, mutta jos siellä tosiaan ei saa pienet lapset olla vanhempien kanssa, jätetään kyllä väliin. Plääh!
Kommentit (20)
Ethän sä todellakaan voi hakemuksessa perusteeksi laittaa että haluat sopeutumisvalmennuskurssille. Kelan vammaistuki määräytyy ihan muilla perusteilla, eli lapsen vamman pitää olla aika vaikea että saa korotettua.
Meillä on lapsella vamma, josta kaverille pohjoisessa maksetaan jopa korotettua ja meillä pääkaupunkiseudulla hylkäsivät ensimmäisen hakemuksen, valituksen kautta saatiin perustuki. Kela kuvittelee että synnynnäinen sairaus johon ei oikeastaan ole parannuskeinoa, paranee ihan itsekseen kun lapsi kasvaa. Joten ei ne kelan systeemit ihan aukottomia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan menossa sopparille todennäköisesti syksyllä. Minua lähinnä ihmetyttää se, että laitosmuotoinen soppari, perhe-sellainen on järjestetty kouluaikana. Meiltä on siis kaksi koululaista ja yksi opiskelija muka viikon pois koulusta tuon takia?!
En ole ikinä kuullutkaan kurssista, jossa lapset viedään väkisin käsistä pois, mutta kyllä niillä on sellaisia luentoja tai ryhmäkeskusteluja tai vapaailtoja vanhemmille, jolloin tarjoutuu tilaisuus antaa lapset hoitajille.
Mikä siinä on muka niin hirveätä?
mutta kuulin kokeneempien kävijöitten sanovan, että lapset ei saa olla vanhempien kanssa, kun vanhemmille on omaa ohjelmaa. Ja sitä on kuulemma paljon. :(
Meidän nuorimmainen ei ole ikinä ollut vielä vieraitten hoidossa. Eikä sen puoleen tuttujenkaan. Syksyllä olisi tarkoitus hiljoikseen opetella mummon hoitoon jäämistä ja siitä sitten edetä. Mutta ei tosiaankaan niin, että pölähdetään johonkin täysin vieraaseen paikkaan, joka jo itsessään on lapselle iso stressi, ja sitten vielä törkätään vieraille hoitajille. Ja sitten valvotaan yöt, kun lapsi purkaa ahdistustaan.
Että olipa kiva sopeutumisvalmennus... Mutta jospa minä ymmärsin väärin ja kyse on siitä, että tarjotaan mahdollisuus, mutta pienet saa olla mukanakin. :)
Meidän nuorimmaisella on lastenkotitausta, siksi hänen kohdallaan pitää tässä asiassa olla tarkempi kuin tavislasten.
ap
En ole ikinä kuullutkaan kurssista, jossa lapset viedään väkisin käsistä pois, mutta kyllä niillä on sellaisia luentoja tai ryhmäkeskusteluja tai vapaailtoja vanhemmille, jolloin tarjoutuu tilaisuus antaa lapset hoitajille.
Mikä siinä on muka niin hirveätä?
mutta kuulin kokeneempien kävijöitten sanovan, että lapset ei saa olla vanhempien kanssa, kun vanhemmille on omaa ohjelmaa. Ja sitä on kuulemma paljon. :(
Meidän nuorimmainen ei ole ikinä ollut vielä vieraitten hoidossa. Eikä sen puoleen tuttujenkaan. Syksyllä olisi tarkoitus hiljoikseen opetella mummon hoitoon jäämistä ja siitä sitten edetä. Mutta ei tosiaankaan niin, että pölähdetään johonkin täysin vieraaseen paikkaan, joka jo itsessään on lapselle iso stressi, ja sitten vielä törkätään vieraille hoitajille. Ja sitten valvotaan yöt, kun lapsi purkaa ahdistustaan.
Että olipa kiva sopeutumisvalmennus... Mutta jospa minä ymmärsin väärin ja kyse on siitä, että tarjotaan mahdollisuus, mutta pienet saa olla mukanakin. :)
Meidän nuorimmaisella on lastenkotitausta, siksi hänen kohdallaan pitää tässä asiassa olla tarkempi kuin tavislasten.
ap
itse olen käynyt kahden eri vammaryhmän soppareilla ja kaikissa on lapsilla ja aikuisilla ollut eri ohjelma. Pahimmillaan niin, että on jopa syöty eri aikoihin, eli lapset näkee aamun jälkeen vasta kolmen aikoihin. yhdellä sopparilla tuotiin yksi vauva (sisarus) vaan imetettäväksi... se oli mun mielestä jo järkyttävää- yhteiskunnan tulis tukea varhaista vuorovaikutusta myös vammaisten perheissä. Ko. äiti oli vaan onnellinen kun sai olla luennoilla. Meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä todellakaan voi hakemuksessa perusteeksi laittaa että haluat sopeutumisvalmennuskurssille. Kelan vammaistuki määräytyy ihan muilla perusteilla, eli lapsen vamman pitää olla aika vaikea että saa korotettua.
Meillä on lapsella vamma, josta kaverille pohjoisessa maksetaan jopa korotettua ja meillä pääkaupunkiseudulla hylkäsivät ensimmäisen hakemuksen, valituksen kautta saatiin perustuki. Kela kuvittelee että synnynnäinen sairaus johon ei oikeastaan ole parannuskeinoa, paranee ihan itsekseen kun lapsi kasvaa. Joten ei ne kelan systeemit ihan aukottomia ole.
Mutta koska sitä on niin vaikea saada, vaikka perusteet täyttyisivätkin, vikisin sinne vielä säälittävästi, että en minä tätä rahaa ole niin vailla, vaan sopeutumisvalmennuskurssin takia oon vinkumassa korotusta. Kaikki säälittävyyskortitkin pitää noissa hommissa käyttää. :D
ap
pääsyä. Panosta hakemuksessa siihen, että kuvaat avuntarvetta mahdl. tarkkaan. Lääk.laus kertoo loput. t. sosiaalityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä vanhempien keskusteluissa on kyllä tarkoitus puhua asioita, joita puhutaan aikuisten kesken. Ne voi olla raskasta kuultavaa lapsille ja voi olla, että kaikki ei halua tai pysty puhumaan niistä lasten kuullen. Sopparien tarkoitus kun on käydä läpi myös vaikeita asioita, josihin on sopeuduttava.
Jten sinänsä kyllä olisi hyvä kun lapsen - ainakin sellaisen, joka jo ymmärtää puhetta, rintalapsista ei ehkä puhuta -voisi jo jättää hoitoon.
Toisaalta ne hoitohetket ovat lapsille mukavia, leikkejä jms, vanhempien lasten kohdala myös vertaistukea. Ja ne eivät ole pitkiä aikoja. Ei sen lapsen tarvotse olla erossa vanhemmistaan kuin ehkä tunnin tai jotain sellaista. Ei koko päivää.
itse olen käynyt kahden eri vammaryhmän soppareilla ja kaikissa on lapsilla ja aikuisilla ollut eri ohjelma. Pahimmillaan niin, että on jopa syöty eri aikoihin, eli lapset näkee aamun jälkeen vasta kolmen aikoihin. yhdellä sopparilla tuotiin yksi vauva (sisarus) vaan imetettäväksi... se oli mun mielestä jo järkyttävää- yhteiskunnan tulis tukea varhaista vuorovaikutusta myös vammaisten perheissä. Ko. äiti oli vaan onnellinen kun sai olla luennoilla. Meitä on moneksi.
Tosin tuon, jolle haettiin, pitäisi olla aika perhekeskeinen... Että ei siellä ehkä kovin kaameaa olisi.
Minä tosiaan hain jo sinne, mutta kai sen peruakin voi, vaikka korotushakemus läpi menisikin. Kun eihän sen päätöksen tosiaan pitäisi perustua soppariin, vaikka siihenkin epätoivoissani vetosin. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis se kuopus ei ole se, jonka takia ollaan menossa sopparille?
Joten neuvot on ihan turhia. Ja kyllä, tiedän, että peruste korotettuun ei voi olla tuo soppari. Tiedän. Mutta hain epätoivoissani sillä säälipisteitä ja nyt tuntuisi hölmötä perua asia, johon vedoten on hakenut toista tukea. :)
Meidän nuorimmainen ei ymmärrä puhetta ja istuu rattaissaan niin kuin ei edes olisi olemassa. Isommat tuuppaan kyllä hoitoon heti, jos sellaista tarjotaan. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohon sinä ja lapsi ette ole valmiita. Miksi haet jotakin sellaista, jota et halua?? Jätä paikka niille, jotka sitä tarvitsevat.
Kaikki perustuu siihen, että Ylpön aikaan vammaiset lähetettiin Lastenlinnaan puoleksi vuodeksi kuntoutukseen (joka vuosi). Ja sitä pidettiin edistyksellisenä (vaikka aikuisena noista jaksoista kuulee kauhutarinoita)
Terveydenhuollon muuttuminen perhekeskeiseksi kestää todella kauan. Kela edelleen vaatii osllistujien läsnäoloa kaikessa toiminnassa ja kela ei maksa kokopäivästä, jos ohjelmaa on vain pari tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohon sinä ja lapsi ette ole valmiita. Miksi haet jotakin sellaista, jota et halua?? Jätä paikka niille, jotka sitä tarvitsevat.
Ärsyttää vain se turha työ, jota tein. En olisi anonut vammaistukeenkaan korotusta, jos ei olisi hinguttu sopparille.
ap
Olen itse ollut yhden vammaryhmän kursseilla töissä ja kyllähän siellä on vanhemmille paljon asiantuntijaluentoja, vertaisluentoja, keskusteluja jne. joihin olisi tarkoitus osallistua - eli kyse ei ole vain sellaisesta kesäleirityyppisestä toiminnasta. Lapsille ohjelma on tietysti vapaampaa, mutta kyllä lapsiryhmien ohjelmissakin on mietitty että se olisi lapsillekin kuntouttavaa. Tietysti lapsilla tärkeintä on vertaistuki niin perheen vammaisille kuin vammattomillekin lapsille. Tietysti on myös yhteistä vapaa-ajan viettoa sekä oman perheen että kurssiporukan kesken. On kuitenkin totta, että ohjelma on aika tiivis. Tuskin kela, ray yms. lähtisivät näitä rahoittamaankaan jos kyse olisi vain lomailusta, mikä tietysti sekin on tärkeää erityisperheille.
Varmaan kuitenkin voisi kurssin ohjaajien kanssa joustavasti sopia, että toinen vanhemmista osallistuu toisiin ja toinen toisiin luentoihin ja lapsi olisi vain tunnin päivästä hoidossa esimerkiksi. Tai joihinkin kurssipaikkoihin voi varmaan ottaa esimerkiksi mummin mukaan omakustanteisesti. Niillä kursseilla joilla itse olen ollut töissä ei ole kyllä ollut alle 1-v. mukana joten en tiedä kuinka yleensä ihan pienten kanssa toimitaan.
Yleensä kurssit on kyllä olleet todella kivoja ja antoisia, suosittelen lämpimästi. Tietysti jos on kova huoli pienen selviämisestä (kuinka pieni hän on?) niin kannattaa ehkä miettiä, mikä olisi otollisin aika. Itsekin vauvan äitinä niin ehkä ihan pienen kanssa lähtisi. Onko siis perheenne isompi vai tämä pienin vammainen?
jossa lapsille oli omaa ohjelmaa ja vanhemmille sillä aikaa luentoja. Vauvaikäiset lapset olivat kuitenkin vanhempien mukana luennoilla tai vaihtoehtoisesti vain toinen vanhemmista oli mukana luennolla ja toinen lapsen kanssa muualla. Ehkä teidänkin valmennuskurssilla onnistuisi tällainen järjestely.
jonka takia kurssille haimme.
Tiivistä ohjelmaa odotinkin, en tosiaan mitään lomaa. Mutta se oli tosiaan yllätys, että pienet eivät saa olla mukana, vaikka olisivatkin rauhallisia yksilöitä. Tuo on tosiaan sellainen, että voi istua rattaissa tunnin pari niin hiljaa, että saatetaan unohtaa, että on edes mukana. :)
ap
jossa lapsille oli omaa ohjelmaa ja vanhemmille sillä aikaa luentoja. Vauvaikäiset lapset olivat kuitenkin vanhempien mukana luennoilla tai vaihtoehtoisesti vain toinen vanhemmista oli mukana luennolla ja toinen lapsen kanssa muualla. Ehkä teidänkin valmennuskurssilla onnistuisi tällainen järjestely.
Ehkä me sitten odotellaan, mitä tuleman pitää. Jos ei päästä, ei tarvi murehtiakaan. Ja jos päästään, soitetaan ja kysytään, mikä on käytäntö. Ja jos ei mikään järkevä onnistu, jätetään paikka seuraavalle. :)
ap
...tuollaisilla leireillä lapsenhoito on todella lapsentahtista, eli vanhemmat haetaan kyllä heti jos lapselle tulee hätä.
Minä menisin, ja siellä paikan päällä sitten katsoisin miten hoitojärjestelyt pelaa ja onko todella mahdotonta jonkun taaperon kanssa olla luennolla takarivissä.... Ja jos ei toimi niin meistä vanhemmista vain toinen menisi luennoille ja ryhmäkeskusteluihin tms.
Soveltaisin. Ei ne sieltä ulos aja kun kerran on sinne ottaneet, vaikkei menisi ihan sääntökirjan mukaan. Kohteliaasti ja kunnioittavasti tietysti esittäisin asiani enkä rupeaisi heti kapinoimaan ja rähinöimään puolustuskannalla valmiiksi ;-) (on taipumusta siihen ollut joskus muinoin)
En ole ikinä kuullutkaan kurssista, jossa lapset viedään väkisin käsistä pois, mutta kyllä niillä on sellaisia luentoja tai ryhmäkeskusteluja tai vapaailtoja vanhemmille, jolloin tarjoutuu tilaisuus antaa lapset hoitajille.
Mikä siinä on muka niin hirveätä?