Lue keskustelun säännöt.
Miten olette äitiyslomalla kestäneet sen että "työminänne" on "katkolla"?
09.06.2008 |
Tämä kysymys on erityisesti niille joilla on se ura, unelmatyö ja työ on osa identiteettiä.
Itseäni pelottaa etukäteen se, miten "pärjään" ne vuodet ilman työtä, kun olen tottunut siihen että työ ja "työminäni" on niin suuri osa minua.
Kommentit (7)
ja illat lasten kans tuntuu ihan helvetiltä. En ole näitä ansainnut. Vaan eipä ole isovanhempia hoitamassa ja mieskin hoitaa silloin kun jaksaa. Vapaa-aika, mitä se on?!! Jos olisin tiennyt elämäni tällaista olevan, en olisi koskaan halunnut lapsia. t. huono kamala äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaakin nauttia siitä oman lapsen kasvun seuraamisesta. Minusta huomattavasti pelottavampi kohta on tämä kun ensi kuussa pitäisi taas saada se työminä päälle ja lähteä töihin. Tuntuu että en osaa enää mitään (paitsi pyykätä, laittaa ruokaa, laulaa lastenlauluja yms) ja puolivakavissani pelkään hihkaisevani jollekin potilaalle "kukkuu" tms. :S Mulle on siis kotiminä ja äitiminä jäänyt vähän turhan vahvasti päälle...
Lievitin työminän menettämisen tuskaa mm. seuraamalla työpaikan asioita sähköpostitse ja menemällä aina silloin tällöin mukaan jonnekin työyhteisöön liittyviin vapaa-ajanmenoihin.
En myöskään raaskinut olla poissa vuosikausia. Kotona oli niin vähän tekemistä että olisin varmaan jossain vaiheessa ratkennut ryyppäämään ihan tylsyyksissäni... Vaikka siis lapsi on aivan ihana ja todella rakas.
syntyi, ja minä lastenhoitoalan ammattilainen olin aivan hukassa äitiroolini kanssa. En olisi voinut kuvitellakaan, miten äidiksi kasvaminen otti koville. Aivan perusasiatkin olivat hukassa syötöistä yms. lähtien, Ehkä puolen vuoden jälkeen osasin ajatella jotain itsekin. Synnytyksenjälkeinen masennus varmaan vaikutti paljon asiaan.
oli tosi virkistävää päästä välillä iltaisin niihin kokouksiin puhamaan aikuisten asioita... suosittelen!
Oma alani liittyy politiikkaan, joten sieltä löytyi kaikenlaista vapaaehtoishommaa, esim. nettisivujen sisältöjen kokoamista, jota pystyi tekemään kun vauva nukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavienkin kuukausien aikana aloin hahmottaa uuden, n. 10 kg lihoneen, repsahtaneen ja väsyneen "Minän".
Joskus puolen vuoden paikkeilla aloin hämärästi muistella "työminääni" kun etsin vaatekaapista sopivia vaatteita (vaatekaapin sisältö koostui lähinnä jakkupuvuista).
Minä, "Minä",ja "Työminä" muutuimme kertaheitolla "Äitiminäksi" :-)
työ on ollut suuri itsetunnon lähde ja olen uraputkessa. Olin helpottunut, kun PÄÄSIN äitiyslomalle. Aivan upea vuosi. Harmi, että piti palata töihin niin nopeasti. Toisesta lapsesta järjestelisin itselleni pidemmän ajan kotona!